Suomisen taiteilijat
Suomisen taiteilijat on Orvo Saarikiven ohjaama mustavalkoinen suomalainen elokuva vuodelta 1943. Se valmistui kuudesta Suomisen perhe -elokuvasta kolmantena.
Suomisen taiteilijat | |
---|---|
Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja | Orvo Saarikivi |
Käsikirjoittaja | Tuttu Paristo |
Tuottaja | T. J. Särkkä |
Säveltäjä | Tapio Ilomäki |
Kuvaaja | Armas Hirvonen |
Leikkaaja |
Orvo Saarikivi Armas Vallasvuo |
Lavastaja | Karl Fager |
Pääosat |
Maire Suvanto Kalevi Hartti Lasse Pöysti Tuula Usva |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
Ensi-ilta | 25. joulukuuta 1943 |
Kesto | 95 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Edeltäjä | Suomisen Ollin tempaus |
Seuraaja | Suomisen Olli rakastuu |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Elokuvassa on kaksi tarinaa, joita yhdistää Suomisten lasten innostus näyttämötaiteisiin. Alkuosassa ollaan maalla Suomisten kesäasunnon maisemissa keräämässä rahaa köyhälle sotaleskelle, ja sitten touhutaan näytelmällistä iltamaa kaupungissa. Elokuvassa nähdään myös Markus-setä. Suomisen taiteilijat on ainoa Suomisen perhe -elokuva, jossa Maire Suvannon Pipsa kohoaa pääosaan ohi Olli Suomisen.
Juoni
muokkaaHelsingin Töölössä asuva seitsenhenkinen Suomisen perhe kotiapulaisineen suuntaa kohti kesäasuntoaan. Olli ja hänen kaverinsa Eka Teirola tapaavat maalaisnaisen, jolta on kuollut lehmä. Monilapsiselle sotaleskelle lehmän menetys ei ole pikkujuttu, ja pojat päättävät järjestää rahankeräyksen lesken hyväksi. He kiertävät ympäri pitäjää rahapussit hiljalleen täyttyen. Ollin nokkeluuden ansiosta markkoja saadaan myös saidoilta isänniltä, mutta keräyksen tuotto ei sittenkään riitä lehmän ostamiseen. Niinpä Olli, Eka ja Pipsa alkavat touhuta iltamia, joiden vetonaulana on näyttelijä Kimmo Arijoutsi, Pipsan idoli ja unelmien kohde. Tahtomattaan Arijoutsi aiheuttaa myös pienen aviokriisin Suomisten esikoisen Elinan ja tämän aviomiehen Lasse Lehtovaaran välille. Pahaksi onneksi Arijoutsi loukkaantuu onnettomuudessa juuri ennen iltamia. Iltamien näytelmäosuus lutviutuu onneksi ilman näyttelijäkuuluisuuttakin, ja rahaa kertyy niin paljon, että lehmän hankinta alkaa näyttää todennäköiseltä. Huutokaupassa lehmälle ilmaantuu yllättävän paljon ostajaehdokkaita. Tomerat nuoret ovat keränneet 8 700 markkaa, mutta sarvipää ei lähde sotalesken navettaan edes sillä summalla. Ollin ja Pipsan isoisä puuttuu huutokauppaan ja huutaa jopa itseäänkin vastaan, hajamielinen kun on. Lehmä huudetaan sotaleskelle 11 000 markalla. Isoisän lompakosta saadaan uupuvat 2 300 markkaa.
Syksyn saapuessa herrasväki palaa Helsinkiin. Pipsan näyttämöinnostus alkaa haitata jo koulunkäyntiä. Arvosanat heikkenevät, ja isä-Suominen suuttuu. Olli katsoo kunnia-asiaksi, että isoisälle korvataan lehmä-huutokaupan kulut. Jälleen pannaan pystyyn näytelmälliset iltamat. Paikkana on koulun juhlasali, mutta Pipsa ei saa toivomaansa pääosaa näytelmässä. Sen vie kultakutrinen Kaija Maaheimo, jonka äiti ei väsy ylistämästä tytärtään. Olli ja Eka kehittävät juonen Kaijan pään menoksi. He sulkevat hänet koulun pommisuojaan, mutta sinne joutuu samassa hässäkässä myös isoisä-Volmar. Elina yrittää selvittää tilannetta, mutta joutuu itse samaan pommisuojaan kuten myös rouva Maaheimo. Olli ja Eka lähtevät vapauttamaan heitä iltahämärissä, mutta kaupungissa on ulkonaliikkumiskielto ja poliisi korjaa pojat parempaan talteen. Pipsa onnistuu lopulta vapauttamaan pommisuojaan suljetut ihmiset, mutta silloinkin poliisi osuu paikalle ja putkaan joutuvat Pipsan lisäksi pommisuojasta päässeet Maaheimot, isoisä ja Elina.
Väinö Suominen lähtee poliisiasemalle saman tien, kun saa kuulla skandaalimaisesta tilanteesta. Hän soittaa poliisimestarille, jolloin asia selviää ja seitsikko pääsee putka-piinastaan. Suomisen naisväki odottaa kotona ja herrasväen saavuttua Hilda keittää putkasta pääsyn kunniaksi oikeat kahvit. Koettelemusten myötä Pipsa heittää näyttelijähaaveensa roskakoriin.
Näyttelijät
muokkaaMaire Suvanto | … | Pipsa Suominen |
Lasse Pöysti | … | Olli Suominen |
Kalevi Hartti | … | Erkki Teirala, ”Eka” |
Tuula Usva | … | Kaija Maaheimo |
Elsa Turakainen | … | Aino Suominen |
Yrjö Tuominen | … | Väinö Suominen |
Eine Laine | … | mummu |
Hugo Hytönen | … | lehtori V. Lind, vaari |
Siiri Angerkoski | … | Hilda, Suomisten taloudenhoitaja |
Toini Vartiainen | … | Elina Lehtovaara, o.s. Suominen |
Elsa Rantalainen | … | rouva Maaheimo |
Unto Salminen | … | Lasse Lehtovaara |
Markus Rautio | … | Markus-setä |
Irja Elstelä | … | Maija Koivula, sotaleski |
Toppo Elonperä | … | Ketaran vaari |
Vilho Ruuskanen | … | näyttelijä Kimmo Arijoutsi |
Aino Lohikoski | … | Mäki-Penttilän emäntä |
Artturi Laakso | … | huutokaupan pitäjä |
Ossi Korhonen | … | matematiikan opettaja |
Aatu Talanne | … | poliisikamarin päivystäjä |
Viljo Huttunen | … | Mäki-Penttilän isäntä |
Lilli Sairio | … | lipeväkielinen eukko |
Eija Hiltunen | … | liikunnanopettaja |
Marjatta Nevala | … | Hilkka |
Kaija Maaheimoa näytellyt Tuula Usva tuli myöhemmin tunnetuksi televisiokuuluttajana nimillä Tuula Ignatius ja Tuula Rosenqvist. Elina Suomisen roolissa on Suomisen taiteilijoissa ja seuraavana vuonna valmistuneessa Suomisen Olli rakastuu -elokuvassa Sirkka Sipilän sijasta Toini Vartiainen. Kalevi Hartti, joka edellisessa Suomisen perhe -elokuvassa näytteli Jaska Suomista, on tässä elokuvassa ja kahdessa seuraavassa Erkki ”Eka” Teirolan roolissa.
Vastaanotto
muokkaaSuomisen taiteilijoiden yleisömenestys jäi hieman ensi-iltavuotensa keskitasoa heikommaksi.[1]
Aikalaiskritiikki oli pääosin myönteistä. Uuden Suomen kriitikko kirjoitti: ”Juoni vaikuttaa hieman hajanaiselta – – pääpaino tässä niin kuin muissakin Suomisen perhettä kuvaavissa filmeissä on lapsinäyttelijäin suorituksissa. – – Ennen kaikkea Maire Suvanto pirteänä Pipsana on luontevassa välittömyydessään erinomainen.”[1]
Vuoden 2012 televisioesityksen yhteydessä kriitikko Arto Pajukallio kirjoitti, että teknisistä puutteista kärsivää elokuvaa kannattelevat lapsinäyttelijät.[2]
Suomisen taiteilijoiden ensimmäinen televisioesitys oli 9. helmikuuta 1958. Elokuva on julkaistu myös DVD:nä.
Lähteet
muokkaa- Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X.
- Elonet
Viitteet
muokkaa- ↑ a b https://www.elonet.fi/fi/elokuva/121141
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 30.1.2012, s. D 7.