Kansallinen veteraanipäivä
Kansallinen veteraanipäivä on Suomessa sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä ja yleinen liputuspäivä. Sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987[1] Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki pääministeri Kalevi Sorsa[1] ja asia vahvistettiin valtioneuvostossa puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä 1986. Tehtävä siirtyi Keski-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolle, jossa Keski-Suomen läänin veteraanipäivän järjestelyt hoiti Pekka Kaura-aho käyttäen tapahtumaan 32 000 markkaa.
Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27. huhtikuuta 1945,[1] joka on jäänyt Suomen puolustusvoimien viimeisimmäksi sotapäiväksi. Silloin loputkin Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät kello 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle rajaa.
Kansallista veteraanipäivää ei vietetä voitonjuhlana, vaan sillä on kaatuneitten muistopäivääkin rauhanomaisempi luonne.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Heikki Oja: Aikakirja 2007 (PDF) (arkistoitu versio) Helsinki.fi. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Arkistoitu 16.2.2012. Viitattu 23.4.2012.
Viralliset |
suomalaisen kulttuurin päivä · suomalaisen työn päivä · äitienpäivä · puolustusvoimain lippujuhlan päivä · Suomen lipun päivä · isänpäivä · itsenäisyyspäivä · vaalipäivä · tasavallan presidentin toimeenastumispäivä |
---|---|
Vakiintuneet |
J. L. Runebergin päivä · Miina Sillanpään päivä, kansalaisvaikuttamisen päivä · tasa-arvon päivä · suomen kielen päivä · kansallinen veteraanipäivä · Eurooppa-päivä · suomalaisuuden päivä · kaatuneitten muistopäivä · runon ja suven päivä · suomalaisen kirjallisuuden päivä · Yhdistyneiden kansakuntien päivä · ruotsalaisuuden päivä · suomalaisen musiikin päivä |