Pohjanmaan lääni (ruots. Österbottens län) oli vuonna 1634 perustettu Ruotsin lääni, joka käsitti Pohjanmaan historiallisen maakunnan. Lääni jaettiin väliaikaisesti eteläiseen Vaasan lääniin ja pohjoiseen Oulun lääniin vuosiksi 1642–1648. Vuosina 1654–1668 ja 1669–1674 lääni oli osa Ruotsin Uumajasta hallinnoitua Västerbottenin ja Pohjanmaan lääniä. Lääni jaettiin uudelleen ja tällä kertaa lopullisesti Vaasan lääniksi ja Oulun lääniksi vuonna 1775 ja samalla Vaasan lääniin siirrettiin Uudenmaan ja Hämeen läänin pohjoisosa ja Turun ja Porin läänin koillisosa.

Suomen läänit 1635: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 18: Pohjanmaan lääni, 20: Viipurin ja Savonlinnan lääni, 21: Käkisalmen lääni
Suomen läänit 1776: 1: Turun ja Porin lääni, 4: Vaasan lääni, 10: Oulun lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 15: Kymenkartanon lääni, 16: Savon ja Karjalan lääni

Historia muokkaa

Pohjanmaan lääni oli entinen Korsholman linnalääni. Nuijasodan jälkeen vuonna 1606 perustettu Vaasa vakiintui läänin pääkaupungiksi. Kauppaa rajoittavien säännösten vuoksi kehittyi kaupunkina hitaasti, kunnes se sai vuonna 1765 tapulikaupungin oikeudet. Vuonna 1776 Pohjanmaan lääni jaettiin Vaasan lääniin ja Oulun lääniin, niin että raja kulki Piippolasta Kalajoelle kulkevaa linjaa pitkin.[1]

Pohjanmaa kuului ns. kiellettyihin alueisiin, joilta läänityksiä ei sopinut antaa, sillä maakunnan verot oli osoitettu sotalaivaston tarpeisiin. Vuonna 1644 valtaa valtaan noussut Kristiina kuitenkin palkitsi ansioituneita ylimyksiään myös Pohjanmaalta. Läänityksen saajalle annettiin valtuudet järjestellä lääninsä oloja ja lupa kantaa veroja. Talonpoikien perintöoikeutta ei saanut rajoittaa eikä veroja korottaa. Lyhyt läänitysaika ei sujunut rauhallisesti ja erityisesti Kaarleporin kreivikunnassa suoritettiin puolueeton yleistarkastus.[1]

Läänitysaikana Kaarleporin kreivikunnassa autiotiloja asutettiin etenkin tervanpolttoalueilla. Vaasan kreivikunta kunnostautui karjanhoidossa ja hevosjalostuksessa. Korsholman ja Vaasan kreivikunnassa yritettiin maakunnalle myöhemmin tärkeää salpietarin ja ruudin valmistusta. Läänitysaikana suosi aluetta myös kulttuurihistoriallisesti ja aatelisten suosima renessanssityyli tuli ilmi erityisesti kirkkoarkkitehtuurissa sekä kaupunkien ruutuasemakaavoissa. Kreivit tekivät myös huomattavia lahjoituksia kirkolle.[1]

Kuninkaan edustajina Pohjanmaan maaherroilla oli varsinkin 1700-luvulla suuri merkitys lääninsä kehitykseen.[1]

Hallinto muokkaa

Voutihallinto muokkaa

Laaja Pohjanmaa jakautui edelleen voutikuntiin. Aluksi jako noudatti kirkollista rovastikuntajakoa, jolloin voutikuntia oli vain kaksi. Hallinnon kehittyessä voutikuntien määrää lisättiin. Voutikunnat jakautuivat edelleen hallintopitäjiin. Talonpoikaisen itsehallinnon tärkeänä tunnusmerkkinä Pohjanmaalla oli kunkin pitäjän omat sinetit, joilla tärkeät yhteiset asiat vahvistettiin.[1]

Läänitykset muokkaa

Maaherrat muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Kakkuri Pekka, Katajamäki Unto, Lagerstedt Ilpo, Perttula Heikki & Ruismäki Liisa: Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria. Alavus: Viiskunta Oy, 1985. ISBN 951-0-29140-4.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria 1985, s. 65-67
  2. a b c d e f g h i Heikki Rantatupa, Matti Rautiainen, Jukka Jokinen: Atlas Suomen historia. Toinen uudistettu painos, s. 95. IS-Vet, 2008 ISBN 978-952-5693-08-9
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.