Jos oisi valtaa...

vuoden 1941 elokuva

Jos oisi valtaa... on Yrjö Nortan ohjaama yhteiskunnallisia sävyjä tavoitteleva suomalainen komediaelokuva vuodelta 1941. Se jäi hänen viimeiseksi ohjaustyökseen SF-studiolle.

Jos oisi valtaa...
Ohjaaja Yrjö Norta
Käsikirjoittaja Jaakko Sola
Lauri Kyöstilä
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Martti Similä
Kuvaaja Theodor Luts
Felix Forsman
Leikkaaja Yrjö Norta
Lavastaja Ossi Elstelä
Koreografi Arvo Martikainen
Pääosat Aku Korhonen
Sirkka Sipilä
Yrjö Tuominen
Joel Rinne
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 23. helmikuuta 1941
Kesto 93 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kalliiksi tullut elokuva, jossa esiintyi suosikkinäyttelijä Aku Korhonen, jäi yleisömääriltään alle vuoden keskitason.[1]

Juoni muokkaa

Musiikkikomedia kertoo lumpunkerääjä Mikko Nousiaisesta (Aku Korhonen]), joka on Helsingissä asusteleva köyhä mutta hyväsydäminen mies. Elämiseen hän hankkii rahat keräämällä jätepaperia ja myymällä sitä eteenpäin. Löydettyään jätepaperilaatikosta arpalipun hän nukahtaa väsyneenä ja alkaa nähdä unta, jossa hänen elämänsä muuttuu kertaheitolla. Hänestä tulee menestyvä liikemies yhdessä köyhäläisajan toverinsa kanssa, ja hän käyttää omaisuuttaan sekä hyvään elämään että hyväntekeväisyyteen. Kaikki eivät kuitenkaan ole hyväntekijöitä, sillä liike-elämässä kokeneet tehtailija Irvas (Yrjö Tuominen) ja tämän yhtiökumppani Berg (Joel Rinne) päättävät huiputtaa Mikkoa myymällä tälle tyhjäksikalutun nikkelikaivoksen.

Kun huijarit kuulevat sieltä löytyneestä esiintymästä, he yrittävät saada asiasta tietämättömän Mikon myymään kaivoksen takaisin, mutta turhaan. Niinpä he päättävät suostutella nykyisen kaivosneuvoksen perumaan kaupan käyttämällä syöttinä tehtailijan tytärtä Aunea (Sirkka Sipilä), joka on jo ennestään rakastunut häntä huomattavasti iäkkäämpään Mikkoon.

Näyttelijät muokkaa

 Aku Korhonen  jätepaperinkerääjä, ”kaivosneuvos” Mikko Nousiainen  
 Sirkka Sipilä  Aune Irvas  
 Yrjö Tuominen  tehtailija Clas Irvas  
 Joel Rinne  insinööri Gunnar Berg  
 Siiri Angerkoski  Eva Irvas  
 Lauri Kyöstilä  Riku Lipponen, ”kamreeri”, ”Mr. Rix”  
 Arnold Tilgmann  maestro Tinto Corelli, laulunopettaja  
 Eino Salmi  Irvaksen autonkuljettaja  
 Kalle Ruusunen  Toreadori-barytoni ”Escamillo”  
 Hannes Hako  mies oopperan yleisössä  
 A. Hytönen  mies oopperan yleisössä  
 Johan Jäätiö  mies oopperan yleisössä  
 Helen Mardi  nainen oopperan yleisössä  
 Simo Osa  mies oopperan yleisössä  
 Olavi Virta  mies oopperan yleisössä  
 Evald Terho  James, lakeija  
 Taito Mäkelä  tanssinopettaja  
 Kaarlo Hiltunen  miekkailunopettaja  
 Kyösti Käyhkö  tenniksenopettaja  
 Holger Salin  nyrkkeilynopettaja  
 Väinö Kolhonen  lähettipoika  
 Verna Piponius  Kerttu Karppo, ranskankielen kirjeenvaihtaja  
 Ossi Elstelä  mustalaisorkesterin pianisti  
 Olavi Saarinen  orkesterin jäsen  
 Olli Savolainen  orkesterin jäsen  
 Aino Mattila  Irvaksen sisäkkö  
 Matti Aulos  mies ”Mikonhovin” juhlissa  
 Onni Korhe  mies ”Mikonhovin” juhlissa  
 Varma Lahtinen  nainen ”Mikonhovin” juhlissa  
 Into Lätti  mies ”Mikonhovin” juhlissa  
 Vilho Ruuskanen  mies ”Mikonhovin” juhlissa  
 Seppo Sariola  mies ”Mikonhovin” juhlissa  
 Anton Soini  mies ”Mikonhovin” juhlissa  
 Maj-Lis Grönroos  balettitanssija  
 Eva Hemming  balettitanssija  
 Laila Jokimo  balettitanssija  
 Inge Roeb  balettitanssija  
 Jenny Rönnqvist  balettitanssija  
 Lydia Saxelin  balettitanssija  
 Liisa Tuomi  balettitanssija  
 Impi Varma  balettitanssija  
 Mary Varma  balettitanssija  
 Margareta Wasenius  balettitanssija  

Tuotanto muokkaa

Elokuva perustuu Suomalaisen oopperan henkilökuntaan kuuluneiden Jaakko Solan ja Lauri Kyöstilän alkuperäiskäsikirjoitukseen. Sola kaatui talvisodassa, Kyöstilä toimi SF:llä muutamassa elokuvassa järjestäjänä ja näytteli pikkuosissa. T. J. Särkkä irtisanoi Nortan keväällä 1942, ja jo sovitun Katariina ja Munkkiniemen kreivi sai ohjattavakseen Ossi Elstelä. Norta jatkoi osakkaana vasta perustetussa Fenno-Filmissä.[1]

Vastaanotto muokkaa

Elokuva toi erään arvostelijan mieleen vaikutteet slapstickista, Chaplinin kulkurihahmosta ja 1930-luvun screwballkomediasta. Arvion mukaan ”elokuva alkaa hauskasti ja mukaansatempaavasti Mikon ja Rikun nukketeatteriesityksellä, mutta sen jälkeen juonelta putoaa pohja ja vähitellen komedia menettää ilkamoivan otteensa.” Ilta-Sanomien kriitikko Paula Talaskivi taas antoi vähän kiitosta: ”Uni olisi saanut pysyä selvemmin unena, mutta muutoin elokuva on paikoitellen erinomaista työtä. Vauhti on pysytetty hyvänä, kuten humoreskin laatuun kuuluukin; joukkokohtaukset ovat eläviä ja hyvin rakennettuja, mutta paikoitellen musiikki- ja tanssikohtauksia on ahdettu juonen täytteeksi ihan liikaa.” Eräs arvostelija kuvaili arviossaan elokuvaa ”pitkäveteiseksi ja hidastempoiseksi.” Aku Korhonen keräsi tavanomaiset tunnustukset pääosatulkinnastaan.[2]

Televisioesityksen yhteydessä Aku Korhosen roolisuoritus sai kehut: ”Ei ole toista näyttelijää, joka osaisi esittää suomalaista kansanmiestä yhtä maanläheisen vakuuttavasti” (Henri Waltter Rehnström, Tv-maailma).[3]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Jos oisi valtaa... Elonet. Taustaa, viitattu 27.6.2013.
  2. Jos oisi valtaa... Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 27.6.2013.
  3. HWR: Jos oisi valtaa, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma 15/2014 s. 18.