Antti Tuuri

suomalainen kirjailija
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Toimittaja Antti Tuurista on oma artikkeli.

Antti Elias Tuuri (s. 1. lokakuuta 1944 Kauhava[1]) on palkittu suomalainen kirjailija. Hänet tunnetaan kotimaakuntaansa Etelä-Pohjanmaata kuvaavista kirjoistaan. Tuuri on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa kerrotaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kertomuksia. Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja, elämäkertoja ja historiikkeja.

Antti Tuuri
Antti Tuuri Turun kirjamessuilla vuonna 2013.
Antti Tuuri Turun kirjamessuilla vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt1. lokakuuta 1944 (ikä 79)
Kauhava, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti kirjailija
Lapset Hanna Tuuri, Mika Tuuri
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Esikoisteos Asioiden suhteet (1971)
Palkinnot

Finlandia-palkinto vuonna 1997
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto vuonna 1985
Aleksis Kiven palkinto vuonna 2009
Veijo Meri -palkinto 2020.

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Tuuri sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu. Vuonna 1985 Tuurille myönnettiin Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa[2]. Vuonna 2009 Tuuri sai Aleksis Kiven palkinnon. Tuuri on myös suomentanut islantilaisia saagoja[3], mistä tunnustuksena maan presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin[1]. Vuonna 2022 Tuurille myönnettiin Suomen Leijonan Komentajamerkki.[4]

Nuoruus ja opinnot muokkaa

Tuuri aloitti vuonna 1951 kansakoulun Kauhavalla. Hänen luokkatovereihinsa kuului muun muassa Jukka Kemppinen.[5] Ylioppilaaksi hän valmistui Vimpelin yhteiskoulusta 1963 ja graafisen alan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1972.[1] Teekkareiden Äpy-lehti oli hänen ensimmäisiä julkaisualustojaan.[1] Opiskeluaikanaan Tuuri työskenteli Saksassa.[1]

Tuuri toimi Suomen Talkin tutkimusinsinöörinä 1972–1973, oululaisen sanomalehti Kalevan kirjapainon teknisenä johtajana 1973–1978, Wärtsilän painokoneosaston myyntipäällikkönä 1978–1979 sekä Wihurin omistaman Sanduddin tapettitehtaan teknisenä johtajana 1979–1980. Hän oli Insinöörijärjestöjen koulutuskeskuksen toimitusjohtajana 1980–1982 ja Otavan kehitysjohtajana 1982–1983.[6] Vuonna 1983 hän ryhtyi kokopäiväiseksi kirjailijaksi.[1]

Tuuri on sukupolvensa näkyvimpiä ja arvostetuimpia kertojia. Hänen varhaisessa tuotannossaan huomio kiinnittyi sanonnan tarkkuuteen ja niukkuuteen, joka toi joskus mieleen toisen diplomi-insinöörin, Antti Hyryn. Myöhemmin hänen tyylinsä tunnusmerkiksi on kohonnut pinnanalainen rikkaus, joka ilmenee joskus nasevina ”kirveen iskuina”, ja usein jonkin verran verhottuna huumorina tai satiirina. Tuuri on monissa julkisissa esiintymisissään kertonut kaunokirjallistenkin teostensa takana olevasta runsaasta ja huolellisesta taustatyöstä ja haastatteluista, joiden tuloksena on tarkkaa ja uskottavaa kerrontaa.lähde?

Hänen kirjansa Talvisota myi aikoinaan yli 100 000 kappaletta[7]. 2020-luvulla hänen on ollut tyytyminen noin 5 000 kappaleen myyntilukemiin[7].

Tuurin teosten pohjalta on tehty useita elokuvia. Pekka Parikka ohjasi vuonna 1988 hänen romaaniinsa perustuvan elokuvan Pohjanmaa[8] sekä vuonna 1989 samannimiseen Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Talvisota[9]. Lauri Törhönen teki vuonna 1990 elokuvan Ameriikan raitti. Olli Saarela ohjasi vuonna 1999 lähinnä romaaniin Elämä isänmaalle pohjautuvan elokuvan Rukajärven tie ja Ilkka Vanne vuonna 2000 Lakeuden kutsun, joka perustuu Pohjanmaa-sarjan viimeiseen teokseen sekä viimeisimpänä Antti-Jussi Annila vuonna 2017 Ikitien. Tuuri on myös itse useasti toiminut mukana filmattujen romaaniensa käsikirjoitustyössä (Talvisota, Pohjanmaa, Lakeuden kutsu, Rukajärven tie, Ikitie). Tämän lisäksi Tuuri on myös kirjoittanut Pekka Parikan ohjaaman TV-sarjan Hunajan maku (1993) sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan TV-sarjan Tuomitut (1995) ja lähes sata kuunnelmaa. Hänen kirjojaan on käännetty kuudelletoista kielelle.lähde?

Hän on Suomen viimeinen ammattikirjailija, joka kirjoittaa mekaanisella kirjoituskoneella.[7]

Tuurilla on kotitalo Helsingin Roihuvuoressa, työhuone Kalliossa ja vapaa-ajan asunto Moikipäässä.[10][11]

Tuuri avioitui vuonna 1968 Pirkko Wahlroosin kanssa.[12] Heillä on aikuiset tytär ja poika[13]; tytär Hanna Tuuri on myös kirjailija[14]. Antti Tuurin kirja Mies kuin pantteri kertoo Pirkko Wahlroosin veljestä[15].

Nykyään Tuuri on toista kertaa naimisissa[13]. Hänen nykyinen puolisonsa on Merja Hietaharju-Tuuri.[13]

Tuuri harrastaa tennistä ja purjehdusta.[13]

Teokset muokkaa

Romaanit muokkaa

Pohjanmaa-sarja muokkaa

Äitini suku -sarja muokkaa

Novellit ja kertomukset muokkaa

Dokumentti- ja kuvateokset muokkaa

  • Kertomus järvestä, 1981.
  • Voiman miehet, Suomen Sähkölaitosyhdistys ry., 1986
  • Tie maisemaan, 1992 (yhdessä Pentti M. Valmusen kanssa)
  • Jokivarsien kansa sodassa, 1994
  • Neljännen valtakunnan vieraana, 1995
  • Isoa Inaria kiertämässä. Kuvauksia Inarin vesiltä ja rannoilta, 1999 (yhdessä Erno Paasilinnan kanssa)
  • Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa. Asuntorakentamisen viisi värikästä vuosikymmentä, 1998
  • Eteenpäin katsomisen taito. Tekniikan edistämissäätiö 1949–1999, 1999
  • UPM-Kymmene. Metsän jättiläisen synty, 1999
  • Elosta ja maailmasta. Esko Ahon tie Peltolan tuvasta suuriin saleihin, 1999
  • Kuinka kirjoitan romaanin, 2004
  • Tauno Matomäki: Suvipäivänä syntynyt, 2005
  • Lähikuvassa Erno Paasilinna. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22902-5.
  • Matkoilla Euroopassa. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-23703-7.
  • Bospor Express. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26329-6.

Rukajärvi-sarja muokkaa

Elämäkerrat muokkaa

Näytelmät ja elokuvat muokkaa

Oopperalibretot muokkaa

  • Pato-ooppera [16]
  • Sinapinsiemen, 2001
  • Vierivä kivi, 2008

Suomennokset muokkaa

  • Egillin, Kalju-Grímrin-pojan saaga, 1994
  • Poltetun Njállin saaga, 1996 (Helsinki: Otava), 2018 (Helsinki: Planeetta-Antikvariaatit)
  • Grettir Väkevän saaga, 2003
  • Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga ja muita lyhytsaagoja, 2006
  • Orkneylaisten saaga, 2008

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Antti Tuuri Kotimaiset kirjailijat, S-Ö. Otava. Viitattu 19.4.2009.
  2. Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 26. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.
  3. Kemppinen, Jukka: Skaldit kemppinen.blogspot.fi. 28.2.2006. Viitattu 18.4.2009.
  4. 06.12.2022 Itsenäisyyspäivä – Självständighetsdagen 06.12.2022 - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 30.11.2022. Viitattu 1.12.2022.
  5. Kemppinen, Jukka: Väkivallan ihannoinnista kemppinen.blogspot.fi. 14.10.2006. Viitattu 18.4.2009.
  6. Kirjasampo.fi : Antti tuuri
  7. a b c Kirjallisuus | Helsingin Kalliossa on kammio, jossa työskentelee Suomen viimeinen kirjoituskonemies Helsingin Sanomat. 29.4.2023. Viitattu 13.5.2023.
  8. Pohjanmaa Elonet. Viitattu 18.4.2009.
  9. Talvisota Elonet. Viitattu 18.4.2009.
  10. Miranna Vainio: Kirjailija Antti Tuuri matkustaa junalla läpi Euroopan lentämisen sijaan: ”Ei yksityinen ihminen voi kieltää muita saastuttamasta – oman valinnan voi jokainen tehdä" Seura.fi. 9.6.2019. Viitattu 6.10.2023.
  11. Sanna Puhto: Kirjailija Antti Tuuri: "Ruotsi epäonnistui suomalaissiirtolaisten kotouttamisessa" Seura.fi. 2.10.2016. Viitattu 6.10.2023.
  12. Kuukausiliite | Wahlroos syntyi Down-lapsena ja teki merkittävän 42 vuoden työuran, ja nyt kirjailija Antti Tuuri on kirjoittanut hänestä kirjan Helsingin Sanomat. 2.4.2022. Viitattu 6.10.2023.
  13. a b c d Meditoiva ja homeopatiaa käyttävä Antti Tuuri: "Omaelämänkertani olisi lukijoille pettymys" ET. 22.7.2018. Viitattu 6.10.2023.
  14. Satu Pitkänen: Irlantilainen puutarha teki kirjailijan Maaseudun tulevaisuus. 18.04.2013. Arkistoitu 1.6.2013.
  15. Kuukausiliite | Wahlroos syntyi Down-lapsena ja teki merkittävän 42 vuoden työuran, ja nyt kirjailija Antti Tuuri on kirjoittanut hänestä kirjan Helsingin Sanomat. 2.4.2022. Viitattu 6.10.2023.
  16. Pato-ooppera on karvalakkiooppera. Järviseudun Sanomat, 8.8.1991, nro 32, s. 8. Lappajärvi: Järviseutu-Seura r.y..

Aiheesta muualla muokkaa