De Geer -moreeni

maastomuoto

De Geer -moreenit ovat aaltomaisia kapeita moreeniharjanteita, jotka voivat muodostaa laajojakin kymmenien tai jopa satojen harjanteiden kenttiä. Ilmakuvassa ne muistuttavat vanhan ajan pyykkilautaa.[1]

Samansuuntaisina kapeina harjanteina erottuvat De Geer -moreenit hallitsevat maisemaa monin paikoin Merenkurkun saaristossa. Kuva on Mustasaaren Raippaluodosta. Kuvassa niitä näkyy takana horisontissa.

Kymmenien tai jopa satojen metrien pituiset harjanteet ovat syntyneet jääkauden aikana jäätikön vaikutuksesta. Jäätikkö kuljetti mukanaan kalliosta hiomaansa moreenia. De Geer -moreenit syntyivät jäätikön päätyessä matalaan veteen, aivan jäätikön kellumisrajaan melko ylävälle maaston alueelle.[1][2]

"Moreeniaaltojen" suunta on jäätikön virtaussuunnan vastainen. Harja on yleensä terävä ja aines jäätikön pohjamoreenia. Moreeniaallon suojan puoleinen rinne on monesti runsaskivisempi. De Geer -moreeniaaltojen korkeudet ovat 1–5 metriä, harjanteiden pituudet sadan metrin suuruusluokkaa ja harjanteiden välit 20–200 metriä, Suomessa keskimäärin 100–120 metriä.[1][2]

Suomessa lukumääräisesti eniten De Geer -moreeneita on maailmanluonnonperintökohteeksi nimetyssä Merenkurkun saaristossa, missä ne esiintyvät tiheinä ja symmetrisinä kenttinä.[2] Niitä esiintyy myös Etelä- ja Keski-Suomessa, esimerkiksi Uudenkaupungin ja Mynämäen seudulla sekä Hyvinkäällä ja sen lähistöillä.[1]

De Geer -moreenit ovat saaneet nimensä ruotsalaisen geologin Gerard De Geerin mukaan.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Mäkinen, Kalevi & Palmu, Jukka-Pekka & Teeriaho, Jari & Rönty, Hannu & Rauhaniemi, Tom & Jarva, Jaana: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007, 120 sivua. Helsinki: Ympäristöministeriö, 2007. ISBN 978-952-11-2662-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.11.2020).
  2. a b c De Geer -moreenit, jään virtaussuuntaan nähden kohtisuorat moreeniselänteet Metsähallitus – Merenkurkun saaristo. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 2.7.2018.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Zilliacus, Harry & Heikkinen, Olavi & Tikkanen, Matti: De Geer moraines in Finland and the annual moraine problem, s. 147–239. Helsinki: Geographical Society of Finland, 1987. ISSN 0015-0010