Lapuanjoki

joki Pohjanmaalla

Lapuanjoki (ruots. Lappo å) on Lapuanjoen vesistön laskujoki, joka saa alkunsa Alavuden Sapsalammesta ja virtaa aluksi Pahajoki-nimisenä noin 20 kilometrin matkan Alavuden Kirkkojärveen (Alavudenjärvi) , josta joki jatkaa Kuortaneen, Lapuan ja Kauhavan kautta laskien vetensä Uudessakaarlepyyssä Pohjanlahteen. Suupuolta sanotaan Uudenkaarlepyynjoeksi.[3][4] (ruots. Nykarleby älv)

Lapuanjoki
Lappo å
Lapuanjokea Lapuan keskustassa.
Lapuanjokea Lapuan keskustassa.
Alkulähde Sapsalampi, Alavus
Laskupaikka Uusikaarlepyy, Alörsfjärden, Perämeri
63°34′22″N, 22°28′55″E
Maat Suomi
Pituus 150 km
Alkulähteen korkeus 113 m
Virtaama 30,2 [1] /s
Valuma-alue 4122,05 [2] km²

Lapuanjoki on pituudeltaan noin 150 km ja Pahajoki mukaan laskettuna noin 170 km. Joen valuma-alueen pinta-ala on 4 122 km². Joen latvaosa Sapsalammilla on noin 113 metriä merenpinnan yläpuolella.[5] Lapuanjoki virtaa Kuortaneenjärven läpi.

Lapuanjoen vedenlaatu on latvaosan Pahajoessa hyvä, alemmissa osissa tyydyttävä tai välttävä. Lapuan alapuoliseen osaan vaikuttavat vesirakentaminen, hajakuormitus ja sulfaattimailta tuleva kuormitus. Pääuoman alajuoksulla on paljon peruskuivattuja sulfaattimaita, jotka happamoittavat vesiä erityisesti tulva-aikana.[6] Keski- ja yläjuoksulla vedenlaatua heikentävät maa- ja metsätalouden hajakuormitus, asutuksen jätevedet ja turvetuotanto. Pahajoki ja latvapurot ovat kohtuullisen hyvässä luonnontilassa, vaikka maa- ja metsätalous kuormittavat niitäkin vaihtelevasti.[7]

Lapuanjokeen laskevat vetensä mm. seuraavat joet: Lakajoki, Kaarankajoki, Uitonluoma, Tiistenjoki, Tiisipuro, Kätkänjoki, Nurmonjoki, Kauhavanjoki ja Töysänjoki.[8]Antti Tuuri kuvaa kirjassaan Perhokalastus Pohjanmaalla[9] Lapuanjoen tilaa, ja kirjan kuvaus on aiheuttanut laajaa keskustelua, lehtikirjoittelua ja eduskuntakyselyjä joen pelastamiseksi.[10]

Historiaa

muokkaa

Tampereen Näsijärvi laski noin 4 000 vuotta sitten Lapuanjokea pitkin Pohjanlahteen. Maankohoamisen vuoksi Näsijärvi mursi väylän Kokemäenjokeen, jossa se virtaa nykyään.[11]

Lähteet

muokkaa
  • Lapuanjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016–2021. (Raportteja 41) Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2016. ISBN 978-952-314-444-6 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.10.2017).

Viitteet

muokkaa
  1. Hyvärinen, Veli & Gurer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15) Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 11.2.2023).
  2. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  3. Lapuanjoen vesistöalue (44) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.
  4. WSOY Iso tietosanakirja 10, s. 52, WSOY, 1997 ISBN 951-0-20163-4
  5. Tulvariskien alustava arviointi Lapuanjoen vesistöalueella (pdf) 30.3.2011. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 30.10.2017.
  6. Lapuanjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016–2021, s. 53.
  7. Lapuanjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016–2021, s. 54.
  8. Reino Kallio, Tiistenjoen Paavola ja sen tytärkylät 1554–2004.
  9. Antti Tuuri: "Perhokalastus Pohjanmaalla – Kalajuttuja" 2006, Otava
  10. Perhokalastajien sivu, jossa raportoidaan keskustelusta (luettu 1.4.2008)
  11. [1] Suomen Ympäristökeskus