Etelä-Pohjanmaan maakunta

maakunta Suomessa
(Ohjattu sivulta Etelä-Pohjanmaa)
Tämä artikkeli käsittelee Etelä-Pohjanmaan maakuntaa. Nimellä Etelä-Pohjanmaa on myös muita merkityksiä.

Etelä-Pohjanmaa (ruots. Södra Österbotten) on maakunta, joka sijaitsee Länsi-Suomen alueella. Etelä-Pohjanmaa on kolmesta pohjalaismaakunnasta asukasluvultaan ja pinta-alaltaan suurin. Suomen maakuntien joukossa Etelä-Pohjanmaa on väkiluvulla mitattuna yhdeksänneksi suurin.[3] Etelä-Pohjanmaa rajautuu lännessä Pohjanmaahan, pohjoisessa Keski-Pohjanmaahan, idässä Keski-Suomeen ja etelässä Pirkanmaahan ja Satakuntaan.

Etelä-Pohjanmaan maakunta
Etelä-Pohjanmaan maakunnan vaakuna.svg Etelä-Pohjanmaa sijainti Suomi.svg
vaakuna
Flag of Southern Ostrobothnia.svg

lippu

sijainti

Historialliset läänit Pohjanmaan lääni (1634–1775)
Vaasan lääni (1775–1997)
Länsi-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Seinäjoki
Maakuntajohtaja Heli Seppelvirta
Kokonaispinta-ala 14 355,63 km²
12:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 13 798,19 km²
– sisävesi 557,44 km²
Väkiluku 191 463
9:nneksi suurin 30.6.2022 [2]
väestötiheys 13,88 as./km² (30.6.2022)
Maakuntalaulu Vaasan marssi
Nimikkolajit  
– eläin orava
– järvi Lappajärvi
– kala siika
– kasvi maitohorsma
– kivi kärnäiitti
– lintu isokuovi
Lyhenne FI-03

Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaan väkirikkain kaupunki ja Suomen 16. suurin kaupunki väkiluvun mukaan. Seuraavaksi suurimpia kuntia Etelä-Pohjanmaalla ovat Kurikka, Kauhava, Lapua ja Kauhajoki. Seinäjoen jälkeen useimmat Etelä-Pohjanmaan kunnista luokitellaan maaseutumaisiksi kunniksi, vaikka osalla niistä onkin kaupunkinimitys. Etelä-Pohjanmaa on Suomen ainoa nykymaakunta, jossa ei sijaitse yhtäkään niin sanottua vanhaa kaupunkia.

Etelä-Pohjanmaalla on vahva kulttuuri-identiteetti. Kulttuurialueena Etelä-Pohjanmaalla tarkoitetaan aluetta, johon kuuluvat nykyisistä maakunnista Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnat.[4][5] Yhdessä Keski-Pohjanmaan kanssa näistä kolmesta alueesta käytetään nimitystä pohjalaismaakunnat.

Etelä-Pohjanmaan vaakuna pohjautuu historiallisen Pohjanmaan kärppävaakunaan. Etelä-Pohjanmaan vaakunassa on sinisellä pohjalla kolme hopeista kärppää.[6] Samat tunnukset toistuvat myös Etelä-Pohjanmaan lipussa.

Etelä-Pohjanmaalle on ominaista suhteellisen tiheä asutus myös taajamien ulkopuolella.

Eteläpohjalaista lakeusmaisemaa Ilmajoen Alajoella.

HistoriaMuokkaa

Esihistoriallinen aika ja asutuksen syntyminenMuokkaa

Etelä-Pohjanmaan alue on entistä merenpohjaa. Maakunnan ensimmäiset asutukset ovat peräisin noin 8000 vuoden takaa, jolloin rantaviiva kulki nykyisen Kauhajoen, Jalasjärven, Alavuden, Töysän, Lehtimäen, Alajärven ja Lappajärven kautta.[7] Maan kohoaminen mannerjään jälkeisen veden peitosta on yksi Etelä-Pohjanmaan esihistorian keskeisistä piirteistä. Aikakaudelta 6500–4200 eKr löytyy alueen itä- ja eteläosista noin 100 metriä nykyisen meren pinnan yläpuolella. Aikakauden kulttuurille ominaisia löytöjä ovat olleet kiviset reikänuijat ja pohjalaiset tasataltat. Kampakeraamisella aikakaudella Kyrönmaa näyttää olleen yksi maan tärkeistä asutuskeskuksista. Vasarakirveskulttuurin aikakaudella Etelä-Pohjanmaan alueelle on sijoitettu kivikauden lopulle jatkunut raja rannikon ja sisämaan välillä. Kiukaisten kulttuurin rikkaimmat löydöt ovat sijoittuneet Etelä-Pohjanmaalle.[8]

Pronssikaudella alueella syntyivät yhteydet Skandinavian maanviljelykulttuureihin. Rautakaudella asutus jatkui ja yhteydet skandinaviaan olivat yhä vallitsevia, Kyrönmaan ollessa yhä merkittävä keskus. Kristillisen ajanlaskun ensimmäisillä vuosisadoilla asutus lisääntyi voimakkaasti ja kansainvaelluskaudella Etelä-Pohjanmaan kulttuuri kukoisti. Löytöjen määrän ja laadun perusteella seutu oli tuolloin Suomen vaurainta. Aikakauden kukoistus on liitetty Itämeren kaupan muutoksiin, kun Norlannista tuli turkiskaupan keskus, mihin myös Kyrönmaan vauraus olisi perustunut.[8] Asutus seurasi nousevan rannikon myötä kohti länttä. Etelä-Pohjanmaan alueen muinaislöydöt loppuvat 800-luvun alkuun, jonka on tulkittu merkitsevän alueen autioitumista.[7]

Nykymuotoinen asutus syntyi Etelä-Pohjanmaalle 1200-luvun aikana, jolloin sekä hämäläiset ja satakuntalaiset erämiehet jäivät asumaan alueelle. Samoihin aikoihin myös ruotsalaiset siirtolaiset saapuivat maakuntaan. Asutusta täydensi savolaisten uudisasukkaiden saapuminen Järviseudun 1500-luvulla. Maakunnan uudisasutus jatkui vilkkaana 1700-luvulle saakka. Uudisasutusta lisäsivät isojaon toimittaminen ja tervanpolton laajentuminen.[7]

Kristinuskon saapuminen ja Ruotsin vallan aikaMuokkaa

 
Etelä-Pohjanmaan historiallinen kartta, suurimpana Kyrön pitäjä.

Kristinuskon juurruttua Suomeen Etelä-Pohjanmaa laskettiin kuuluvaksi Turun hiippakuntaan. Maakunnassa sijaitsivat Mustasaaren, Pietarsaaren, Pohjankyrön ja Närpiön seurakunnat, jotka jakautuivat myöhemmin useiksi paikallisiksi seurakunniksi. Useimmat kirkot rakennettiin puusta. Pohjankyrön kirkko oli suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan ainoa kivikirkko. 1300-luvulla Korsholman linnasta muodostui maakunnan hallinnon keskus. Kartano toimi samaan aikaan maanviljelyn ja karjanhoidon mallitilana. Korsholman linnalääni muutettiin vuonna 1634 Pohjanmaan lääniksi. Kustaa III jakoi läänin edelleen Vaasan ja Oulun lääneiksi.[7]

Linnaleirirasituksen myötä väestön tyytymättömyys puhkesi nuijasotana. Sodan yhteydessä huovit surmasivat talonpoikia ja ryöstivät maakuntaa. Suurvalta-ajan sodat eivät ulottuneet Etelä-Pohjanmaalle, mutta väestö osallistui sotaveroihin ja väenottoihin sotaväkeen. Venäläiset miehittivät Etelä-Pohjanmaan kahdesti 1700-luvulla ja uudelleen Suomen sodan yhteydessä 1800-luvulla. Isonvihan aikana miehittäjä hävitti laajasti maakuntaa. Haminan rauhan yhteydessä Vaasan lääniin kuulunut Etelä-Pohjanmaa luovutettiin Venäjän keisarikunnalle.[7]

Suuriruhtinaskunnan aikaMuokkaa

Suomen suuriruhtinaskunnan aikana Etelä-Pohjanmaan yhteiskunnalliset erot olivat vähäiset. Valtaosa väestöstä oli itsenäisiä tilallisia, joiden varallisuus perustui 1800-luvun puoliväliin erityisesti tervanpolttoon. Varallisuus ilmeni erityisesti kaksikerroksisten pohjalaistalojen rakentamisena. Tervanpolton vähetessä elinkeinot siirtyivät peltojen raivaukseen, jolloin torpparien ja palkollisten osuus väestöstä kasvoi. Yhteiskunnalliset muutokset aiheuttivat joukkoliikkeitä, jotka ovat antaneet leimansa eteläpohjalaiselle yhteiskunnalle.[7]

Venäläistämistoimien alettua 1900-luvun vaihteessa eteläpohjalaisten osuus kutsuntalakoissa ja jääkärilikkeessä nousi keskeiseksi. Keisarivallan kaatumisen myötä maakunnassa esiintyi omaehtoista kuntakohtaista toimintaa venäläisten sotilaiden aseistariisumiseksi ja pyrkimyksissä itsenäisyyteen. Toiminta ilmeni palokuntien ja suojeluskuntajärjestöjen perustamisena. Suomen sisällissodassa maakunnan suojeluskuntalaisilla oli ratkaiseva osuus Ruoveden ja Vilppulan rintamilla. Maakunnan enemmistö oli valkoisten takana.[9]

Itsenäisyyden aikaMuokkaa

1920- ja 1930-luvuilla Etelä-Pohjanmaa nousi huomion kohteeksi, kun Lapuan liike pyrki estämään Kommunistisen puolueen toiminnan. Liike saavutti kommunistilait, porvarillisen eduskunnan ja Svinhufvudin valinnan presidentiksi. Liikkeen toiminta päättyi Mäntsälän kapinaan. Eteläpohjalaisten enemmistö tuomitsi liikkeen laittomat toimet.[9]

Talvisodassa ja jatkosodassa eteläpohjalaiset taistelivat erityisesti Kannaksella ja Laatokan ympäristössä. Neuvostoliitto pommitti talvisodan aikana Vaasaa, Kaskista, Kristiinankaupunkia ja Seinäjokea sekä eräitä sisämaan kohteita. Jatkosodan aikana koneet eivät yltäneet Etelä-Pohjanmaalle. Sotien siirtolaiskuljetukset saapuivat joulukuussa 1939 Seinäjoelle, josta ne ohjautuivat eri puolille maakuntaa. Talvisodan aikana Vaasan lääniin sijoittui kuudesosa siirtolaisista. Jatkosodan jälkeen siirtolaisväestön kokonaismääräksi tuli n. 5 %, mikä oli muuta maan keskiarvon alapuolella.[9]

MaantiedeMuokkaa

GeologiaMuokkaa

Etelä-Pohjanmaa oli aikoinaan veden alla, jolloin sinne kasaantui kivennäismaita. Nämä sedimentit ja maan sisästä purkautunut kivi kokivat suurmuutoksen, kun alueelle kohosi 1,8 miljardia vuotta sitten Svekofennidien poimuvuoristo. Tällöin syntyivät alueen nykyiset gneissit ja kiilleliuskeet. Svekofennideistä on nykyisin jäljellä enää vain sen tasaiseksi kulunut juuriosa. Noin 77 miljoonaa vuotta sitten avaruudesta syöksynyt meteoriitti tunkeutui kallioperään ja räjähti, jolloin syntyi Lappajärven allas.[10]

Jääkaudella kallioperä painui muutaman sadan metrin syvyyteen. Silloin Itämeren ja sen alkuvaiheiden alla ollessaan Etelä-Pohjanmaa peittyi jälleen kallioperästä irronneiden kivennäismaalajien alle. Näin ennestäänkin melko tasaisesta alueesta tuli mannerjäätikön ja veden tasoittelema savinen Etelä-Pohjanmaan lakeus. Noin 10 000 vuoden kuluessa alue on kohonnut, ja maankohoaminen jatkuu edelleen.[10]

Etelä-Pohjanmaan maakunnan itäosa ulottuu Suomenselälle, joka on Pohjanmaan lakeuksien ja Järvi-Suomen välinen vedenjakaja. Kallioperä on enimmäkseen graniitin ja sitä tummemman dioriitin välimuotoa granodioriittia. Suurin osa tästä alueesta on metsien peitossa, metsät ovat tyypiltään karuja kangasmetsiä, ja pääpuulajina on mänty. Tasaiset ja hitaasti vettä läpäisevät moreenimaat ovat monin paikoin soistuneet, ja suot ovat enimmäkseen kituvaa mäntyä kasvavia rämeitä ja puuttomia nevoja. Joet alkavat tältä alueelta ja ovat latvaosissaan kapeita ja vähävetisiä. Soiden ojituksen vuoksi jokiin kertyy sadevettä tai lumesta sulavaa vettä, minkä vuoksi ne tulvivat herkästi.[11]

Etelä-Pohjanmaan korkein kohta on Raitamäki (240 m mpy.) Soinissa.[12] Muita korkeita maastonkohtia ovat Löytömäki Soinissa (236 m mpy.)[13], Lauhanvuori Isojoen ja Kauhajoen rajalla (231 m mpy.)[14] ja Suokonmäki Alajärven Lehtimäellä (234 m mpy.)[15] Huomattavasti ympäristöään korkeammalle kohoaa myös Simpsiö Lapualla (131 m mpy.)[16] Myllymäen rautatieasema Ähtärissä on Suomen korkeimmalla sijaitseva henkilöliikenteen rautatieliikennepaikka (178 m mpy.)[17]

VesistötMuokkaa

Etelä-Pohjanmaalla on vain vähän järviä. Suurimmat niistä ovat Lappajärvi, Evijärvi ja Ähtärinjärvi. Järvettömille alueille on rakennettu tekojärviä tulvien säännöstelemiseksi. Suurin osa maakunnasta kuuluu Pohjanlahteen laskevien jokien vesialueisiin. Huomattavimmat joet ovat Kyrön-, Lapuan- ja Ähtävänjoet. Ähtärissä ovat Kokemäenjoen vesistöön kuuluvien Ähtärin ja Pihlajaveden reittien latvavedet.[10]

TaajamatMuokkaa

Vuonna 2017 Etelä-Pohjanmaalla sijaitsi 47 taajamaa.[18] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.

# Taajama Kunta Väkiluku
(31.12.2017)[19]
1 Seinäjoen keskustaajama Seinäjoki &&&&&&&&&&049992.&&&&0049 992
2 Ilmajoki-Kurikka Kurikka 6 765
Ilmajoki 6 724
&&&&&&&&&&013489.&&&&0013 489
3 Lapuan keskustaajama Lapua &&&&&&&&&&010674.&&&&0010 674
4 Kauhajoen keskustaajama Kauhajoki &&&&&&&&&&&08698.&&&&008 698
5 Kauhavan keskustaajama Kauhava &&&&&&&&&&&05509.&&&&005 509
6 Alajärven keskustaajama Alajärvi &&&&&&&&&&&05111.&&&&005 111
7 Alavuden keskustaajama Alavus &&&&&&&&&&&03973.&&&&003 973
8 Ähtärin keskustaajama Ähtäri &&&&&&&&&&&03423.&&&&003 423
9 Jalasjärven kirkonkylä Kurikka &&&&&&&&&&&03311.&&&&003 311
10 Teuvan kirkonkylä Teuva &&&&&&&&&&&02778.&&&&002 778

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

VäestöMuokkaa

VäkilukuMuokkaa

Etelä-Pohjanmaan väkiluku oli vuoden 2018 lopussa 189 715. Maakunnan asukasluku on 3,4 % koko Suomen väkiluvusta. Eniten asukkaita on Seinäjoella (63 288) ja vähiten Karijoella (1 274). Seutukunnista väkiluvultaan suurin on Seinäjoen seutu 126 876 asukkaallaan. Muut seutukunnat ovat keskenänsä suunnilleen samaa kokoluokkaa ja selvästi Seinäjoen seutukuntaa pienempiä.[20]

Etelä-Pohjanmaan väestön sukupuolirakenne oli vuoden 2018 lopussa 50,2 % naisia ja 49,8 % miehiä. Suurimmat erot sukupuolten osuuksien välillä ovat Isojoella ja Karijoella. Molemmissa miehiä oli naisia enemmän; Isojoella 53,8 % ja Karijoella 52,4 % asukkaista oli miehiä. Naiset olivat enemmistönä kolmessa kunnassa: Seinäjoella (51,3 %), Lapualla (50,5 %) ja Lappajärvellä (50,1 %).[21]

Alle 15-vuotiaita Etelä-Pohjanmaan väestöstä on 16,7 %, mikä on hieman koko Suomen keskiarvoa (16,0 %) korkeampi. Työikäisiä Etelä-Pohjanmaalla on 58,6 %. Tämä on koko maan keskiarvoa pienempi, kun 15-64-vuotiaiden osuus koko maan väestöstä on 62,2 %. Etelä-Pohjanmaalla yli 65-vuotiaita oli 24,7 % väestöstä, kun koko maan keskiarvo oli 21,8 %.[22] Etelä-Pohjanmaan huoltosuhde, eli huollettavien suhde työikäiseen väestöön on koko maan neljänneksi heikoin: 70,7 sataa työikäistä kohden.[23]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Etelä-Pohjanmaan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
195 769
1985
  
200 815
1990
  
201 670
1995
  
200 857
2000
  
195 615
2005
  
193 812
2010
  
193 521
2015
  
192 963
2020
  
188 548
Lähde: Tilastokeskus.[24] [25]

TalousMuokkaa

Etelä-Pohjanmaa tunnetaan yrittäjyydestä, vahvasta maataloussektorista sekä monipuolisesta kulttuuritarjonnasta. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan maakunnan muutosjoustavuus on varsin hyvä, sillä alueella ei ole voimakasta riippuvuussuhdetta yksittäiseen kapeaan toimialaan. Etelä-Pohjanmaan vahvimpia klustereita ovat kone- ja metalliteollisuuteen painottunut teknologiateollisuus, elintarviketuotanto sekä puutuote- ja huonekaluteollisuus.[26]

Taloudellinen rakenneMuokkaa

Etelä-Pohjanmaan yritystiheys on Suomen korkeimpia. Etelä-Pohjalaista yrittäjyyttä voidaan luonnehtia mikro- ja pienyritysvaltaiseksi. Maakunnan kannalta elintarvikesektorilla ja kone- ja metalliteollisuudella on suuri merkitys. Maakunnassa on toteutettu lukuisia omistajanvaihdosten edistämiseen tähtääviä hankkeita vuodesta 1999 lähtien.[27]

Alueen elinkeinoista maa- ja metsätaloudella on keskimääräistä suurempi merkitys, erityispiirteenä ovat pienyritysten suuri määrä ja niiden muodostamat alueelliset keskittymät esimerkiksi puu-, metalli- ja tekstiiliteollisuudessa.

Etelä-Pohjanmaalla on merkittävää elintarviketeollisuutta: muun muassa Atria on eteläpohjalainen yritys. Seinäjoella sijaitsee myös valtakunnallinen elintarvikealan osaamiskeskus.

TeollisuusMuokkaa

Muita suurempia Etelä-Pohjanmaalla toimivia yrityksiä ovat Ruukki, Ilkka-Yhtymä ja Valio. Etelä-Pohjanmaan järviseudulla on laaja teollisen hirsitalorakentamisen keskittymä. Esimerkiksi Honkarakenne ja Finnlamelli valmistavat hirsitaloja Etelä-Pohjanmaalla.

TurismiMuokkaa

 
Karhuja Ähtärin eläinpuistossa.

Suosittuja matkailukohteita Etelä-Pohjanmaalla ovat Alahärmässä sijaitseva PowerPark-huvipuisto, Suomen toiseksi suurin eläintarha Ähtärin eläinpuisto, Lappajärven kraatterijärvi ja Veljekset Keskinen Oy -kyläkauppa, joka on Helsingin Stockmannin jälkeen myynniltään Suomen toiseksi suurin tavaratalo.lähde?

LiikenneMuokkaa

MaantieliikenneMuokkaa

Etelä-Pohjanmaan kautta kulkevat valta- ja kantatiet:

RaideliikenneMuokkaa

Etelä-Pohjanmaan rautateiden solmukohta on Seinäjoen rautatieasema, josta lähtevät radat viiteen suuntaan: Tampereelle, Ouluun, Vaasaan, Keuruun Haapamäelle ja Kaskisiin. Rataosat Seinäjoelta Tampereelle, Ouluun ja Vaasaan on sähköistetty. Suupohjan radalla Seinäjoelta Kaskisiin on vain tavaraliikennettä.[28]

KristinuskoMuokkaa

Etelä-Pohjanmaa kuuluu luterilaisen kirkon piirissä Lapuan hiippakuntaan, jonka piispana on toiminut vuodesta 2022 lähtien Matti Salomäki. Etelä-Pohjanmaa on perinteisesti ollut herännäisyyden tukialuetta. Herännäisyyden yhtenäinen voimakas kannatus keskittyy erityisesti Lapuanjokilaakson alueelle: Lapuan, Nurmo, Seinäjoen, Ylistaron, Ylihärmän ja Isonkyrön kuntiin. Liikkeen keskusjärjestö Herättäjä-Yhdistys toimii Lapualta käsin, mikä merkitsee tukea myös liikkeen toiminnalle.[29]

Samoilla alueilla on myös evankelisuudella on voimakasta kannatusta. Evankelisuutta tavataan lisäksi myös useimmilla muillakin Etelä-Pohjanmaan paikkakunnilla. Evankelisuus on ominaista varsinkin Seinäjoen länsi- ja eteläpuolisilla alueilla, Suupohjassa, etelärajan kulkiessa Isojoen tienoilla. Maakunnan itäosissa evankelisuus on epäyhtenäistä, mutta yhtyy osin Keski-Suomen kannatusalueeseen. Järviseudulla esiintyy jonkin verran vanhoillislestadiolaisuutta. Evankelioiva herätyskristillisyys on saanut kannattajaryhmiä muutamissa asutuskeskuksissa.[29]

Etelä-Pohjanmaalle ovat kautta aikojen olleet ominaisia suuret, uskonnolliset, valtakunnalliset tai alueelliset juhlat. Tunnetuimpia näistä ovat Herättäjäjuhlat ja Evankeliumijuhlat. Näille valtakunnallisille juhlille on kertynyt tavallisesti 30 000–35 000 sanankuulijaa. 1970-luvun loppupuolella alkoi Niilo Yli-Vainion johtama helluntaiherätyksen liike kerätä suuria ihmismääriä ensin Lapualle ja pian muuallekin ympäri maata.[30]

KulttuuriMuokkaa

 
Jussipaita

IdentiteettiMuokkaa

Etelä-Pohjanmaalla heimo- ja maakunnallinen identiteetti on keskimääräisesti vahvempaa kuin useimmissa Suomen maakunnissa.[31] Eteläpohjalaisuuteen liitettyjä tyypillisiä ominaisuuksia ovat olleet muun muassa kotiseuturakkaus, oikeudenmukaisuus, perinteiden kunnioitus, yhteisöllisyys, yrittelijäisyys, kilpailuhenkisyys, rohkeus ja oma murre.[32]

1800-luvun puukkojunkkari-ilmiöstä kehittynyt myytti on jättänyt jälkensä mielikuvaan Etelä-Pohjanmaasta.[33] Sen vaikutus näkyy muun muassa eteläpohjalaisessa kansannäytelmässä Pohjalaisia.[34] Häjymyyttiä on verrattu Robin Hood -legendaan,[33] mutta sen liittämistä eteläpohjalaisuuteen on pidetty joskus myös huonona asiana.[35]

MurreMuokkaa

Etelä-Pohjanmaan murre kuuluu suomen kielen länsimurteisiin.[36] Jotkin murteen piirteistä ovat ominaisia vain sille, ja murre on joistakin alueellisista eroavaisuuksistaan huolimatta perin yhdenmukainen sen koko puhealueella.[37]

Etelä-Pohjanmaan maakunnan itäosassa sijaitseva Järviseudun alue eli ”savolaiskiila” on kuitenkin varsinaisen eteläpohjalaisen murrealueen ulkopuolella; siellä puhutaan omaleimaista savolaismurretta, jossa on pohjalaisia vaikutteita.[38]

TapahtumatMuokkaa

Useiden Etelä-Pohjanmaan kulttuuritapahtumien pohja on maakunnan perinnejuhlissa ja talkoo- eli ”kökkätöissä”.[32] Maakunnan tunnetuimpia kulttuuritapahtumia ovat Seinäjoen Provinssirock, Ilmajoen Musiikkijuhlat, Tangomarkkinat ja 1970-luvulla aloitetut Vauhtiajot. Maakuntaa kiertävä tapahtuma Eteläpohjalaiset Spelit ylläpitää eteläpohjalaisen kansanmusiikin perinnettä.[39][40] Lisäksi Kauhajoen Nummijärvellä järjestetään joka juhannus metallimusiikkiin keskittynyt Nummirock-festivaali.

Rakennuskulttuuri ja maisemaMuokkaa

 
Edustalla Seinäjoen kaupungintalo ja taustalla Lakeuden ristin kellotorni Aalto-keskuksessa.

Etelä-Pohjanmaan tunnetuinta arkkitehtuuria edustavat muun muassa kuortanelaissyntyisen Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden risti -kirkko ja sen yhteyteen rakennettu Aalto-keskukseksi kutsuttu alue Seinäjoella.[41] Pohjalaistalot ovat pohjalaista rakennusperinnettä, ja niitä on myös museokäytössä nähtävillä muun muassa Etelä-Pohjanmaan museossa Seinäjoella, Yli-Lauroselan talomuseossa Ilmajoella[42] ja Isonkyrön kotiseutumuseossa.[43]

Etelä-Pohjanmaa on tunnettu lakeuksistaan,[4] ja muun muassa Ilmajoen Alajoen lakeusmaisema luokitellaan valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.[44] Geologisia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Simpsiön vuori Lapualla, Pirunpesä Jalasjärvellä ja Karijoen Susiluola, jossa on ehkä säilynyt merkkejä jääkautta aikaisemmasta ihmisasutuksesta.

UrheiluMuokkaa

Etelä-Pohjanmaalta on tullut valtakunnallisesti tunnettuja urheilijoita, myös pienemmiltä paikkakunnilta. Esimerkiksi 2010-luvun urheilijoista Seinäjoen Seudun Urheilijoita edustava keihäänheittäjä Tero Pitkämäki on kotoisin Ilmajoelta. Etelä-Pohjanmaan eräs keskeinen urheilu- ja liikuntainstituutti on Kuortaneen urheiluopisto, jonka läheisyydessä on myös Kuortaneen urheilulukio.

RuokaMuokkaa

Eteläpohjalaisiin perinneruokiin kuuluvat esimerkiksi erilaiset silakkaruoat, kropsu, leipäjuusto, klimppisoppa ja ohrakryynipuuro.[45]

PerinneasutMuokkaa

Naisille on useita erilaisia eteläpohjalaisia kansallispukuja ja miehille kolme, mutta termi Etelä-Pohjanmaan kansallispuku voi tarkoittaa nimenomaisesti Härmän-Isonkyrön naisen kansallispukua ja tiettyä miesten kansallispukua, jota kutsutaan myös Jussi-puvuksi.[46] Jussipaita on villapaita, josta on muodostunut pohjalaisuuden symboli.[47]

Hallinto ja politiikkaMuokkaa

MaakuntaliittoMuokkaa

Pääartikkeli: Etelä-Pohjanmaan liitto

Etelä-Pohjanmaan liitto on lakisääteinen kuntayhtymä, joka vastaa Etelä-Pohjanmaan maakunnan strategisesta suunnittelusta ja kehityksestä. Maakuntaliitto toteuttaa demokraattisen päätöksenteon mukaisesti tehtäviä aluekehityksen, edunvalvonnan ja viestinnän, kansainvälistymisen ja kulttuurin kehittämisen aloilla. Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtajana on toiminut vuodesta 2022 lähtien Heli Seppelvirta.[48][49]

PolitiikkaMuokkaa

Maakuntavaltuuston kokoonpano puolueittain.[50]

Kausi KESK KOK PS SDP KD VIHR VAS Yht.
2017–2021 24 14 5 7 3 2 1 56
2021–2025 22 14 11 6 3 1 1 58

KunnatMuokkaa

Etelä-Pohjanmaa kuntakeskuksineen.

Etelä-Pohjanmaan maakunnassa on 18 kuntaa, joista kahdeksan on kaupunkeja. Vuoden 2021 alusta maakuntaan liittyi 18. kunnaksi Isokyrö.

 
Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskus on Seinäjoki.


Entiset kunnatMuokkaa

SeutukunnatMuokkaa

Etelä-Pohjanmaan maakunta jakautuu neljään seutukuntaan:

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Kakkuri Pekka, Katajamäki Unto, Lagerstedt Ilpo, Perttula Heikki & Ruismäki Liisa: Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria. Alavus: Viiskunta Oy, 1985. ISBN 951-0-29140-4.
  • Laukkonen, Ilmari: Vaasa aikansa kuvastimena II. 1903–1978. Vaasa: Vaasa Oy:n kirjapaino, 1981. ISBN 951-660-065-4.
  • Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Keuruu: Viiskunta Oy, 1986. ISBN 951-1-08930-7.

ViitteetMuokkaa

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. Väestörakenteen ennakkotiedot muuttujina Kuukausi, Alue, Sukupuoli, Ikä ja Tiedot 21.7.2022. Tilastokeskus. Viitattu 22.7.2022.
  3. https://www.epliitto.fi/vakiluku (Arkistoituja kopioita – Internet Archive)
  4. a b Etelä-Pohjanmaata ja pohjalaisia | Elävä arkisto | yle.fi yle.fi. Viitattu 13.1.2021.
  5. Arja Korjus-Hietala: Murteen häviäminen murentaa paikkakuntien omaleimaisuutta www.pohjankyro-lehti.fi. Viitattu 20.3.2022.
  6. Europeana Heraldica extranet.narc.fi. Arkistoitu 22.6.2020. Viitattu 27.6.2020.
  7. a b c d e f Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria s. 220
  8. a b Rikkinen & Sihvo 1986, s. 13
  9. a b c Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria s. 221
  10. a b c Pekka Hyvärinen (toim.): Näe ja koe Suomi: matka kauneimpiin maisemiin (Suomen Kuvalehti 24B/1987), s. 177–180. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1987.
  11. Näe ja koe Suomi (SK 24B/1987), s. 176.
  12. Jollei Haltille niin ainakin Kinttumäelle Tilastokeskus. Viitattu 9.7.2021.
  13. Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 133. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  14. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 267. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
  15. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 367. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  16. Hannu Tarmio ym. (toim.): Suomenmaa 4, s. 340.
  17. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 375. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  18. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
  19. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Viitattu 27.11.2018.
  20. Väkiluku - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 28.5.2019. Viitattu 4.12.2019.
  21. Sukupuolijakauma - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 26.4.2020. Viitattu 4.12.2019.
  22. Väestön ikärakenne - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 26.4.2020. Viitattu 4.12.2019.
  23. Huoltosuhde - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 26.4.2020. Viitattu 4.12.2019.
  24. Väestönmuutokset neljännesvuosittain 1987 - 2018 Tilastokeskus. Arkistoitu 5.2.2020. Viitattu 5.2.2020.
  25. Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2019M01*-2019M12* Tilastokeskus. Viitattu 5.2.2020.
  26. Elinkeinoelämän tilanne ja näkymät Työ- ja elinkeinoministeriö: Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2020. Viitattu 28.11.2020.
  27. Etelä-Pohjanmaan yrittäjyyskatsaus 2015 Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Arkistoitu 19.4.2021. Viitattu 4.12.2020.
  28. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 138–140. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  29. a b Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 149. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2.
  30. Laukkonen 1981, s. 194
  31. Studies on Finnish attitudes and identities | The Finnish Cultural Foundation skr.fi. Viitattu 21.2.2022. (englanniksi)
  32. a b Etelä-Pohjanmaan liitto (2014): Etelä-Pohjanmaa − Jotakin parempaa – Etelä-Pohjanmaan kulttuuristrategia vuosille 2015–2020, s. 5–9.
  33. a b Amonoo, Hannele: Häjyt – Pohjanmaan sitkein myytti yle.fi. 11.04.2014. Viitattu 22.3.2022.
  34. Kallio, Reino: Kansannäytelmään Pohjalaisia liittyy mysteeri Historiatietoa/Reino Kallio. 28.12.2012. Viitattu 22.3.2022.
  35. Zimmerbauer, Kaj (2008): Alueellinen imago ja identiteetti liikkeessä. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti.
  36. Suomen murteet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 20.3.2022.
  37. Eteläpohjalaisten murteiden piirteitä sokl.uef.fi. Viitattu 23.3.2022.
  38. Riikka Tervonen: Järviseudun murre – itäinen kiila pohjalaismurteiden välissä Katternö Digital. 2018. Viitattu 20.3.2022.
  39. Kotirinta, Pirkko: Eteläpohjalaisia Spelejä soitetaan nyt Jalasjärvellä Helsingin Sanomat. 1.7.1994. Viitattu 24.3.2022.
  40. Eteläpohjalaiset Spelit pelataan tänä vuonna kansanlaulu- ja murreteemoilla Seinäjoen Sanomat. 2.8.2017. Viitattu 24.3.2022.
  41. Elina Niemistö: Moni vieroksui Alvar Aaltoa, eikä "funkkislaatikko" ollut kelvata kirkoksi – pohjalaisesta uhosta syntyi kuitenkin Lakeuden risti Yle Uutiset. 29.12.2020. Viitattu 20.3.2022.
  42. Riukulehto, Sulevi; Mäkelä, Matti; Orhanen, Outi & Lehtimäki, Anni: Pohjalaistalot – yhteistä kulttuuriperintöämme. Helsingin yliopisto: Ruralia-instituutti, 2014.
  43. Kotiseutumuseo isokyro.fi. Viitattu 21.3.2022.
  44. Arvokkaat maisema-alueet, sovellus v.2021 Syke. Viitattu 27.3.2022.
  45. Maakuntien ruokaperinteitä Ruokatieto Yhdistys. Viitattu 20.3.2022.
  46. Etelä-Pohjanmaan kansallispuvut Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura. Viitattu 20.3.2022.
  47. Luutonen, Marketta: Harrin Jussin muisto: Jussipaita suomalaismiehen rooliasuna Oppimista, opetusta, monitieteisyyttä - Kirjoituksia Kuninkaankartanonmäeltä. 2008. Joensuun yliopisto, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos.
  48. Etelä-Pohjanmaan liitto: tehtävät epliitto.fi. Viitattu 18.11.2019.
  49. Jorma Ylönen: Etelä-Pohjanmaa valitsi Heli Seppelvirran maakuntajohtajaksi Kuntalehti. 13.12.2021. Viitattu 10.3.2022.
  50. Etelä-Pohjanmaan liitto: Maakuntavaltuusto epliitto.fi. Viitattu 18.11.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa