Jurvan baptistiseurakunta
Jurvan baptistiseurakunta on vuonna 1879 perustettu baptistiseurakunta Kurikan Jurvassa. Baptistiseurakunnalla on tilat Jurvan keskustassa. Seurakunnan johtajana toimii Heimo Saarela.[1]
| Jurvan baptistiseurakunta | |
|---|---|
 Jurvan baptistiseurakunta syyskuussa 2023. |
|
| Suuntautuminen | Baptismi |
| Kirkkokunta | Suomen Baptistikirkko |
| Perustettu | 25. lokakuuta 1879 |
| Seurakunnan johtaja | Heimo Saarela |
| Pääkirkko |
Kauppatie 8 66300 Jurva |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Jurvan baptistiseurakunta on vanhin yhä elossa oleva suomenkielinen baptistiseurakunta.[2]
Historia muokkaa
Baptismi saapui Jurvaan purmolaisen Henrik Naarsin ja kortesjärveläisen Anders Lilloisin toimesta vuonna 1878. Naars kastoi muutamia ihmisiä Jurvassa ja myöhemmin seuraavana vuonna paikkakunnalle perustettiin baptistiseurakunta. Jurvan seurakuntaan liittyi aluksi 12 henkilöä ja ensimmäinen kastetilaisuus järjestettiin lokakuun alussa 1879 Koskimäen luomassa.[3] Seurakunnan perustajajäseniä olivat muun muassa Aleksanteri Peltola, Mikael Viitala ja Jaakko Peura.[4]
Seurakunnan perustava kokous pidettiin Matti Nostajan kodissa 25. lokakuuta 1879. Seurakunnan johtajaksi valittiin Jaakko Puskala. Vuonna 1884 Jurvan seurakunta liitettiin Vaasan piirijärjestöön kun työ kärsi saarnaajien puutteesta. Vuonna 1889 Jurvassa alkoi ensimmäinen herätys naisevankelista Edla Frestadiuksen vieraillessa paikkakunnalla. Tämän herätyksen yhteydessä kastettiin yli 30 ihmistä.[3]
Vuonna 1895 Jurvan seurakunta haki senaatilta oikeutta toimia laillisena seurakuntana ja Veikko Palomaa laati anomuksena. Senaatti hyväksyi anomuksen, jolloin seurakunnalle oli valittava johtaja. Seurakunnan johtajaksi ja saarnaajaksi valittiin Jaakko Nostaja. Seurakunta päätti pitää myös koulua vähintään kuukauden ajan joka talvi.[3] 1900-luvulle tultaessa seurakunnan toiminta oli hiljentynyt maailmansodan loppuun saakka. Nostajan ja Palomaan kiistan seurauksena Nostaja lopetti työyhteyden baptistien kanssa. Nostajan seuraajaksi tuli ruotsinkielinen Johan Liljestrand.[5]
Vuonna 1910 seurakunnan toiminta alkoi hiljalleen nousta Amerikasta takaisin palanneiden vapaakirkollisten saarnaajien vanavedessä. Erityisesti Niemenkylässä toiminta virkosi. Seurakunnan johtajina mainitaan tulolta ajalta Matti ja Jaakko Nurmela. Matti Nurmela kirjoitti seurakunnan viestejä lehteen ja valittiin seurakunnan opettajaksi 1916. Jurvasta käsin pidettiin kokouksia myös Kauhajoella, jossa oli jo pitkään ollut muutamia baptisteja. Jurvalaiset rakensivat oman rukoushuoneen, joka vihittiin käyttöön 2. syyskuuta 1917.[6]
Vuonna 1923 seurakunnan tilaisuuksiin osallistui paljon ihmisiä ja tilaisuuksia järjestettiin myös Teuvalla ja Kurikassa. Vuonna 1921 Jurvaan perustettiin Suomen ensimmäinen vapaa hautausmaa.[7][5]
Toisen maailmansodan jälkeen muokkaa
1950-luvulle tultaessa Baptistiseurakunta oli noussut noin 500 jäsenen paikkeille. Seurakunnan jäseniä asui tuolloin pääasiallisesti Koskimäen ja Niemen kylissä.[8] Vuonna 1969 juhlittiin vanhimman elossa olevan baptistiseurakunnan 90-vuotisjuhlia. Juhlaa vietettiin 22. kesäkuuta 1969 yhdyskunnan kesäjuhlien yhteydessä, jotka pidettiin paikkakunnalla. Juhlia varten vuokrattu 500 hengen sali oli monissa kokouksissa täysi. Seurakunnan johtajana toimi tuolloin Arvo Liimakka.[9]
Seurakunnan johtajat muokkaa
- 1879–1884: Jaakko Puskala
- 1895–1901: Jaakko Nostaja
- Sijainen: Johan Liljestrand
- 1910–1913: Sameli Nurmela
- 1913–1940: Matti Nurmela
- Arvo Liimakka
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Koskimies, Y. S.: Jurvan seurakunnan historia. Porvoo: Jurvan seurakunta, 1954.
- Lohikko, Anneli: Baptismi Suomessa 1856–2006. Tampere: Kharis Oy, 2006. ISBN 951-97895-4-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ Yhteystiedot Jurvan baptistiseurakunta. Viitattu 31.10.2022.
- ↑ Lohikko 2006, s. 29
- ↑ a b c Lohikko 2006, s. 29–31
- ↑ Vahtera, Taisto: Seurakunnan tie Jerusalemista Satakuntaan, s. 43. Saarijärvi: Satakunnan helluntaiseurakunnat, 1990. ISBN 952-90-16549.
- ↑ a b Lohikko 2006, s. 53–54
- ↑ Lohikko 2006, s. 73–74
- ↑ Lohikko 2006, s. 80
- ↑ Koskimies 1954, s. 278–279
- ↑ Lohikko 2006, s. 161