Gustaf Adolf Hobin (23. syyskuuta 1764 Sulva22. kesäkuuta 1824 Pietarsaari) oli suomalainen sotilas, kalparitari ja oman aikansa yhteiskuntavaikuttaja. Gustafin isä (Karl Bengt Hobin) oli Pohjanmaan Rykmentin kapteeni.

Sotilasura muokkaa

Gustaf Hobin aloitti sotilasuransa 18-vuotiaana vuonna 1788 vänrikkinä. Luutnanttina Hobin toimi vuodesta 1790 alkaen ja taisteli sodassa ainakin Porrassalmella, Kilpikoskella ja Parkuinmäessä, jossa hän haavoittui ja joutui vangiksi. Sodan loputtua hänet vapautettiin 1793, jonka jälkeen hänet ylennettiin kapteeniksi ja hänelle myönnettiin Miekkatähdistön ritarikunnan ritarin arvonimi. Sotilasuralla Hobin jatkoi vielä pari vuotta, kunnes jättäytyi maanviljelystöihin Jurvan Tainuskylään omistaen Jurvassa kaksi maatilaa.

Sotilasuran jälkeen muokkaa

Sotilasuransa jälkeen Gustaf Hobin toimi paitsi tilallisena Jurvassa, myös yhteiskunnallisena vaikuttajana ajaen kotikuntansa asioita. Hän toimi Suomen Talousseuran jäsenenä ja oli ajamassa Jurvan seurakunnan ja sitä myötä kunnan itsenäistymistä, jatkoi Jurvanjärven kuivausta viljelysmaaksi sekä teki aloitteen Jurvan kirkon rakentamisesta. Hobin kuoli vuonna 1824 toimiessaan Pietarsaaren tullinhoitajana, mutta oli aiemmin kertonut halustaan tulla haudatuksi Jurvaan. Jurvan kirkon vieressä on Gustaf Hobinin "kalparitarin hauta" ja muistomerkki. Gustaf ja hänen vaimonsa (Christina Beata, o.s. Böcker 1782-1853) saivat kuusi lasta. Heistä nuorin syntyi Kaskisissa mutta muut Jurvassa. Hobinin molemmat pojat toimivat yrittäjinä ja tilallisina. Vanhempi pojista, Gustaf Gustafsson Hobin, (1811-1871) toimi tilallisena Paimiossa ja oli isänsä tavoin Talousseurassa, toimien notaarina. Christian Gustaffson Hobin toimi apteekkarina Jyväskylässä ja omisti suuren tilan Laukaassa. Vuonna 1860 veljekset halusivat muistaa syntymäkuntaansa ja lahjoittivat Jurvan seurakunnalle 10 tynnyrillistä viljaa hyödynnettäväksi kansakoulun rakentamista varten sekä isänsä haudan hoitamiseen.