Jurva

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Kurikkaa
Tämä artikkeli käsittelee lakkautettua kuntaa. Muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.

Jurva on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaahan kuuluvassa Suupohjan seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Sen asukasluku oli 4 289 ja pinta-ala 448,37 km², josta 4,4 km² vesistöjä (31.12.2008). Kunta lakkautui sen yhdistyessä Kurikkaan vuonna 2009. Jurvan naapurikunnat olivat Ilmajoki, Kurikka, Laihia, Maalahti, Närpiö ja Teuva. Vuoteen 1973 saakka naapurikuntiin kuului Närpiöön liitetty Pirttikylä.

Jurva
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Kurikka
Jurva.vaakuna.svg Jurva.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°41′10″N, 021°58′55″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Suupohjan seutukunta
Kuntanumero 175
Hallinnollinen keskus Jurvan kirkonkylä
Perustettu 1859
Liitetty 2009
– liitoskunnat Kurikka
Jurva
– syntynyt kunta Kurikka
Pinta-ala 448,37 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 443,97 km²
– sisävesi 4,4 km²
Väkiluku 4 289  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 9,66 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 13,6 %
– 15–64-v. 63,3 %
– yli 64-v. 23,0 %
Jurvan keskustaa kesäkuussa 2017.

Nimen alkuperäMuokkaa

Jurvanjärven kerrotaan saaneen nimensä ensimmäisestä kalastajastaan, joka olisi ollut Jurvalan sukua. Itse kunnan nimikin olisi tällöin satakuntalaista perua.[4]

HistoriaMuokkaa

Esihistoria ja asutuksen syntyminenMuokkaa

Ensimmäiset ihmiset Jurvan seudulla liikkuivat kivikaudella ja alueelta on löydetty useita kivikautisia esineitä. Vanhimmat löydökset ovat Närvijoen Pitkäholman haudatvasarakirvesajalta.[4] Hautalöytö tehtiin 1920-luvulla.lähde?

Rautakauden eränkävijöiden merkkejä on ajoitettu 1100-luvulle. Jurvan erämaat kuuluivat pääosin kyröläisten omistukseen. Ensimmmäiset uudisasukkaat sijoittuivat Jurvanjärven rannalle 1550-luvulla. Asukkaita tuli etenkin Suur-Kyrön Laihialta sekä Suur-Närpiön Teuvan ja Pirttikylän alueilta. Alueen ruotsalaisperäiset paikannimet viittaavat rannikkoalueen väestöön.[4]

Jurvanjärven kylän asukkaat kuuluivat 1500-luvun puolessavälissä Kyrön suureen emäseurakuntaan Perimätiedon mukaan jurvalaisia haudattaiin Kyrön kirkolla.[4] Laihiaan kuuluneen Jurvan alueella ensimmäinen aikakirjoihin merkitty talo on vuodelta 1557 Talson talo. Jurvassa on ollut muutamia taloja 1570-luvulla, mutta asutus on lisääntynyt hitaasti 1800-luvulle asti.lähde?

Laihian kappeliseurakuntana (1773–1859)Muokkaa

1700-luvun alussa Jurvan väkiluku oli todennäköisesti 100. Keskiajan lopulla Laihia erosi Kyröstä, mihin myös jurvalaiset liitettiin. Jurvan Järvenpäänkylän asukkaat siirtyivät myöhemmin Teuvan seurakuntaan. Jurva muutettiin Laihian kappeliseurakunnaksi vuonna 1773.[4] Vuonna 1763 Jurvaan haluttiin omaa kirkkoa, mutta vielä tuolloin Laihian kirkkoherra myöntyi rakennuttamaan rukoushuonetta. Vuonna 1766 Laihian kirkkoherra Wacklin päätti perustaa Jurvaan oman kappeliseurakunnan.lähde?

Jurvassa oli 1700-luvun puolivälissä jo oma saarnahuone, joka purettiin pienen pitkäkirkon tieltä 1764. Uusi puukirkko valmistui 1802 Ruotsin yli-intendentiviraston piirrustusten mukaisesti. Kirkon rakennusmestaerina toimivat ylihärmäläinen Gabriel Antinpoika Hakola ja laihialainen Jaakko Jaakse. Sarvijoen rukoushuone rakennettiin vuonna 1837.[5]

Vuosina 1805-1808 Jurvassa tiedettiin olevan 29 taloa ja 831 asukasta.lähde?

Kehittyminen kuntana (1859–2009)Muokkaa

Seurakunnallisesti ja hallinnollisesti Jurva itsenäistyi vuonna 1859 ja toteutui 1863. Jurvana liitettiin samalla Teuvan Järvenpäänkylä sekä Laihian Sarvijoenkylä. Jurvan väkiluku nousi vuoteen 1900 mennessä jo yli 5 100 ja oli Vaasan läänin tiheimmin asuttua seutua.[5]

Tervanpoltto säilytti asemansa jurvalaisten tulonlähteenä 1900-luvulle saakka. Raaka-aine saatiin Jurvan laajoista metsistä ja noin 90 % sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta 1920-luvulla. Lisäansioita toivat kotiteollisuustuottee ja erityisesti huonekalut. 1920-luvulla huonekaluja myytiin lähes kaikissa Jurvan kylissä ja niitä myytiin kunnan ulkopuolelle.[5]

Jurvasta on lisäksi löydetty noin 40 eri kivikauden esinettä, mutta koska kaikki löydöt ovat hajanaisia, voidaan olettaa että kivikaudella Jurvassa ei varsinaista asutusta ole ollut. Löytöjen arvellaan jääneen Jurvaan merellä hylkeenpyynnissä olleilta metsästäjiltä. Rautakaudellakin Jurvassa liikkui lähinnä metsästäjiä, eikä Jurvassa asumiseen ollut edellytyksiäkään sen ollessa vielä suurimmalta osin veden peitteessä. Jurvan arvellaan olleen 1500-luvulle asti Kyrönmaan asukkaiden nautinta-alueita. Kyrönjoen alueen asukkaat kävivät Jurvan seudulla metsästämässä ja kalastamassa.[5]

Jurvan kunta taisteli 2000-luvun alijäämäisen talouden ja muuttotappion kanssa. Kunta ryhtyi radikaaleihin säästötoimiin, mm. lakkauttamalla useita kyläkouluja. Lakkauttamisiin vaikutti toki myös oppilasmäärien pienentyminen sivukylillä. Lopulta kunnan päättäjät olivat pakotettuja tekemään päätöstä kuntaliitoksesta ensin Ilmajoen kanssa, joka ei johtanut tulokseen, mutta vuoden 2007 viimeisessä valtuuston kokouksessa päädyttiin liittyä Kurikkaan.lähde?

MaantiedeMuokkaa

Jurvan kirkonkylä sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Kurikan keskustasta.

Jurvan kylätMuokkaa

TalousMuokkaa

HuonekaluteollisuusMuokkaa

Jurva on vuosien saatossa tullut tunnetuksi huonekaluteollisuudestaan. Jurvassa on ollut tyylihuonekaluteollisuutta 1800-luvulta lähtien, ja vielä nykyäänkin kunnassa sijaitsee noin 30 huonekalualan yritystä. Huonekaluteollisuus on näin ollen työllistänyt historian aikana hyvin myös saha- ja metsäteollisuutta. Huonekaluteollisuuden yrityksiä ovat muun muassa E J Hiipakka, Hiipakan Tehtaat, MackFinn, Laitala, Lintula, Peltola ja Hakola. Merkittävä osa Suomessa valmistettavista tyylihuonekaluista valmistetaan Jurvassa.lähde?

MaatalousMuokkaa

Maatalous on ollut aina merkittävä osuus Jurvan elinkeinotoiminnasta ja se onkin saanut runsaasti elintilaa Jurvanjärven ja Tainusjärven kuivattamisen myötä. Kuivattamisen ansiosta Jurvan alueella sijaitsee nykyisin kaksi järveä, joista toinen on oikeastaan tekoallas.lähde?

ElinkeinoelämäMuokkaa

Jurvan Botniaring on tunnetaan lukuisista rata-autoilukisoistaan. Botniaringiä aiotaan pidentää, jonka jälkeen siitä tulisi Suomen pisin moottorirata.

Hankalasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta Jurva investoi vuonna 2004 noin 3 miljoonaa euroa Nikkarikeskukseen, josta toivottiin kunnan uutta vetonaulaalähde?. Keskuksen oli tarkoitus kehittää huonekalualaa. Se on nykyiseltä nimeltään Sella[6],ja se on rakennettu pääosin puustalähde?. Nikkarikeskus oli kuitenkin aikaansa jäljessä jo valmistumisensa aikaanselvennälähde?. Loppuvuodesta 2019 Kurikan kaupunki päätti myydä Nikkarikeskuksen josta tarjottiin 61 000 euroa avoimessa huutokaupassalähde?. Lopulta ostajaksi löytyi huutokaupassa tarjottua "selvästi korkeammalla" hinnalla paikkakuntalainen kalustealan perheyritys E J Hiipakka, joka aikoo siirtää kiinteistöön toimisto- ja näyttelytilansa ja vuokrata ylimääräisiä tiloja eteenpäin[7].

MatkailuMuokkaa

Jurvassa, Säläisjärven rannalla toimii leirintäalue Sälli Camping, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Jurvan keskustasta Kauhajoen suuntaan.

KulttuuriMuokkaa

Jurvan kotiseutumuseo on toiminut Haapalan taloalueella vuodesta 1965. Esineistön keräys on aloitettu jo vuonna 1934 ja museotoimintaa harjoittava Jurva-Seura ry on perustettu vuonna 1950. Jurvassa toimii myös Nikkari- museo.

Vanha sanonta kuului: "Valita vaan mutta valita Jurvan kuntaan". [8]

Jurvan Sanomat on jurvalainen sanomalehti, jolla on pieni levikki pienestä asukasmäärästä johtuen.

RuokakulttuuriMuokkaa

Jurvan pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla jurvanvelli, johon tulee lampaanlihaa ja naudan ydinpotkaa.[9]

YstävyyskuntiaMuokkaa

Kuuluisia jurvalaisiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Perinnealbumi Etelä-Pohjanmaa 1 toim. Olavi A. Anttila KIMY-kustannus OY Kuopio, ISBN 951-840-004-0 Vaasa Oy:n Kirjapaino, Vaasa 1981
  • Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7.

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. a b c d e Rikkinen & Sihvo 1986, s. 70
  5. a b c d Rikkinen & Sihvo 1986, s. 71
  6. Sella
  7. Eteläpohjalaiskunta teetti miljoonilla puurakennuksen, mutta korkein tarjous huutokaupassa oli 61 000 euroa – talo myytiin vihdoin salaisella hinnalla Helsingin Sanomat. 20.12.2019. Viitattu 21.12.2019.
  8. Yle.fi − ”Valita vaan, mutta valita Jurvan kuntaan.”
  9. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 148. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa