Pikku Ilona ja hänen karitsansa

vuoden 1957 elokuva

Pikku Ilona ja hänen karitsansa on vuonna 1957 valmistunut suomalainen mustavalkoinen elokuva. Elokuva on ohjaaja Jorma Nortimon viimeinen elokuva. Se perustuu Mika Waltarin käsikirjoitukseen, jonka tuottaja T. J. Särkkä häneltä tilasi nähtyään lehdessä vakuutusyhtiön liikuttavan mainoskuvan lapsesta.[1]

Pikku Ilona ja hänen karitsansa
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Jorma Nortimo
Käsikirjoittaja Mika Waltari (1941)
Jorma Nortimo
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Pentti Valkeala
Leikkaaja Elmer Lahti
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Riitta Hämäläinen
Sirkka-Liisa Wilén
Siiri Angerkoski
Pentti Siimes
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 1957
Kesto 84 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuva suunniteltiin filmattavaksi jo jatkosodan aikana, Ilonan osassa Maire Suvanto, mutta sota-ajan hankaluuksien vuoksi tuotanto lykkääntyi 15 vuodella. Vain pari kohtausta ehdittiin kuvata vuonna 1942.[1] Uuteen aloitukseen valittiin Ilonaksi kuopiolainen Riitta Hämäläinen[2].

Waltarin käsikirjoitukseen sisältyy uskonnollista symboliikkaa: Ilonan pelastaja alkujaksossa on karitsa, joka ääntelyllään havahduttaa Ilonan kotitaloa tarkastavan lääkintämiehen. Karitsa = Pelastaja = Jeesus Nasaretilainen. Samoin Ilona telkeää Paksulan tylyn emännän kellariin (= manala).

Elokuvan ikärajaa alennettiin, kun alusta poistettiin äidin kuoleman esittävä jakso.[1] Tapahtumakulussa on poiston vuoksi pieni hyppy: lääkintämies saa käskyn "vilkaista" ja kohta hän on talon ikkunan luona huhuilemassa. Aiemmissa kuvissa katsoja on nähnyt äidin juoksevan aidalta pihaan ja räjähdyksen.

Elokuvan kohtauksessa, jossa kuvataan Vaasan läänin maaherran sodanaikaista tilaisuutta evakoille, on seinällä J. K. Paasikiven presidenttikuva, vaikka hänestä tuli tasavallan presidentti vasta sodan jälkeen.[3]

Ilona on pieni sotaorpo, eikä kukaan tunnu haluavan häntä adoptoitavaksi. Ilonalla on karitsa, josta hän ei halua luopua mistään hinnasta. Pian varakas perhe adoptoi erehdyksessä Ilonan, ja Ilona löytää paikkansa samoin karitsa, vaikka se papanoidessaan herättää nyrpeyttä. Tosin Ilonan ulkonäkö ei miellytä perheen rouvaa, mutta pian emäntäkin kiintyy tyttöön.

Arviot

muokkaa

Aikalaisarvioissa elokuvan ansiona pidettiin sitä, että on saatu aikaan lapsille suunnattu elokuva. Muuten se sai enemmän tyrmääviä arvosteluja niin ohjauksen kuin näyttelijätyönkin osalta.[4]

Myöhempien televisioesitysten yhteydessä kriitikissä todetaan, että elokuvassa lapsen unelmat ja aikuisten arki kohtaavat omituisen satunnaisesti. Elokuvaa pidetään myös liian näyttelijäkeskeisenä[3] ja kankeana[2].

Näyttelijät

muokkaa
 Riitta Hämäläinen  Ilona Tarvainen  
 Sirkka-Liisa Wilén  Irene  
 Elsa Turakainen  rouva Orpana  
 Siiri Angerkoski  Paksulan emäntä/Kaupunki-Paksulan rouva  
 Pentti Siimes  Pentti Orpana  
 Matti Aulos  johtaja Orpana  
 Oke Tuuri  Paksulan isäntä/Kaupunki-Paksula  
 Aino Lehtimäki  Ilonan äiti  
 Mauno Hyvönen  Ilonan isä  
 Helge Herala  lääkintäkersantti  
 Kaarlo Wilska  autonkuljettaja-alikersantti  
 Oiva Sala  parrakas mies  
 Jalmari Parikka  vanha mies  
 Laina Laine  vanha vaimo  
 Maininki Sippola-Wilska  nuori vaimo  
 Matti Aro  majoittaja  
 Irja Rannikko  vanhempi lotta  
 Juhani Kumpulainen  isäntä  
 Veikko Linna  isäntä  
 Irja Kuusla  emäntä  
 Nestori Lampi  isäntä  
 Toivo Lahti  isäntä  
 Tauno Söder  asemamies  
 Anton Soini  vanha parrakas mies  
 Sirkka Breider  emäntä  
 Aili Valli  emäntä  
 Artturi Laakso  maaherra  
 Kullervo Kalske  kapteeni  
 Arvo Kuusla  konduktööri  
 Hannu Halonen  kenraalimajuri  
 Kerttu Hämeranta  lastenkodin täti  
 Seija Nortimo  Kaija  
 Marja Korhonen  lastenkodin johtajatar  
 Armas Jokio  valokuvaaja  
 Matti Lehtelä  ikävä setä  
 Aino Angerkoski  kiltti täti  
 Harri Sinijärvi  kiltti setä  
 Vilho Ruuskanen  tuomari  
 Gunnel Hanén  konttorineiti  
 Martta Kontula  rahankerääjä  
 Tauno Majuri  autonkuljettaja  
 Anu Kilpiö  Siiri, sisäkkö  
 Anna-Liisa Taivainen  kampaajatar  
 Impi Aro  keittäjätär  
 Kalle Rouni  1. johtaja  
 Reino Valkama  2. johtaja  
 Paavo Hukkinen    

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Elonet, muut tiedot, viitattu 30.12.2011
  2. a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 3.1.2012, sivu D 7
  3. a b Päivän elokuvia, Tv-maailma, 51-52/2011 sivu 53
  4. Aikalaisarvioita, Elonet.fi, 2.4.2013

Aiheesta muualla

muokkaa


Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.