Kutsuntalakko

Kutsuntalakko oli vuosina 1902–1904 Suomen suuriruhtinaskunnassa järjestetty kieltäytyminen asevelvollisuuskutsunnasta, jossa arvalla valittiin kolmen vuoden asepalvelukseen joutuvat. Muiden tuli palvella reservin sotilaina 45, 30 ja 15 vuorokautta peräkkäisinä kesinä. Ajatus kutsuntalakosta perustui riitaan Suomen suuriruhtinaskunnan autonomiasta ja Venäjän yleisestä asevelvollisuudesta. Suomalaisen näkemyksen mukaan suomalaisten sotilaiden olisi tullut puolustaa vain Suomen suuriruhtinaskuntaa, kun taas venäläisten näkemyksen mukaan asevelvollisuuden olisi tullut laajeta suomalaistenkin osalta koskemaan koko Venäjän keisarikuntaa. Kutsuntalakkojen seurauksena suomalaisten asevelvollisuus korvattiin Suomen suuriruhtinaskunnan rahamaksuin Venäjän keisarikunnan yleiseen budjettiin sotilasmiljoonin.[1]

Kutsuntalakko 1902. Miehiä kokoontuneena Kaartin maneesin eteen 18.4.

Muistoksi kutsuntalakkolaisuudesta 1902–1904 on vuosien 1902-1904 kutsuntalakkolaisten muistomitali. Yksi mitalin saajista on Carl Gustaf Emil Mannerheim, joka tuona aikana palveli ammattiupseerina Venäjän keisarikunnan armeijassa. Sitä säilytetään Mannerheimin kunniamerkkikokoelmassa hänen kotimuseossaan.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Nygård, Toivo. Uhattu autonomia. Teoksessa: Zetterberg, S. (toim.) Suomen historian pikkujättiläinen, s. 556–7. ISBN 951-0-14253-0. WSOY Porvoo 2003

Aiheesta muuallaMuokkaa