Avaa päävalikko

Verna Lydia Elisa Piponius (9. huhtikuuta 1894 Viipuri26. kesäkuuta 1974 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja. Hän teki pitkän uran puhenäyttämöillä ja näytteli lisäksi useissa suomalaisissa elokuvissa, kuten Vihtori ja Klaara (1939). Piponius nähtiin teatterilavoilla myös kotimaansa ulkopuolella Saksassa ja Yhdysvalloissa.

TaustaMuokkaa

Verna Piponiuksen vanhemmat olivat professori August Piponius ja Lydia Malmström. Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingin Ruotsalaisesta tyttölyseosta vuonna 1917, jonka jälkeen hän opiskeli lääketiedettä ja työskenteli jonkin aikaa konttorialalla. Piponius valitsi urakseen kuitenkin näyttämötaiteen, jota hän opiskeli Helsingin Ruotsalaisen Teatterin oppilaskoulussa vuosina 1920–1922 Olga Salon, Nicken Rönngrenin ja Ilmari Räsäsen johdolla. Lisäksi hän opiskeli Dresdenissä 1922–1924 ja oli iltanäyttelijänä sikäläisessä Sächsische Staatstheaterissa.[1]

TeatteriuraMuokkaa

Piponius oli harjoittelijana Ida Aalberg -Teatterissa vuosina 1918 ja 1919. Varsinainen ammattinäyttelijän ura alkoi Viipurin Työväen Teatterissa 1924 ja 1925, jota seurasi Koiton Näyttämö 1926–1928 ja Turun Teatteri 1928–29. Piponius johti Elannon Näyttämöä vuosina 1929–1936 ja edelleen 1938–1948. Vuosina 1936–47 hän työskenteli näyttelijänä ja ohjaajana Helsingin Kansanteatterissa. Vuosina 1948–50 Piponius työskenteli Suomalaisella Työväen Näyttämöllä New Yorkissa.[2]

Helsingin Kansanteatterissa Piponius oli johtaja Eino Salmelaisen luotettu apuri ja todellinen tuhattaituri. Hän ei pelännyt tarttua toimeen eikä pitänyt melua itsestään. Piponiuksessa oli hieman aristokraattia, hän oli hivenen etäinen ja vaikeasti lähestyttävä persoona. Salmelainen kutsui häntä näyttämöpäälliköksi; titteliä ei kuitenkaan virallistettu.[3]

Piponiuksen näyttämötehtäviä olivat muun muassa Ofelia (kappaleessa Hamlet), Aaprahamska (Viisas neitsyt), Rebekka West (Rosmersholm) ja Aude (Hauta riemukaaren alla). Hän ohjasi muun muassa näytelmät Ilmiantaja, Omantuntonsa ahdistama, Murrosikä, Nukkekoti, Neiti Julie ja Viettelyksen vaunu.[1][2]

ElokuvauraMuokkaa

Piponius näytteli noin 30 elokuvassa vuosina 1936–1952, useimmiten sivuroolissa. Hugo Hytösen ja Orvo Saarikiven Maria Jotuni -filmatisoinnissa Miehen kylkiluu (1937) Piponiuksella oli keskeinen rooli Miina Salokanteleena. Teuvo Tulion avioliittofarssissa Vihtori ja Klaara (1939) Piponius piirsi vahvoin vedoin Klaaran luonnekuvan. Elokuvassa Onnen-Pekka hän näytteli Raakel Björniä. Klassikkoelokuvassa Kulkurin valssi Piponius näytteli puolestaan sivuosan kotiopettajattarena.[4]

FilmografiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, Kustannusliike Opas, Viipuri 1930
  • Teatterin maailma, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1950
  • Eino Salmelainen - Elämä ja teatteri, WSOY 2001, ISBN 951-0-26276-5
  • Elonet Verna Piponius

ViitteetMuokkaa

  1. a b Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, sivut 240 ja 241
  2. a b Teatterin maailma, sivu 213
  3. Elämä ja teatteri, sivu 206
  4. https://www.elonet.fi/fi/henkilo/231475

Aiheesta muuallaMuokkaa