Avaa päävalikko
Wikipedia

Laihia

kunta Pohjanmaan maakunnassa
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa, muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Laihia (ruots. Laihela) on Suomen kunta Pohjanmaan maakunnassa Laihianjoen yläjuoksulla. Asukkaita Laihialla on lähes 8 100[2]. Kunnan halki kulkee valtatie 3, johon risteää keskustassa valtatie 18. Laihian rautatieasema on Seinäjoen–Vaasan rataosalla 23 kilometriä Vaasasta ja 51 kilometriä Seinäjoelta. Asemalta on kirkolle noin kaksi kilometriä.

Laihia
Laihela
Laihia.vaakuna.svg Laihia.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Laihia municipal border sign 2017.jpg
Sijainti 62°58′35″N, 022°00′40″E
Maakunta Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Kyrönmaan seutukunta
Kuntanumero 399
Hallinnollinen keskus Laihian kirkonkylä
Perustettu 1576
Kokonaispinta-ala 508,44 km²
219:nneksi suurin 2019 [1]
– maa 505,16 km²
– sisävesi 3,28 km²
Väkiluku 8 058
124:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys 15,95 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 20,6 %
– 15–64-v. 58,4 %
– yli 64-v. 21,0 %
Äidinkieli 2016 [4]
– suomenkielisiä 97,8 %
– ruotsinkielisiä 1,1 %
– muut 1,1 %
Kunnallisvero 21,75 %
49:nneksi suurin 2019 [5]
Kunnanjohtaja Juha Rikala
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • Ps.
 • Vas.
 • KD
11
6
4
3
2
1
www.laihia.fi

Laihian naapurikunnat ovat Ilmajoki, Isokyrö, Kurikka, Maalahti, Mustasaari ja Vaasa. Laihia ja vuonna 2013 lakkautettu Vähäkyrö käynnistivät terveydenhuollon yhteistyön Vaasan kanssa vuonna 2007.[7]

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

 
Laihianjoki Laihian Maltaan kohdalla kesäkuussa 2008

Asutuksesta suurin osa on keskittynyt Laihianjoen varrelle, josta maatalojen palstat ulottuvat pitkinä, kapeina suikaleina latvamaille. Kunnassa on kaikkiaan 469 maatilaa ja peltoalaa on noin 10 000 hehtaaria[8].

Keskeisiä maamerkkejä ovat kirkonkylän ja Yrjäälän halki virtaava joki, vanha vaaleasävyinen puukirkko sekä Vaasaan, Tampereelle ja Jyväskylään johtavat valtatiet.

Laihian länsi- ja eteläosissa levittäytyvät harvaan asutut suot ja kankaat. Levaneva on 3 000 hehtaarin suojeltu suoalue, jolla on runsas linnusto sekä kasviharvinaisuuksia (rauhoitettu punakämmekkä ja kaarlenvaltikka).

KylätMuokkaa

Seuraavat ovat Laihian kyliä: Allinen, Aronkylä, Isokylä, Jakkula, Jokikylä, Jokiperä, Jokisalo, Kasinkylä, Keskikylä, Kirkonkylä, Kumaala, Kupparla, Kylänpää, Käyppälä, Lounaala, Lyyskilä, Maunula, Miettylä, Nikkari, Peltomaa, Perälä, Potila, Poola, Pukkala, Ratikylä, Ruto, Suorttila, Torstila, Tyllijoki, Valjoo, Vedenoja, Yrjäälä.

HistoriaMuokkaa

EsihistoriaMuokkaa

 
Maankohoamisen vaikutuksesta tapahtunut rantalinjan siirtyminen varhaiselta kivikaudelta nykypäivään.

Kivikauden alkupuolella vajaa 10 000 vuotta sitten Laihia oli viimeisimmän jääkauden jäljiltä vielä täysin veden peitossa. Noin 7000 vuotta sitten alueen korkeimmat kohdat alkoivat maankohoamisen vaikutuksesta nousta luotoina Litorinamerestä. Kivikauden lopusta pronssikauden halki rautakaudelle saakka Laihia oli rannikkoa ja saaristoa.[9] Varhaisimmat kivikautiset löydöt asutuksesta ovat kampakeraamisesta kulttuurista kunnan kaakkoisosasta ajalta noin 3400 eaa. Pyyntiin ja keräilyyn perustunut asutus on seurannut rantaviivaa.[10]

Pronssikaudella 1500–500 eaa. etenkin Laihian keski- ja länsiosat muodostuivat saaristosta ja sen suojaamasta rannikosta. Myös asutus näyttää keskittyneen tälle alueelle.[11] Tärkeimmät elinkeinot ovat edelleen olleet pyyntivaltaisia, mutta myös pienimuotoista karjanhoitoa ja maanviljelyä on saatettu harjoittaa.[12] Ajanlaskun alun tienoilla varhaisen metallikauden loppupuolella maanviljely alkoi vakiintua Laihianjoen varressa.[13] Laihialta on löydetty tuhansia röykkiöhautoja, ja kunta on Suomen muinaisjäännöstiheimpiä alueita. Röykkiöistä suurin osa ajoittuu pronssikaudelle ja varhaiselle rautakaudelle, loput ovat myöhäiseltä rautakaudelta.[14]

600-luvun Rautakauden keskivaiheille saakka asutus siirtyi edelleen rantaviivan mukana. 300–700-luvun keskirautakaudella pääosin Laihianjokilaaksossa eläneen 10–15 asutusyksikön yhteisön väkimäärän on arveltu olleen noin 60–180 henkeä.[15] Merovingiajan kuluessa pohjalainen asutus kuitenkin vähitellen supistui, ja 800–1200-luvun myöhäisrautakaudella alue muodostui pääasiallisesti todennäköisesti Kokemäenjoen asutuksen nautinta-alueeksi. Tältä seudulta Etelä-Pohjanmaa lienee saanut myös ensimmäiset historiallisen ajan asukkaat.[16]

KeskiaikaMuokkaa

Osittain Kyrönjokilaaksosta lähtöisin oleva Ylilaihian eli nykyisen Kirkonkylän eteläpuolisen jokivarren asutus on syntynyt viimeistään 1200-luvun puolivälissä. Alalaihian asutus puolestaan muodostui 1300-luvun vaihteen ruotsalaisen muuttoliikkeen vaikutuksesta.[17] Asuttamisesta lähtien ensimmäiset lähes kolme vuosisataa Ylilaihia kuului Kyrön kirkkopitäjään ja Alalaihia puolestaan Mustasaaren kirkkopitäjään. Kirkkopitäjien välisen rajan tienoille muodostui myös vastaavien hallintopitäjien raja.[18]

Keskiajan kuluessa maatalous voimistui vähitellen, ja tämän seurauksena myös väkiluku alkoi kasvaa voimakkaasti. Viimeistään 1400-luvulla Laihian kylien pääelinkeinoksi pyynnin tilalle tuli maanviljelys ja karjanhoito. Viljaa kasvatettiin jokivarteen raivatulla hyvällä peltomaalla.[19]

Pitäjän perustaminenMuokkaa

 
Laihian kartta vuodelta 1680.

Vuonna 1508 perustettiin Laihian kappeliseurakunta ja paikkakunnan ensimmäinen kirkko vihittiin käyttöön. Kirkon tiedetään sijainneen Mustasaaren puolella, mutta tarkasta paikasta ei ole varmuutta.[20] Tapahtuma oli yhteydessä Mustasaaren ja Kyrön suurpitäjien alkavaan hajoamisprosessiin.[21] Vuonna 1576 Laihia erotettiin Kyröstä ja Mustasaaresta omaksi kirkkopitäjäksi ja 1606 myös hallintopitäjäksi. Tarkemmat pitäjän rajat muodostuivat näiden tapahtumien jälkeen vasta vähitellen. Tuohon aikaan Laihiaan kuului suurin piirtein kunnan nykyisen alueen lisäksi myöhemmin itsenäistynyt Jurva.[22] Pitäjän ensimmäinen kirkko oli käytössä lähes puolitoista vuosisataa, kunnes Laihian toinen kirkko valmistui 1642 Kirkonkylään nykyisen Napuen puiston kohdalle.[23][24] Pitäjähallinnon tavanomaista kulkua häiritsi jossain määrin 1600-luvulla läänityslaitos. Vuonna 1614 Laihia ja Maalahti annettiin virkalääniksi kansleri Axel Oxenstiernalle. Tämä peruuntui 1651, jolloin kuningatar Kristiina lahjoitti Laihian vapaaherrakunnaksi valtaneuvos Karl Bondelle. Vapaaherrakunta periytyi Bonden suvun omistuksessa kunnes se 1674 peruutettiin takaisin kruunulle.[25]

1500-luvun puolivälistä 1700-luvun puoliväliin saakka Laihian taloluku pysyi suhteellisen vakaana, vajaassa 150 talossa.[26] Kylissä oli keskimäärin yhdeksän taloa.[27] 1500-luvun lopulla pitkään kestänyt Venäjän sota sekä nuijasota aiheuttivat talojen autioitumista.[28] Ankara sotaväenotto rajoitti edelleen väkiluvun kasvua 1600-luvulla.[29] Lisäksi 1600-luvun lopun suuret kuolonvuodet ja seuraavan vuosisadan Suuri Pohjan sota sekä siitä jatkunut isoviha aiheuttivat kummatkin väliaikaisesti noin 300 hengen loven väestöön. Napuen taistelussa menehtyi 120 laihialaista – eli lähes 60 % paikkakunnan täysi-ikäisestä henkikirjaan merkitystä miesväestöstä.[30]

1600-luvulla tervanpoltto nousi maatalouden rinnalle tärkeäksi elinkeinoksi [31] ja tervasta kehittyi nopeasti laihialaisten tärkein kauppatavara. Tätä edesauttoi lyhyt kulkuyhteys 1606 perustettuun Vaasan kaupunkiin, joka toimi kaupan keskuksena.[32]

Kasvun aikaaMuokkaa

Maataloudessa 1700-luvulla tapahtunut tärkeä uudistus, isojako aloitettiin vuosisadan puolivälissä Pohjanmaalta. Laihian pitäjä oli ensimmäinen kohde, ja kuten muuallakin, myös Laihialla toimeenpano sai osakseen vastustusta.[33] Toimenpiteen yhteydessä myös pitäjän siihen saakka epämääräisiä rajoja selvennettiin.[34] 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alkupuolella Laihia kuului maan tärkeimpiin salpietarin valmistuksen seutuihin ja parhaimpina aikoina oli jokaisessa talossa ainakin yksi salpietarin valmistukseen tarkoitettu lato.[35]

Laihian väestö alkoi 1700-luvun puolivälin jälkeen lisääntyä voimakkaasti ja kasvu jatkui vahvana seuraavallakin vuosisadalla. Myös Jurvan väkiluku oli kasvanut nopeasti.[35][36]

1700-luvun kuluessa Jurvaan muodostui aluksi Laihian seurakuntaan kuuluva rukoushuone- ja myöhemmin kappeliseurakunta, jonka ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1764.[37] Laihialla vaikutti 1700-luvun puolivälissä myös Jaakko Kärimäen johtama separatistinen lahko.[38] Vuosisadan loppuvuosina ylipääläiset hakivat kuninkaalta lupaa useaan otteeseen aluksi oman kirkon rakentamiseen ja myöhemmin seurakunnan jakamiseen kahtia Yli- ja Alapäähän, mutta hankkeet raukesivat kielteiseen vastaukseen. Laihian kolmas, nykyinen kirkko valmistui vuonna 1805.[39]

1800-luvulta nykypäiväänMuokkaa

Väkimäärän lisääntymisestä huolimatta Jurvan kappeliseurakunta jatkoi Laihian seurakunnan alaisuudessa vielä 1800-luvun alkupuoliskon. Vuoden 1859 syksyllä senaatti hyväksyi anomuksen Jurvan itsenäistymisestä ja ero toteutettiin vuonna 1863. Tuohon aikaan Jurvassa oli noin kolmetuhatta asukasta.[40][41] Pitäjien väliset rajat säilyivät kuitenkin pitkälle 1900-luvun puolelle saakka varsin epäselvinä.[42]

1860-luvun jälkipuoliskon suurina nälkävuosina Laihian väestö pieneni noin 550 hengellä.[43] Muuten väkiluku jatkoi vahvaa kasvusuuntausta vuosisadan loppuun saakka.[44][45]

Laihian ensimmäinen, yksityinen kansakoulu avattiin vuoden 1867 syksyllä ja se oli toiminnassa kaksi vuotta. Ensimmäinen kunnan kansakoulu, nykyinen Isonkylän koulu, avattiin vuoden 1870 syksyllä.[46] Nuorisoseuratoiminta samoin kuin muu yhdistystoiminta oli Laihialla vilkasta jo 1880-luvulta lähtien. Laihialaiset Juho Hietanen ja Santeri Alkio olivat 1880-luvulla mukana nuorisoseuraliikkeen alullepanemisessa, ja Alkiota pidetäänkin liikkeen aatteellisena oppi-isänä. Pari vuotta toiminut Laihian Nuorisoyhdistys perustettiin vuonna 1883 ja varsinainen Laihian nuorisoseura vuonna 1892. [47][48][49]

Vuosina 1890–1909 toimitettiin kunnassa isojaonjärjestely, jossa ympäriinsä pieninä palstoina olleita maatilojen viljelyksiä yhtenäistettiin. Tuloksena maatalouden tuotto moninkertaistui.[50] Suomen sisällissodan alussa Laihialla käytiin Hulmin taistelu, jota Pohjanmaalla pidetään jopa koko sodan alkuna.[51]

Hallinto ja politiikkaMuokkaa

Laihian kunnanjohtaja on Juha Rikala. Valtuustossa on 27 paikkaa, joista 11 on Keskustan hallussa kaudella 2017–2021.[6]

TalousMuokkaa

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Laihian Mallas, T-Drill, joka valmistaa koneita putkien käsittelyyn teollisuudessa ja Laihian Osuuspankki.[52]

Vuonna 2009 kunnalla oli velkaa 891 euroa asukasta kohden[53]. Laihialaisia työnantajia ovat putkien porausvälineitä valmistava T-Drill ja alumiinikomponentteja valava Alteams.

VäestöMuokkaa

Laihialla puhutaan suurelta osin eteläpohjalaista murretta.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Laihian väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
 7 028
1985
  
 7 448
1990
  
 7 604
1995
  
 7 576
2000
  
 7 414
2005
  
 7 564
2010
  
 7 870
2015
  
 8 090
Lähde: Tilastokeskus.[54]

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Laihialla oli 8 051 asukasta, joista 6 587 asui taajamissa, 1 422 haja-asutusalueilla ja 42 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Laihian taajama-aste on 82,2 %.[55] Laihian taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Laihian kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa tämän kunnan alueella 6 587 asukasta.[56] Laihian kirkonkylä sijaitsee pääosin Laihialla, mutta pieneltä osin myös Vaasassa.[56]

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Laihialla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[57]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Laihian alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.[58]

LiikenneMuokkaa

Kunnan halki kulkee valtatie 3, johon risteää keskustassa valtatie 18. Laihian rautatieasema on Seinäjoen–Vaasan rataosalla 23 kilometriä Vaasasta ja 51 kilometriä Seinäjoelta. Asemalta on kirkolle noin kaksi kilometriä. Maantietä pitkin Vaasaan on noin 26 kilometriä, josta osa on moottoritietä.

Kansainvälinen matkailutie, Sininen tie, kulkee Laihian kautta.

EtymologiaMuokkaa

Nykyisten nimitysten Laihia ja Laihela lisäksi paikkakunnasta on käytetty asiakirjoissa mm. nimiä Laia, Laya, Laiha, Laihala ja Laihiala. On arveltu, että todennäköisesti Laihia on alun perin ollut muinaissuomalainen henkilönimi. Muodosta Laihala on maininta vuodelta 1440 ja muotoa Laihia tai Laihiala esiintyi 1500-luvun veroluetteloissa. Alkuaan nimitys lienee viitannut selvästi nykyistä pienempään alueeseen. Vuonna 1508 kappelin vihkimisen yhteydessä on nimitys ilmeisesti tarkoittanut jo koko jokilaakson asutusta. Toisaalta nimiä Iso-Laihala ja Iso-Laihiala on vielä 1500-luvulla käytetty nykyisistä Isokylän ja Jakkulan alueista.[59]

KulttuuriMuokkaa

 
Laihian lakeus.

Nuukuus ja laihialaisvitsitMuokkaa

Laihia on koko maassa tunnettu nuukuudestaan, josta kertovat jo vuosikymmeniä vanhat ja uudemmatkin laihialaisvitsit. Tämän vuoksi Laihiaa kutsutaan myös Suomen Skotlanniksi. Laihialaisuutta on käytetty myös positiivisessa mielessä jopa eräiden yritysten säästötoimenpiteiden projektinimenä.

Laihialaiseen nuukuuteen liittyvät taide- ja koriste-esineetMuokkaa

  • Laihian euro
  • Laihian kukkaro
  • Laihian kuppi
  • Laihian markka
  • Kynttilänjalka yksikin piisaa

Arkkitehtuuri ja nähtävyydetMuokkaa

MuistomerkkejäMuokkaa

Pääartikkeli: Luettelo Laihian julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä
  • Alkion hautapatsas
  • Alkion muistopatsas nuorisoseuramuseon edustalla
  • Napuen taistelussa kaatuneiden laihialaisten muistomerkki
  • Raivaajapatsas
  • Vapaussodan aloituksen muistopatsas Hulmilla

Suojellut rakennuksetMuokkaa

  • Alkionmäen rakennuksia
  • Kapteenin talo
  • Pukkalan tilan rakennukset
  • Ylipotin luhti[60][61]

RuokakulttuuriMuokkaa

Laihian pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla kaljavelli.[62]

Urheilu ja liikuntaMuokkaa

Laihialla toimivat mm. urheiluseurat Laihian Luja ry, Laihia Sports Club, autourheiluseura Laihian Urheiluautoilijat ry sekä Laihian Ylipään Nuorisoseura ry ja MLL Laihian yhtistys ry.

Laihian monitoimihalli valmistui 2007 kesän alussa. Hallin avajaiset olivat 30. elokuuta kun Suomen lentopallomaajoukkue pelasi harjoitusmaaottelun Moskovan EM-kisoja varten Espanjaa vastaan. Hallissa on tilaa vähän yli tuhannen hengen yleisömäärälle.

Laihialla on mahdollista harrastaa eri urheilulajeja kuten paini, jalkapallo, salibandy, taekwondo, uinti, ja lentopallo.

Tunnettuja laihialaisiaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

Lähteet ja kirjallisuuttaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ a b Kuntavaalit 2017, Laihia Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. ↑ Vaasa.fi: Vaasa-Laihia yhteistoiminta-alue Vaasa.fi. Viitattu 13.6.2019. (suomeksi)
  8. ↑ Fakta.Fennica.Net: Alkutuotanto: Laihia Fennica.Net. Viitattu 1.5.2010. (suomeksi)
  9. ↑ Miettinen 1998 s. 27
  10. ↑ Miettinen 1998 s. 35–37
  11. ↑ Miettinen 1998 s. 58
  12. ↑ Miettinen 1998 s. 111
  13. ↑ Miettinen 1998 s. 115
  14. ↑ Miettinen 1998 s. 160
  15. ↑ Miettinen 1998 s. 150–152
  16. ↑ Miettinen 1998 s. 158
  17. ↑ Luukko 1975 s. 26
  18. ↑ Luukko 1975 s. 17–18, 219
  19. ↑ Luukko 1975 s. 126, 257
  20. ↑ Ikola 2004 s. 25–26
  21. ↑ Luukko 1975 s. 219
  22. ↑ Luukko 1975 s. 182–184
  23. ↑ Seppälä 1951 s. 16
  24. ↑ Ikola 2004 s. 50
  25. ↑ Luukko 1975 s. 192–196
  26. ↑ Luukko 1975 s. 87–88
  27. ↑ Luukko 1975 s. 90
  28. ↑ Luukko 1975 s. 91–93
  29. ↑ Luukko 1975 s. 105
  30. ↑ Luukko 1975 s. 115–123
  31. ↑ Luukko 1975 s. 150
  32. ↑ Luukko 1975 s. 171
  33. ↑ Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan : Isojako Etälukio. Opetushallitus. Viitattu 3.6.2011. (suomeksi)
  34. ↑ Seppälä 1951 s. 21–36
  35. ↑ a b Seppälä 1951 s. 59
  36. ↑ Laihian historiatoimikunta 1937 s. 28
  37. ↑ Seppälä 1951 s. 50
  38. ↑ Seppälä 1951 s. 139–146
  39. ↑ Seppälä 1951 s. 48
  40. ↑ Ikola 2004 s. 191
  41. ↑ Vuori, Olavi: Seurakuntien historia (PDF) kurikka.fi. Kurikan seurakunta. Viitattu 1.6.2011. (suomeksi)
  42. ↑ Laihian historiatoimikunta 1937 s. 68
  43. ↑ Seppälä 1951 s. 185
  44. ↑ Heikinmäki, Maija-Liisa et al.: Etelä-Pohjanmaan historia V: Autonomian kausi 1809–1917, s. 925. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1987. ISBN 951-95995-4-1. (suomeksi)
  45. ↑ Tilastollisia tiedonantoja N:o 63: Väestön elinkeino. Helsinki: Tilastokeskus, 1979. (suomeksi)
  46. ↑ Seppälä 1951 s. 194–196
  47. ↑ Laihian historiatoimikunta 1937 s. 59–60
  48. ↑ Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura 125 vuotta vuonna 2007 nuorisoseurat.org. Nuorisoseurat ja Kalevan Nuoret. Viitattu 4.6.2011. (suomeksi)
  49. ↑ Tuija Sivonen: Historiaa nuorisoseurat.org. 30.9.2005. Suomen Nuorisoseurojen Liitto. Viitattu 4.6.2011. (suomeksi)
  50. ↑ Laihian historiatoimikunta 1937 s. 69–70
  51. ↑ Vapaussota alkoi Laihian Hulmilta 100 vuotta sitten – pohjalaiset valtasivat venäläisten rakuunoiden kasarmit, viisi kaatui sankarivainajina 8.2.2018. Pohjalainen. Viitattu 8.2.2018.
  52. ↑ Alueen Laihia yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 2.2.2018. (tietoja myös yritysten kotisivuilta)
  53. ↑ Laihian kunta: kunnantalous: tilinpäätös 2009 laihia.fi. Viitattu 24.4.2010.
  54. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
  55. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  56. ↑ a b Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  57. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  58. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta
  59. ↑ Luukko 1975 s. 14–16
  60. ↑ Rakennussuojelulailla suojellut kohteet
  61. ↑ 25.1.2006 (Päivitetty)
  62. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 150. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laihia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laihia&oldid=18214455”