Sirkka Sipilä
Vappu Sirkka Cecilia Sipilä (1. toukokuuta 1920 Jurva – 29. joulukuuta 1964 Imatra) oli suomalainen elokuvanäyttelijä. Hän oli Suomen Filmiteollisuuden filmikoulun kasvatteja ja yksi toisen maailmansodan ajan tunnetuimpia elokuvakomedienneja. Olemukseltaan hän oli hento ja poikatyttömäisen riehakas. Sipilä kuului myös niihin harvoihin vanhan suomalaisen elokuvan näyttelijöihin, joilla ei ollut teatteritaustaa.
| Sirkka Sipilä | |
|---|---|
 Sirkka Sipilä vuonna 1940 elokuvassa Aatamin puvussa ja vähän Eevankin |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Vappu Sirkka Cecilia Sipilä |
| Syntynyt | 1. toukokuuta 1920 Jurva |
| Kuollut | 29. joulukuuta 1964 (44 vuotta) Imatra |
| Ammatti | elokuvanäyttelijä |
| Puoliso |
Niilo Mineur ( 1943; 1949) |
| Lapset | 1 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1939–1951 |
| Merkittävät roolit |
Aatamin puvussa ja vähän Eevankin Suomisen perhe Suomisen Ollin tempaus |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Sipilä esiintyi aikansa kärkielokuvissa, mutta uran päättämisen nuorena ja varhaisen kuoleman vuoksi hän on jäänyt myöhemmille sukupolville melko tuntemattomaksi. Useiden Sipilän tähdittämien komedioiden kaupallinen menestys jäi heikoksi, ja niitä on esitetty televisiossa harvemmin.[1]
Elämä ja ura muokkaa
Varhaisvaiheet muokkaa
Sirkka Sipilä syntyi Jurvassa Etelä-Pohjanmaalla vappuna 1920. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Eliel Sipilä ja Rosa Cesilia Sipilä (o.s. Nikkola). Sirkalla oli nuorempi veli Lalli. Sirkka innostui näyttelemisestä jo varhain, kun hän esiintyi raittiusjuhlan näytelmässä ensimmäisenä kouluvuonnaan. Ennen muuttoa Helsinkiin Sirkka suoritti oppikoulun Kristiinankaupungin yhteiskoulussa.[2] Hän lähetti koulun seitsemännellä luokalla hakemuksen Suomen Filmiteollisuuden perustamaan filmikouluun, joka etsi lupaavia uusia kykyjä esiintymään Toivo Särkän johtaman yhtiön elokuvissa. Sirkka sai Kristiinankaupunkiin tiedon tulleensa valituksi filmikoulun ensimmäiselle kurssille.[3]
Elokuvauran alku muokkaa
Hyvästä koulumenestyksestään huolimatta Sipilä päätti keskeyttää opintonsa ja muutti 18-vuotiaana Helsinkiin, jossa oli kansainvälinen ympäristö ja Suomen elokuvateollisuuden keskus. Filmikouluun päässeille opetettiin lähinnä kameralle näyttelemistä, ja pian kurssilta valmistuttuaan Sipilästä tuli Jorma Nortimon luottonäyttelijä. Hän teki ensimmäisen avustustehtävänsä Wilho Ilmarin ohjaamassa Nummisuutareissa (1938).[3]
Sota-ajan komedienne muokkaa
Sipilä näytteli naispääosat useissa sota-ajan komedioissa. Hänen läpimurtonsa oli Nortimon ohjaama Takki ja liivit pois! (1939), jossa Sipilä esitti aloittelevaa näyttelijätärtä. Sipilä oli Tauno Palon vastanäyttelijä elokuvassa Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1940), joka oli yleisömenestys. Hänen voimisteluaan alastomana yhdessä elokuvan kohtauksessa pidettiin poikkeuksellisen rohkeana. Kohtaus aiheutti aikanaan paheksuntaa, mutta myös innostusta. Sipilä teki seuraavaksi pääroolin elokuvassa Perheen musta lammas (1941). Hänen muuntautumiskykynsä pääsi esille, kun hän teki kaksoisroolin pojaksi naamioituvana tyttönä. Toivo Särkän elokuvassa Onnellinen ministeri (1941) Sipilällä oli sivuosa mainostoimiston sihteerinä, jossa hän sai käyttää edukseen laulutaitoaan. Kenties parhaiten hänet kuitenkin muistetaan vanhimman tyttären Elinan roolista kahdessa ensimmäisessä Suomisen perhe -elokuvassa.[3]
Useiden pääroolien ohella Sipilä teki useita sivurooleja, joista merkittävimpiä oli aatelisneito Ingeborg elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Kriitikoiden mielestä Sipilä olisi sopinut paremmin naispääosaan kreiviä näytelleen Leif Wagerin pariksi. Toinen huomattava sivuosa oli kartanonomistajatar Brita von Löwen elokuvassa Avioliittoyhtiö. Sipilän suoritusta kiiteltiin onnistuneeksi roolin lyhyydestä huolimatta.[3]
Sodan jälkeen Sipilä siirtyi SF:ltä Fenno-Filmin palvelukseen. Hänen roolejaan uudessa yhtiössä olivat muun muassa rikas ja ylpeä Eliina maalaiskomediassa Kyläraittien kuningas sekä sankaritar Lailan osa urheiluelokuvassa Sisulla ja sydämellä. Sipilä sai tästä roolista suorastaan ylistäviä arvioita: hänen tulkintansa oli arvostelijoiden mukaan ”älykäs, luonnollinen, miellyttävä ja suorasukaisen reipas”.[2] Lisäksi Sipilä näytteli Karhu-Filmin tuottamassa farssissa Mikä yö! vuonna 1945.[3]
Myöhemmät vaiheet muokkaa
Sipilä jätti elokuva-alan taloudellisista syistä 1950-luvun vaihteessa. Filmitähden pienellä palkalla ei tienannut tarvittavaa elantoa.[1] Sipilä teki viimeiset pääosatehtävänsä komedioissa Keittiökavaljeerit ja Köyhä laulaja. Hänen viimeiseksi roolikseen jäi muotiliikkeen myyjätär Valentin Vaalan elokuvassa Gabriel, tule takaisin (1951).[3]
Sirkka Sipilä avioitui saksalaisen Nicolas (Niilo) Mineurin kanssa vuonna 1943, ja liitosta syntyi tytär. Liiton päätyttyä eroon Sipilä jäi tyttärensä yksinhuoltajaksi ja ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Elokuvauran jälkeen hän esiintyi muutamissa mainoksissa ja työskenteli Helsingissä myyjättärenä. Hän kuului myös Ruusu-Risti -yhdistykseen. Sipilä kaihtoi julkisuutta ja häntä on luonnehdittu ihmisenä herttaiseksi ja vaatimattoman oloiseksi. Filmitähteyteensä hän suhtautui myöhemmin arkaillen: ”– – Joskus olen hiipinyt johonkin pieneen teatteriin tyttäreni kanssa. Olen katsonut itseäni kuin vierasta tyttöä, korkeintaan ihaillut: kas kun on nuori ja uskaltaa, eikä taitoa ole tuon enempää”, Sipilä kertoi Apu-lehdelle vuonna 1963.[2]
Sipilä piti teatteria elokuvaa suurempana haaveenaan, ja muutti Imatralle vuonna 1963 saatuaan kaksivuotisen kiinnityksen Imatran Teatteriin. Siellä hän työskenteli vuoteen 1964 asti, jolloin hän kuoli syöpään vain 44-vuotiaana. Hänet on haudattu syntymäpaikkansa Jurvan vanhalle hautausmaalle.[2]
Elokuvat muokkaa
| Elokuvat | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Rooli |
| 1938 | Syyllisiäkö? | naisia tanssiravintolassa |
| Nummisuutarit | kirkkokansaa/väkeä Karrin tuvassa | |
| 1939 | Halveksittu | tanssiaisväkeä Merthenin salissa |
| Takki ja liivit pois! | Ilona Vartio | |
| 1940 | Aatamin puvussa ja vähän Eevankin | Alli |
| 1941 | Perheen musta lammas | Raili Wirma alias Risto ja Tytti Salonen |
| Jos oisi valtaa... | Aune Irvas | |
| Suomisen perhe | Elina Suominen | |
| Poikamies-pappa | hammaslääkäri Marja Terä | |
| Onnellinen ministeri | Irma, johtajan sihteeri | |
| 1942 | Avioliittoyhtiö | Brita von Löwen |
| Puck | Pirkko Petäjä, Riston morsian | |
| Suomisen Ollin tempaus | Elina Suominen | |
| 1943 | Katariina ja Munkkiniemen kreivi | Ingeborg Liliecrona |
| 1945 | Matkalla seikkailuun | Inkeri Korte |
| Mikä yö! | Sirkka | |
| Kyläraittien kuningas | Orttenmaan Eliina | |
| 1947 | Sisulla ja sydämellä | Laila |
| 1948 | Kilroy sen teki | Inkeri |
| Keittiökavaljeerit | Kerttu Mäkinen | |
| 1950 | Professori Masa | nainen luennolla |
| Köyhä laulaja | Aili Ranta | |
| 1951 | Gabriel, tule takaisin | hattukaupan myyjä |
Lähteet muokkaa
- Sirkka Sipilä Elonetissä.
- Jurvan oma elokuvatähti – 44-vuotiaana syöpään kuollut Sirkka Sipilä näytteli aikansa kärkielokuvissa, mutta jätti huonosti elättäneen alan jo nuorena (maksullinen artikkeli) Jurvan Sanomat. 8.6.2020. Arkistoitu 13.4.2021. Viitattu 13.4.2021.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Jurvan oma elokuvatähti Jurvan Sanomat. 8.6.2020. Arkistoitu 13.4.2021. Viitattu 13.4.2021.
- ↑ a b c d Järvinen, Lauri: Hento, raikas ja tyttömäinen Sirkka Sipilä Jurvasta Tejuka. 11.5.2020. Viitattu 13.4.2021.
- ↑ a b c d e f Sirkka Sipilä, unohdettu filmitähti (Arkistoitu – Internet Archive) Elokuvauutiset.fi
Aiheesta muualla muokkaa
- Sirkka Sipilä Internet Movie Databasessa. (englanniksi)