Väinö Kolhonen
Väinö ”Tommo” Kolhonen (20. heinäkuuta 1923 Viipuri, Suomi – 17. elokuuta 2004 Ateena, Kreikka) oli suomalainen elokuvaaja. Hän aloitti uransa lapsinäyttelijänä Suomi-Filmissä ja jatkoi yhtiön palveluksessa eri tehtävissä vuoteen 1970 saakka.[1]
Kolhonen syntyi vuonna 1923 Viipurin Kolikkoinmäellä. Talvisodan jälkeen hänen perheensä lähti evakkotaipaleelle Suomen luovutettua Viipurin Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa 1940. Kolhonen sai 17-vuotiaana ensimmäisen roolinsa Orvo Saarikiven ohjaaman Anu ja Mikko -elokuvan Tommona. Osa oli pienehkö mutta istui Kolhoselle niin hyvin, että hän kantoi lempinimeä ”Tommo” loppuikänsä. Hän sai esiintymisensä sekä karjalaisen puheensa luontevuudesta hyvät arvostelut.[1]
Näyttelijädebyytin jälkeen Kolhoselle järjestyi Suomi-Filmissä ensin juoksupojan paikka, sitten pesti pitkien elokuvien kuvausryhmän jäsenenä. Hän jatkoi myös pienten sivuroolien tekoa elokuvissa, kaikkiaan hänelle kertyi noin kaksikymmentä elokuvaroolia. Syksyllä 1949 hän siirtyi kamera-assistentiksi ja siitä edelleen kuvaajaksi Orvo Saarikiven johtamalle lyhytkuvaosastolle olympiavuonna 1952.[1]
Vuonna 1970 Kolhonen siirtyi Suomi-Filmin negatiivifilmivaraston hoitajan tehtävistä kuvaajaksi Lii-Filmi Oy:hyn. Hän sai valtion taiteilijaeläkkeen 1979. Kolhonen kuvasi uransa aikana kaikkiaan nelisensataa uutiskatsausta Suomi-Filmissä sekä Lii-Filmissä. Lisäksi hän kuvasi noin sata lyhytelokuvaa ja useita mainospaloja. Vuonna 1987 hänellä oli roolitehtävä Janne Kuusen ohjaamassa elokuvassa Älä itke Iines.[1]
Kolhonen harrasti nuoruudessaan aktiivisesti nyrkkeilyä ja edusti 1940-luvun loppupuolella Helsinkiä kahdessa Helsinki vs. maaseutu -turnauksessa. Hänet nimitettiin Viipurin Nyrkkeilijöiden kunniajäseneksi vuonna 1967. Hän oli niin ikään kunniajäsen Suomen Elokuvayhdistys ry:ssä. Vuonna 2002 hän esiintyi Yle TV1-kanavan Tositarina -sarjan henkilöohjelmassa.[1]
Ihmisenä Kolhonen oli viipurilaisen luonteensa mukaisesti hyväsydäminen, avulias ja vilkas. Hän kuoli 81-vuotiaana olympiamatkalla Ateenassa vuoden 2004 kesäolympialaisten aikaan.[1]