Mannerjäätikkö

suuri jäätikkö

Mannerjäätikkö on jäätikkö, jonka pinta-ala on vähintään 50 000 neliökilometriä. Maailmassa on nykyisin kaksi mannerjäätikköä: Etelämantereen mannerjäätikkö (5,4 miljoonaa neliökilometriä ja 30 miljoonaa kuutiokilometriä) ja Grönlannin mannerjäätikkö (1,7 miljoonaa neliökilometriä). Viimeisen jääkauden aikana pohjoisen pallonpuoliskon mannerjäätiköt peittivät suuren osan Pohjois-Amerikasta ja Pohjois-Euroopasta.[1]

Grönlannin mannerjäätikkö satelliittikuvassa valkoisella.
Etelämantereen mannerjäätikkö kuvassa valkoisella.

Mannerjäätikkö muodostuu, kun jollekin alueelle talvella satanut lumi ei sula kokonaan pois kesällä. Lunta kasaantuu tuhansien vuosien aikana ja tiivistyy jääksi uuden lumen paineessa.[1] Valtavat jäämassat litistävät maankuorta jonkin verran alapuoleltaan.

Mannerjäätikön jää virtaa koko ajan hitaasti alamäkeen. Rannikon lähellä valuva jää muodostaa jäävirtoja, jäätiköitä ja jäähyllyjä. Mannerjäätikkö lakkaa kasvamasta siinä vaiheessa, kun uuden lumen määrä on sama kuin mereen valuneen jään määrä.[1]

Maapallon kahdessa mannerjäätikössä on yhteensä yli 99 prosenttia maapallon kaikesta jäästä. Etelämantereen mannerjäätikköön sitoutunut vesi vastaa 60 metrin eroa merenpinnan korkeudessa ja Grönlannin mannerjäätikköön sitoutunut vesi kuuden metrin eroa. Mannerjäätiköt vaikuttavat myös maapallon säihin ja ilmastoon.[1]

Ilmaston lämpenemisen johdosta Grönlannin mannerjäätiköstä sulaa kesäisin suurempi osa kuin aiemmin. Toisaalta jäätikön korkeimmilla kohdilla sataa nyt aiempaa enemmän, mikä kumoaa osittain sulamisen vaikutuksen. Itä-Etelämantereen mannerjäätikkö ei ole alkanut sulaa, mutta Länsi-Etelämantereen jäätikkö on pienentynyt.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Quick Facts on Ice Sheets National Snow and Ice Data Center. Viitattu 14.3.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa