Vappu

suomalainen juhlapäivä
Tämä artikkeli kertoo juhlapäivästä. Vappu on myös naisen etunimi.

Vappu on vuosittain 1. toukokuuta vietettävä enimmäkseen länsimaalainen kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä.[1] Se on kevään loppupuolen juhlapäivä sekä kansainvälinen työläisten juhlapäivä. Suomessa vapunpäivää aattopäivineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana.[2] Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä[3], suomalaisen työn päivä.[4] Juhlapäivä on saanut nimensä pyhästä Valburgista, jonka muistopäivä 1. päivä toukokuuta sijoitettiin keskiajalla samalle paikalle kuin aiemmat kevätjuhlat.[5][6]

Vappu
Väkijoukkoa vappuna Lasipalatsin edustalla Helsingissä vuonna 1960.
Väkijoukkoa vappuna Lasipalatsin edustalla Helsingissä vuonna 1960.
Valtio Enimmäkseen länsimaalainen kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä.
Tyyppi juhlapäivä, karnevaali
Vietetään 1. toukokuuta
Järjestämistiheys vuosittain
Liittyy Kevään loppupuolen juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen sekä myös ylioppilaiden juhlapäivä.

Vapun alkuperä

muokkaa
 
Sima ja tippaleipä ovat osa suomalaista vappua.

Kun vuodenkierto jaetaan kahdeksaan osaan, kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puoliväli osuu toukokuun alkuun.[7] Euroopassa keltit ja germaaniset kansat viettivät kesän alkamisen juhlaa toukokuun alussa. Juhlamenoihin kuului kokkojen polttaminen.[8]

Irlannissa ja Skotlannissa on vietetty huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa kevään juhlan kelttiläistä beltane-juhlaa.[8] Beltane oli samhainin ohella toinen kelttien keskeisimmistä juhlista. Juhlan aikana sytytettiin kokkotulia, joiden uskottiin edistävän karjan hedelmällisyyttä. Karja ajettiin rituaalisesti haltiatulien läpi. Beltane tarkoittaakin ’hyvää tulta’.[8][9] Monissa Euroopan maissa on pystytetty korkea vappusalko, jonka päähän on kiinnitetty pitkiä nauhoja. Juhlassa nauhat kudotaan salon ympärille. Nuorten tyttöjen joukosta voidaan valita toukoneito.[7]

Saksassa vappuyö tunnetaan noitien ja taikuuden yönä.[10] Käsitys noitien lentämisestä sapattiinsa valpurinyönä (saks. Walpurgisnacht) on arveltu olevan perua yleisestä pakanallisten juhlien leimaamisesta paholaisen teoiksi.[11]

Suomessa tunnetaan vapun aikaan vietetty vanha kevään juhla hela eli toukojuhla, jolloin avoimille paikoille sytytettiin kokkoja, helavalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi ja soittivat kelloja. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.[4][5] Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.[12] Germaanikansojen kokkotulien perinne jatkuu nykypäivän Ruotsissa lähinnä Sveanmaalla.[8] Suomessa vappukokkojen polttaminen on nykyään melko harvinaista ja keskittyy ruotsinkielisille paikkakunnille.[13]

Eurooppalainen tapa polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä elää Suomessa keskikesän juhannuskokkoina. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. Suomenruotsalaisilla rannikkoalueilla on kokon sijasta pystytetty juhannussalkoja[14]. Salkojen on oletettu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopan vappusaloille.[15]

Nimi vappu tulee 700-luvun Baijerissa eläneestä abbedissa Valburgista. Vappua on juhlittu keskiajalta lähtien – myös Suomessa – 1. toukokuuta, joka on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä.[10] Sen mukaisesti päivä on myös Vapun ja Valpurin nimipäivä.[16]

Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Saksassa ja Latviassa vappu on vanha juhlapäivä, jonka juhlinta perustuu valpurinpäivään tai muihin perinteisiin. Useimmissa muissa maissa päivä on tullut juhlapäiväksi työväenliikkeen myötä, joka 1800-luvun lopulla valitsi sen kansainväliseksi juhlapäiväkseen.[8]

Kansainvälinen työläisten juhlapäivä

muokkaa
 
Työväen vappumarssi Helsingissä 2007.

Työläisten kansainvälinen juhlapäivä sai alkunsa Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Toukokuun ensimmäinen oli Yhdysvalloissa ollut vanhastaan päivä, jolloin työsopimukset oli uusittu ja työpaikkaa vaihdettu.[17] Toukokuun 1. päivänä 1886 järjestettiin Yhdysvalloissa laaja yleislakko, jossa vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää. Kolme päivää myöhemmin chicagolaiset anarkistit kutsuivat koolle laajan mielenosoituksen lakon aikaisissa mellakoissa kuolleiden työläisten muistoksi. Mielenosoitusta seuranneessa Haymarketin verilöylyssä sai surmansa ainakin neljä työläistä sekä useita poliiseja. Välikohtauksen jälkeen neljä anarkistia teloitettiin.[18] Pariisissa vuonna 1889 kokoontunut Toinen internationaali päätti, että ”Haymarketin marttyyreja” muistettaisiin maailmanlaajuisesti 1. toukokuuta 1890[19] ja ajankohta määrättiin kansainväliseksi työläisten mielenosoituspäiväksi.

Myös Euroopassa vapun mielenosoitusten taustalla olivat työväenluokan elinolot. Suomessa työläisten vappujuhlien iskulause oli ”kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa”.[6] Suomen ensimmäisen työväen vappu järjestettiin vuonna 1890.[20]

Suomalainen vappu

muokkaa
Pääartikkeli: Vappu Suomessa
 
Yli kymmenentuhannen ihmisen lakitus Turussa vappuaattona 2017.

Vanhastaan eräillä Etelä-Suomen alueilla on poltettu vapputulia ja paikoitellen oli tapana harjoittaa karjan menestystä edistävää taikuutta. Säätyläistö piti 1800-luvulla vappua ulkomaisen esikuvan mukaan kevätjuhlana. Kaupungeissa kesäravintolat avautuivat ja pidettiin ulkoilmakonsertteja. Porvarisperheissä tarjottiin simaa. 1800-luvulla säätyläisvappuun sulautui ylioppilaiden kevätjuhlaperinne.[17] Pohjoismaissa on tapana kiinnittää huomio varsinaisen juhlan aattopäivään. Myös vapun juhlinta on siirtynyt aattoon (30. huhtikuuta).[21]

Vuonna 1944 Suomessa säädettiin laki vapunpäivän järjestämisestä työntekijöiden vapaapäiväksi eräissä tapauksissa.[22] Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä.[10] 1980-luvulta lähtien myös porvarilliset puolueet ovat ottaneet tavakseen kokoontua vappuna julkiselle paikalle tilaisuuteen, jossa pidetään poliittisia puheita.[23]

Sima on yleinen vappujuoma. Vappuruokia ovat muun muassa tippaleivät, munkit ja perunasalaatti.[24] Nykyaikainen vappu on leimallisesti kaupunkilainen juhla.[17] Lapsille ostetaan usein ilmapalloja. Useat orkesterit pitävät vuosittain vapunpäivän iltapäivänä perinteisen vappumatinean nimellä tunnetun konsertin[25]. Vappukukkia, pieniä rintaneuloja, myydään huhtikuussa ja vappuna lastensuojelutyön tukemiseksi.

Opiskelijoille vappu on keskeinen juhla. Monet ylioppilastutkinnon suorittaneet ihmiset pitävät valkoista ylioppilaslakkia, teekkarilakkia, insinöörilakkia tai merkonomilakkia. Helsingissä vapunaaton suuri opiskelijajuhla on Havis Amanda -patsaan lakitus. Myös muissa kaupungeissa lakitetaan patsaita.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Leinonen, Anu & Tainio, Lauri: Vapusta ei vieläkään vapaapäivää Turkissa Euroopan rajalla?. 22.4.2008. Arkistoitu 22.4.2021. Viitattu 21.4.2010.
  2. vappu. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  3. Liputus Yliopiston almanakassa Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 28.4.2014.
  4. a b Vappu 1.5. Yle Oppiminen. Arkistoitu 16.8.2013. Viitattu 28.4.2014.
  5. a b Hätönen, Paula: Ylioppilaan tyyli ei petä piknikilläkään 27.4.2002. Arkistoitu 4.11.2011. Viitattu 28.4.2014.
  6. a b Salonen, Minna: Vappu tulee käki kainalossa, pääskynen pivon pohjassa Kielikuvastin. 20.8.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 30.4.2011.
  7. a b Grönroos, Marko: Vappu Arkistoitu 13.6.2010. Viitattu 5.4.2010.
  8. a b c d e Katajala, Jussi: Vapun historia katajala.net. 26.4.2005. Arkistoitu 15.6.2012. Viitattu 5.4.2010.
  9. Sjöblom, Tom: Druidit. Tietäjiä, pappeja ja samaaneja, s. 74. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-842-3
  10. a b c Oja 2007, s. 188.
  11. Hakusana ”vappu” teoksessa Iso tietosanakirja. 14 osa, Troopillinen–Wasenius. Helsinki: Otava, 1938.
  12. Orjasniemi, Aino-Sofia: Hela, pyhimys ja 11 marttyyria – Monet vappuperinteet ovat kantautuneet Suomeen ulkomailta Aamulehti. 1.5.2017. Arkistoitu 1.5.2017. Viitattu 24.4.2020.
  13. Vappuperinteitä Fiskarsin museo. Viitattu 24.4.2020.
  14. Juhannussalko Suomalaisen kirjallisuuden seura. Arkistoitu 20.5.2011. Viitattu 14.8.2009.
  15. Yöttömänä yönä Suomi pysähtyy 12.6.2009. Suomen suurlähetystö, Berliini. Arkistoitu 7.2.2012. Viitattu 6.6.2010.
  16. Vappu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 4.5.2024.
  17. a b c Lehtonen, Juhani U. E.: Vappu. Teoksessa Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja. Suomalaiset merkkipäivät, s. 122–126. (Kalevalaseuran vuosikirja 59) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1979. ISBN 951-717-178-1
  18. Steven: A short history of May Day Libcom.org. 11.9.2006. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  19. Miksi työläiset juhlivat juuri vappua? Tieteen Kuvalehti Historia, 3/2008. Oslo: Bonnier Publications International AS. ISSN 0806-5209
  20. Historiaa (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys. Viitattu 12.5.2014.
  21. Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat. Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 201. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2
  22. Tuominen, Tia & Wiberg, Stina (toimittaneet): Suomen Laki III (Laki vapunpäivän järjestämisestä työntekijöiden vapaapäiväksi eräissä tapauksissa (252/44)), s. 2056. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1288-2
  23. Loukasmäki, Arto: Vappu säväyttää edelleen punalipun kantajaa 29.4.2011. Yle Kainuu. Viitattu 30.4.2011.
  24. Thynell, Tuulia: Miksi juuri sima, tippaleipä ja munkki kuuluvat vappuun? Yle uutiset. 29.4.2017. Viitattu 4.5.2024.
  25. Helsingfors stadsorkesters CD-inspelningar 27.9.2010. Hel.fi. Arkistoitu 4.11.2011. Viitattu 30.4.2011.

Aiheesta muualla

muokkaa