Jos oisi valtaa...
Jos oisi valtaa... on Yrjö Nortan ohjaama yhteiskunnallisia sävyjä tavoitteleva suomalainen komediaelokuva vuodelta 1941. Se jäi hänen viimeiseksi ohjaustyökseen SF-studiolle.
| Jos oisi valtaa... | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Yrjö Norta |
| Käsikirjoittaja |
Jaakko Sola Lauri Kyöstilä |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Martti Similä |
| Kuvaaja |
Theodor Luts Felix Forsman |
| Leikkaaja | Yrjö Norta |
| Lavastaja | Ossi Elstelä |
| Koreografi | Arvo Martikainen |
| Pääosat |
Aku Korhonen Sirkka Sipilä Yrjö Tuominen Joel Rinne |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 23. helmikuuta 1941 |
| Kesto | 93 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kalliiksi tullut elokuva, jossa esiintyi suosikkinäyttelijä Aku Korhonen, jäi yleisömääriltään alle vuoden keskitason.[1]
Juoni muokkaa
Musiikkikomedia kertoo lumpunkerääjä Mikko Nousiaisesta (Aku Korhonen]), joka on Helsingissä asusteleva köyhä mutta hyväsydäminen mies. Elämiseen hän hankkii rahat keräämällä jätepaperia ja myymällä sitä eteenpäin. Löydettyään jätepaperilaatikosta arpalipun hän nukahtaa väsyneenä ja alkaa nähdä unta, jossa hänen elämänsä muuttuu kertaheitolla. Hänestä tulee menestyvä liikemies yhdessä köyhäläisajan toverinsa kanssa, ja hän käyttää omaisuuttaan sekä hyvään elämään että hyväntekeväisyyteen. Kaikki eivät kuitenkaan ole hyväntekijöitä, sillä liike-elämässä kokeneet tehtailija Irvas (Yrjö Tuominen) ja tämän yhtiökumppani Berg (Joel Rinne) päättävät huiputtaa Mikkoa myymällä tälle tyhjäksikalutun nikkelikaivoksen.
Kun huijarit kuulevat sieltä löytyneestä esiintymästä, he yrittävät saada asiasta tietämättömän Mikon myymään kaivoksen takaisin, mutta turhaan. Niinpä he päättävät suostutella nykyisen kaivosneuvoksen perumaan kaupan käyttämällä syöttinä tehtailijan tytärtä Aunea (Sirkka Sipilä), joka on jo ennestään rakastunut häntä huomattavasti iäkkäämpään Mikkoon.
Näyttelijät muokkaa
| Aku Korhonen | … | jätepaperinkerääjä, ”kaivosneuvos” Mikko Nousiainen |
| Sirkka Sipilä | … | Aune Irvas |
| Yrjö Tuominen | … | tehtailija Clas Irvas |
| Joel Rinne | … | insinööri Gunnar Berg |
| Siiri Angerkoski | … | Eva Irvas |
| Lauri Kyöstilä | … | Riku Lipponen, ”kamreeri”, ”Mr. Rix” |
| Arnold Tilgmann | … | maestro Tinto Corelli, laulunopettaja |
| Eino Salmi | … | Irvaksen autonkuljettaja |
| Kalle Ruusunen | … | Toreadori-barytoni ”Escamillo” |
| Hannes Hako | … | mies oopperan yleisössä |
| A. Hytönen | … | mies oopperan yleisössä |
| Johan Jäätiö | … | mies oopperan yleisössä |
| Helen Mardi | … | nainen oopperan yleisössä |
| Simo Osa | … | mies oopperan yleisössä |
| Olavi Virta | … | mies oopperan yleisössä |
| Evald Terho | … | James, lakeija |
| Taito Mäkelä | … | tanssinopettaja |
| Kaarlo Hiltunen | … | miekkailunopettaja |
| Kyösti Käyhkö | … | tenniksenopettaja |
| Holger Salin | … | nyrkkeilynopettaja |
| Väinö Kolhonen | … | lähettipoika |
| Verna Piponius | … | Kerttu Karppo, ranskankielen kirjeenvaihtaja |
| Ossi Elstelä | … | mustalaisorkesterin pianisti |
| Olavi Saarinen | … | orkesterin jäsen |
| Olli Savolainen | … | orkesterin jäsen |
| Aino Mattila | … | Irvaksen sisäkkö |
| Matti Aulos | … | mies ”Mikonhovin” juhlissa |
| Onni Korhe | … | mies ”Mikonhovin” juhlissa |
| Varma Lahtinen | … | nainen ”Mikonhovin” juhlissa |
| Into Lätti | … | mies ”Mikonhovin” juhlissa |
| Vilho Ruuskanen | … | mies ”Mikonhovin” juhlissa |
| Seppo Sariola | … | mies ”Mikonhovin” juhlissa |
| Anton Soini | … | mies ”Mikonhovin” juhlissa |
| Maj-Lis Grönroos | … | balettitanssija |
| Eva Hemming | … | balettitanssija |
| Laila Jokimo | … | balettitanssija |
| Inge Roeb | … | balettitanssija |
| Jenny Rönnqvist | … | balettitanssija |
| Lydia Saxelin | … | balettitanssija |
| Liisa Tuomi | … | balettitanssija |
| Impi Varma | … | balettitanssija |
| Mary Varma | … | balettitanssija |
| Margareta Wasenius | … | balettitanssija |
Tuotanto muokkaa
Elokuva perustuu Suomalaisen oopperan henkilökuntaan kuuluneiden Jaakko Solan ja Lauri Kyöstilän alkuperäiskäsikirjoitukseen. Sola kaatui talvisodassa, Kyöstilä toimi SF:llä muutamassa elokuvassa järjestäjänä ja näytteli pikkuosissa. T. J. Särkkä irtisanoi Nortan keväällä 1942, ja jo sovitun Katariina ja Munkkiniemen kreivi sai ohjattavakseen Ossi Elstelä. Norta jatkoi osakkaana vasta perustetussa Fenno-Filmissä.[1]
Vastaanotto muokkaa
Elokuva toi erään arvostelijan mieleen vaikutteet slapstickista, Chaplinin kulkurihahmosta ja 1930-luvun screwballkomediasta. Arvion mukaan ”elokuva alkaa hauskasti ja mukaansatempaavasti Mikon ja Rikun nukketeatteriesityksellä, mutta sen jälkeen juonelta putoaa pohja ja vähitellen komedia menettää ilkamoivan otteensa.” Ilta-Sanomien kriitikko Paula Talaskivi taas antoi vähän kiitosta: ”Uni olisi saanut pysyä selvemmin unena, mutta muutoin elokuva on paikoitellen erinomaista työtä. Vauhti on pysytetty hyvänä, kuten humoreskin laatuun kuuluukin; joukkokohtaukset ovat eläviä ja hyvin rakennettuja, mutta paikoitellen musiikki- ja tanssikohtauksia on ahdettu juonen täytteeksi ihan liikaa.” Eräs arvostelija kuvaili arviossaan elokuvaa ”pitkäveteiseksi ja hidastempoiseksi.” Aku Korhonen keräsi tavanomaiset tunnustukset pääosatulkinnastaan.[2]
Televisioesityksen yhteydessä Aku Korhosen roolisuoritus sai kehut: ”Ei ole toista näyttelijää, joka osaisi esittää suomalaista kansanmiestä yhtä maanläheisen vakuuttavasti” (Henri Waltter Rehnström, Tv-maailma).[3]
Lähteet muokkaa
- Arvostelu Elokuvauutiset.fissä (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Jos oisi valtaa... Elonet. Taustaa, viitattu 27.6.2013.
- ↑ Jos oisi valtaa... Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 27.6.2013.
- ↑ HWR: Jos oisi valtaa, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma 15/2014 s. 18.