Suomen työ- ja elinkeinoministeriö

suomalainen ministeriö
(Ohjattu sivulta Työ- ja elinkeinoministeriö)

Työ- ja elinkeinoministeriö (ruots. Arbets- och näringsministeriet) (TEM)[3] on 1. tammikuuta 2008 toimintansa aloittanut Suomen valtioneuvoston osa. Siihen sisällytettiin entisen kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävät, työministeriön tehtävät lukuun ottamatta lähinnä maahanmuutto- ja kotoutusasioita sekä sisäasiainministeriön alueiden ja hallinnon kehittämisosasto lukuun ottamatta alue- ja paikallishallintoyksikköä.[4] Samalla kauppa- ja teollisuusministeriö sekä työministeriö lakkautettiin.

Työ- ja elinkeinoministeriö
Arbets- och näringsministeriet (TEM)
Suomen tyo- ja elinkeinoministerio logo.svg
Ministeri(t)
– Työministeri Tuula Haatainen[1]
– Elinkeinoministeri Mika Lintilä[1]
Kansliapäällikkö Raimo Luoma[1]
Budjetti 2,8 mrd. € (2020)
Työntekijöitä noin 400[2]
Osoite Työ- ja elinkeinoministeriö
PL 23
00023 VALTIONEUVOSTO
www.tem.fi

Ministeriön hallinnonalan määrärahat olivat vuonna 2020 noin 2866 milj. euroa. Ministeriön toimintamenomäärärahat ovat 35,4 milj. euroa. Hallinnonalan myöntämisvaltuudet ovat yhteensä 1696 milj. euroa.[5]

Työ- ja elinkeinoministeriö toimii kahdessa toimipisteessä Helsingissä. Aleksanterinkatu 4 on ministeriön yhteinen toimitalo.

Bulevardi 6 A:ssa sijaitsee valtakunnansovittelijan toimisto. [6]

HistoriaMuokkaa

TaustaMuokkaa

Pääartikkelit: Kauppa- ja teollisuusministeriö ja Työministeriö

Työ- ja elinkeinoministeriön historia ulottuu vuoteen 1888, jolloin aloittaneen kauppa- ja teollisuustoimituskunnan tehtävä oli vastata Suomen suuriruhtinaskunnan asioista, jotka käsittelivät kauppaa, merenkulkua, luotsi- ja majakkalaitoksia sekä merenmittausta, satamien perustamista ja kulkuväylien perkauksia, vuori- ja ruukkiliikennettä, sahalaitoksia, myllyjä, tehtaita, ammatteja ja käsitöitä, vesilaitoksien perustamista, paloviinan ja mallasjuomien valmistamista sekä verottamista, patenttilaitosta, vakuutuslaitoksia, oppilaitoksia kauppa, merenkulkua ja teollisuutta varten sekä näitä varten perustettuja osakeyhtiöitä.[4]

Vuonna 1918 annetulla asetuksella toimituskuntien nimet muuttuivat ministeriöiksi. Kauppa- ja teollisuustoimituskunnasta tuli kauppa- ja teollisuusministeriö.[4]

Vuonna 1903 alkoi julkinen työnvälitys, jonka toiminta keskittyi alkuvaiheessa suurimpiin kaupunkeihin. Valtion ohjaus työttömyyden hoidossa vakiintui 1930-luvulla. Keskushallinnossa työvoima-asiat hoidettiin aluksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä. Työvoimaosastosta muodostettiin vuonna 1970 työvoimaministeriö. Vuonna 1989 ministeriö sai hoidettavakseen myös työlainsäädäntö- ja työsuojeluasiat. Samalla ministeriön nimi muuttui työministeriöksi. Vuonna 1997 työministeriön thetäviin liitettiin pakolaisia ja turvapaikanhakijoita sekä maahanmuuttoa koskevat asiat.[4]

Vuonna 1989 ministeriö sai hoidettavakseen myös työlainsäädäntö- ja työsuojeluasiat (jälkimmäiset 1997 saakka) ja samalla ministeriön nimeksi tuli työministeriö. Työministeriön tehtäviin liitettiin myös pakolaisia ja turvapaikanhakijoita sekä maahanmuuttoa koskevat asiat vuonna 1997.[4]

Sisäasiainministeriön alueellinen osasto perustettiin vuonna 1984.[4]

PerustaminenMuokkaa

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa päätettiin perustaa uusi ministeriö, johon yhdistettiin kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävät, työministeriön tehtävät lukuun ottamatta lähinnä maahanmuutto- ja kotoutusasioita sekä sisäasiainministeriön alueiden ja hallinnon kehittämisosasto lukuun ottamatta alue- ja paikallishallintoyksikköä. Työ- ja elinkeinoministeriö aloitti toimintansa vuoden 2008 alussa.[4]

Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita sekä maahanmuuttoa koskevat asiat siirrettiin sisäasiainministeriöön ja alue- ja paikallishallintoyksikkö valtiovarainministeriöön. Maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvät tehtävät siirrettiin Työ- ja elinkeinoministeriöön vuoden 2012 alussa.[4]

Uuden työ- ja elinkeinoministeriön ensimmäisenä kansliapäällikkönä toimi Erkki Virtanen. Hän jäi eläkkeelle lokakuussa 2015, jolloin virkakautensa aloitti Jari Gustafsson. Kesäkuussa 2020 uutena kansliapäällikkönä aloitti Raimo Luoma, joka on aikaisemmin toiminut Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajana sekä pääministeri Antti Rinteen valtiosihteerinä.

TehtävätMuokkaa

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) vastaa Suomen yrittäjyyden ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristöstä, työmarkkinoiden toimivuudesta ja työntekijöiden työllistymiskyvystä sekä alueiden kehittymisestä globaalissa taloudessa.

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan kuuluvat muun muassa:[2]

  • elinkeinopolitiikka
  • energiapolitiikka sekä ilmastopolitiikan kansallisen valmistelun ja toimeenpanon yhteensovittaminen
  • innovaatio- ja teknologiapolitiikka, yritysten kansainvälistyminen ja tekninen turvallisuus
  • työllisyys ja julkinen työvoima- ja yrityspalvelu
  • työympäristökysymykset, työehtosopimukset ja työriitojen sovittelu
  • maahanmuuttajien kotouttaminen ja työperäinen maahanmuutto
  • alueiden kehittäminen
  • markkinoiden toimivuus, kilpailun edistäminen ja kuluttajapolitiikka.

StrategiaMuokkaa

Työ- ja elinkeinoministeriön ylimmän strategisen viitekehyksen muodostaa hallitusohjelma ja sen toimintasuunnitelma

YhteistyöMuokkaa

Työ- ja elinkeinoministeriö koordinoi ja tekee yhteistyötä lukuisten neuvottelukuntien, lautakuntien ja työryhmien kanssa.[7] Ministeriö tekee kansainvälistä yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa. Lisäksi se vastaa kansainvälisestä ja EU-politiikasta omalla toimialallaan ja vetää omia kehitysyhteistyöhankkeitaan.lähde?

OrganisaatioMuokkaa

Ministeriö jakautuu osastoihin, yksiköihin ja ryhmiin, joilla on omat vastuualueensa.[8]

Työllisyys- ja toimivat markkinat
Innovaatiot ja yritysrahoitus
Energia
Alueet ja kasvupalvelut
Maahanmuutto ja kotouttaminen
Muut toimintayksiköt
  • Ohjaus
  • EU ja kansainväliset asiat
  • Viestintäyksikkö
  • Henkilöstö- ja hallintoyksikkö

Virastot ja laitoksetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b c Työ- ja elinkeinoministeriön organisaatio 8.10.2015 (päivitetty). Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 3.11.2015.
  2. ↑ a b Työ- ja elinkeinoministeriö tem.fi. Viitattu 12.6.2015.
  3. ↑ Lyhenteet Kotus.fi. 18.11.2010. Viitattu 18.3.2015.
  4. ↑ a b c d e f g h Ministeriön historia tem.fi. Viitattu 28.11.2020.
  5. ↑ Valtion talousarvioesitykset budjetti.vm.fi. Viitattu 30.5.2018.
  6. ↑ Toimipisteiden yhteystiedot tem.fi. Viitattu 25.6.2015.
  7. ↑ Neuvottelukunnat, lautakunnat ja työryhmät tem.fi. Viitattu 29.6.2015.
  8. ↑ Ministeriön yksiköt ja osastot tem.fi. Viitattu 17.6.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_työ-_ja_elinkeinoministeriö&oldid=19968097”