Avaa päävalikko

Matti Aro

suomalainen teatterinjohtaja ja ohjaaja
Matti Aro esiintyy asemiesillassa vuonna 1943.

Matti Aro (12. maaliskuuta 1906 Helsinki14. elokuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen teatterinjohtaja ja ohjaaja. Aroa on luonnehdittu stanislavskilaiseksi realistiksi, ja hän on tunnettu suomalaisten klassikkonäytelmien ohjaaja.

UraMuokkaa

Aro valmistui ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta vuonna 1927. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa vuosina 1927–1930 ja sen jälkeen Suomalaisessa Näyttämöopistossa, josta valmistui vuonna 1934. Vuosina 1939–1943 Aro toimi Ylioppilasteatterin ohjaajana ja johtajana. Jorma Nortimon (1933–1936), Jouko Paavolan (1936–1938) ja Matti Aron peräkkäisiä johtajakausia on luonnehdittu 1930-luvun Ylioppilasteatterin kolmen suuren ohjaajan aikakaudeksi. Aro on muistelmissaan kertonut jättäneensä 1930-luvulla ammattiteatterin ja siirtyneensä Ylioppilasteatteriin, jossa hän oli arvioinut voivansa kehittää omaa teatteri-ilmaisuaan vapaammin. Toisaalta Aro nosti johtajakaudellaan teatterin ensi-iltamäärän lähelle ammattiteattereille tyypillisiä lukemia.

Toisen maailmansodan jälkeen Aro oli Jyväskylän teatterin johtaja vuosina 1949–1953, Lahden teatterin johtaja vuosian 1953–1955, Suomen Teatterikoulun vara- ja väliaikainen rehtori vuosina 1955–1961, Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterin johtaja vuosina 1961–1965 sekä Helsingin Kaupunginteatterin apulaisjohtaja vuodesta 1965.

Vuosina 1959–1961 Aro toimi Suomen Teatterikoulun va. rehtorina, kun rehtori Wilho Ilmari oli virkavapaalla. Näiden kahden vuoden aikana Aro johti koko koulun perusopetusta "ilmariaanisessa" hengessä, ja hän opetti itsekin suuria tuntimääriä. Hänen opetusaineisiinsa kuului muun muassa teatterihistoria.

Matti Aron puoliso oli näyttelijä-ohjaaja Impi Aro. Heidän tyttärensä Maria Aro ja Minna Aro ovat näyttelijöitä.[1]

JulkaisujaMuokkaa

  • Aro, Matti 1977. Suomalaisen teatterin vaiheita. Hämeenlinna: Karisto. ISBN 951-23-1170-4

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma 1965: Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 135. Helsinki: Tammi, 1965.