Isänpäivä

juhlapäivä isien kunniaksi
Tämä artikkeli käsittelee juhlapäivää. Muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Isänpäivä on juhlapäivä, jota vietetään isien kunniaksi ja muistoksi. Suomessa, muissa Pohjoismaissa Tanskaa lukuun ottamatta sekä Virossa päivää vietetään marraskuun toisena sunnuntaina, puoli vuotta äitienpäivän jälkeen.[1] Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa isänpäivää vietetään kesäkuun kolmantena sunnuntaina.[2] Muualla maailmassa ajankohta vaihtelee. Isänpäivä on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä vuodesta 2019, sitä aiemmin se oli vakiintunut liputuspäivä vuosina 1987–2018. Myös isoisiä usein juhlistetaan isänpäivänä.

Vuonna 2024 isänpäivää vietetään Suomessa sunnuntaina 10. marraskuuta.

Isänpäivän historia

muokkaa

Isänpäivän idea kehittyi Yhdysvalloissa pian äitienpäivän vanavedessä. 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina, jolloin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia.[3]

Suomessa isänpäivä oli merkitty Yliopiston almanakkaan ilman Helsingin yliopiston päätöstä jo vuosina 1970–1972. Se poistettiin, kun asia huomattiin, mutta vuonna 1987 yliopisto viimein katsoi päivän niin vakiintuneeksi, että se hyväksyttiin pysyvästi kalenteriin ja merkittiin myös liputuspäiväksi.[3]

Suomessa isänpäivästä tuli 14. maaliskuuta 2019 virallinen liputuspäivä valtioneuvoston muutettua liputusasetusta.[4][5]

Isänpäivän perinteitä

muokkaa

Isää on isänpäivänä tapana muistaa kortilla, lahjoilla ja hemmottelulla, kuten aamukahvilla ja aamupalalla sänkyyn. Isän kanssa voidaan myös viettää yhteistä aikaa käyden jossain tai harrastaen jotain pientä yhdessä. Lapset joskus askartelevat isälle jotain päiväkodissa tai alakoulussa.[6][7][8] Vuonna 2019 isänpäivän viettoon ei vielä ollut muotoutunut äitienpäivän kaltaisia perinteitä, vaan sen aikana oli olennaista isän ja lasten yhteinen aika.[9]

Isänpäivä Suomessa tulevina vuosina

muokkaa


Isänpäivän päivämäärät eri maissa

muokkaa
Päivä Maa
Maaliskuun 19. päivä   Espanja,   Italia,   Portugali
Helatorstai   Saksa
Kesäkuun ensimmäinen sunnuntai   Sveitsi,   Liettua
Kesäkuun toinen sunnuntai   Belgia,   Itävalta
Kesäkuun kolmas sunnuntai   Alankomaat,   Argentiina,   Bangladesh,   Bulgaria,   Chile,   Costa Rica,   Etelä-Afrikka,   Filippiinit,   Hongkong,   Intia,   Irlanti,   Jamaika,   Japani,   Kanada,   Kiina,   Kolumbia,   Kreikka,   Kuuba,   Kypros,   Malesia,   Malta,   Mauritius,   Meksiko,   Pakistan,   Panama,   Peru,   Puerto Rico,   Ranska,   Singapore,   Slovakia,   Sri Lanka,   Trinidad ja Tobago,   Turkki,   Unkari,   Venezuela,   Yhdistynyt kuningaskunta,   Yhdysvallat,   Zimbabwe
Kesäkuun 5. päivä   Tanska
Kesäkuun 23. päivä   Nicaragua,   Puola,  Uganda
Heinäkuun 7. päivä   Vietnam
Heinäkuun kolmas sunnuntai   Uruguay
Heinäkuun viimeinen sunnuntai   Dominikaaninen tasavalta
Mordadin 23. päivä   Iran
Elokuun toinen sunnuntai   Brasilia
Elokuun 8. päivä   Taiwan
Syyskuun ensimmäinen sunnuntai   Australia,   Uusi-Seelanti
Syyskuun toinen sunnuntai   Latvia
Marraskuun toinen sunnuntai   Islanti,   Norja,   Ruotsi,   Suomi,   Viro
Joulukuun 5. päivä   Thaimaa

Lähteet

muokkaa
  1. Isänpäivä, marraskuun 2. sunnuntai Yle Oppiminen. Arkistoitu 2.11.2014. Viitattu 2.11.2014.
  2. Anssi Sova: Viisi faktaa isänpäivästä Elämyslahjojen virallinen blogi. 26.7.2022. Viitattu 26.7.2022.
  3. a b Oja, Heikki: Aikakirja 2013, s. 198. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2013. ISBN 952-10-3221-9 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.11.2014).
  4. Isänpäivästä virallinen liputuspäivä Valtioneuvosto. Viitattu 14.3.2019.
  5. Isänpäivä on nyt virallinen liputuspäivä – Liputusasetusta muutettu vain kerran aiemmin yle.fi. 14.3.2019. Viitattu 14.3.2019.
  6. Isänpäivä juhlapyhät.fi. Viitattu 29.10.2020.
  7. Isänpäivälahjat juhlapyhät.fi. Viitattu 29.10.2020.
  8. Isänpäivä, marraskuun toinen sunnuntai Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seura ry. Arkistoitu Viitattu 29.10.2020.
  9. Vauhkonen, Päivi: Isänpäivä on nyt virallinen liputuspäivä. Helsingin Sanomat, 8.11.2019, nro 302, s. A 20. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047

Aiheesta muualla

muokkaa