Avaa päävalikko

Antti Tuuri

suomalainen kirjailija
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Toimittaja Antti Tuurista on oma artikkeli.

Antti Elias Tuuri (s. 1. lokakuuta 1944 Kauhava[1]) on suomalainen kirjailija, joka on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Tuuri tunnetaan kotimaakuntaansa Etelä-Pohjanmaata kuvaavista kirjoistaan. Hän on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa kerrotaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kertomuksia. Hän sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu , Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985[2] ja Aleksis Kiven palkinnon vuonna 2009. Tuuri on myös suomentanut islantilaisia saagoja[3], mistä tunnustuksena maan presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin[1]. Tuurin tuotantoon kuuluu lisäksi kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja, elämäkertoja ja historiikkeja.

Antti Tuuri
Antti Tuuri Turun kirjamessuilla vuonna 2009.
Antti Tuuri Turun kirjamessuilla vuonna 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt 1. lokakuuta 1944 (ikä 75)
Kauhava, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti kirjailija
Lapset Hanna Tuuri, Mika Tuuri
Kirjailija
Äidinkieli suomi
Tuotannon kieli suomi
Esikoisteos Asioiden suhteet (1971)
Palkinnot

Finlandia-palkinto vuonna 1997
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto vuonna 1985
Aleksis Kiven palkinto vuonna 2009.

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Nuoruus ja opinnotMuokkaa

Vuonna 1951 Tuuri aloitti kansakoulun Kauhavalla. Tuurin luokkatovereihin kuului muun muassa Jukka Kemppinen.[4] Ylioppilaaksi hän valmistui Vimpelin yhteiskoulusta 1963.[1]

Tuuri valmistui graafisen alan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1972.[1] Teekkareiden Äpy-lehti oli hänen ensimmäisiä julkaisualustojaan.[1] Opiskeluaikanaan Tuuri työskenteli Saksassa.[1] Tuuri toimi Suomen Talkin tutkimusinsinöörinä 1972–1973, oululaisen sanomalehti Kalevan kirjapainon teknisenä johtajana 1973–1978, Wärtsilän painokoneosaston myyntipäällikkönä 1978–1979 sekä Wihurin omistaman Sanduddin tapettitehtaan teknisenä johtajana 1979–1980. Hän oli Insinöörijärjestöjen koulutuskeskuksen toimitusjohtajana 1980–1982 ja Otavan kehitysjohtajana 1982–1983. [5] Vuonna 1983 hän ryhtyi kokopäiväiseksi kirjailijaksi.[1]

Tuuri kertojanaMuokkaa

Tuuri on sukupolvensa näkyvimpiä ja arvostetuimpia kertojia. Hänen varhaisessa tuotannossaan huomio kiinnittyi sanonnan tarkkuuteen ja niukkuuteen, joka toi joskus mieleen toisen diplomi-insinöörin, Antti Hyryn. Myöhemmin hänen tyylinsä tunnusmerkiksi on kohonnut pinnanalainen rikkaus, joka ilmenee joskus nasevina ”kirveen iskuina”, ja usein jonkin verran verhottuna huumorina tai satiirina. Tuurin tiedetään pohjustavan kaunokirjallisetkin teoksensa huolellisesti ja usein laajoin haastatteluin niin että hän yltää kerronnan kuivumatta yksityiskohtien tarkkuuteen ja uskottavuuteen.kenen mukaan?

Lukuisia filmatisointeja, lähes sata kuunnelmaaMuokkaa

Tuurin teoksista on filmatisoitu useita elokuvia. Pekka Parikka ohjasi vuonna 1988 hänen romaaniinsa perustuvan elokuvan Pohjanmaa[6], sekä vuonna 1989 saman nimiseen Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Talvisota[7]. Lisäksi Lauri Törhönen teki vuonna 1990 elokuvan Ameriikan raitti, Ilkka Vanne vuonna 2000 Lakeuden kutsun, joka perustuu Pohjanmaa -sarjan viimeiseen teokseen Lakeuden kutsu, sekä viimeisimpänä AJ Annila vuonna 2017 Ikitien. Tuuri on myös itse useasti toiminut mukana filmattujen romaaniensa käsikirjoitustyössä (Talvisota, Pohjanmaa, Lakeuden kutsu, Rukajärven tie, Ikitie). Tämän lisäksi Tuuri on myös kirjoittanut Pekka Parikan ohjaaman TV-sarjan Hunajan maku (1993) sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan TV-sarjan Tuomitut (1995) ja lähes sata kuunnelmaa. Hänen kirjojaan on käännetty kuudelletoista kielelle.

TeoksetMuokkaa

RomaanitMuokkaa

Pohjanmaa-sarjaMuokkaa

Äitini suku -sarjaMuokkaa

Novellit ja kertomuksetMuokkaa

Dokumentti- ja kuvateoksetMuokkaa

  • Kertomus järvestä, 1981.
  • Voiman miehet, Suomen Sähkölaitosyhdistys ry., 1986
  • Tie maisemaan, 1992 (yhdessä Pentti M. Valmusen kanssa)
  • Jokivarsien kansa sodassa, 1994
  • Neljännen valtakunnan vieraana, 1995
  • Isoa Inaria kiertämässä. Kuvauksia Inarin vesiltä ja rannoilta, 1999 (yhdessä Erno Paasilinnan kanssa)
  • Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa. Asuntorakentamisen viisi värikästä vuosikymmentä, 1998
  • Eteenpäin katsomisen taito. Tekniikan edistämissäätiö 1949–1999, 1999
  • UPM-Kymmene. Metsän jättiläisen synty, 1999
  • Elosta ja maailmasta. Esko Ahon tie Peltolan tuvasta suuriin saleihin, 1999
  • Kuinka kirjoitan romaanin, 2004
  • Tauno Matomäki: Suvipäivänä syntynyt, 2005
  • Lähikuvassa Erno Paasilinna. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22902-5.
  • Matkoilla Euroopassa. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-23703-7.
  • Bospor Express. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26329-6.

Rukajärvi-sarjaMuokkaa

Näytelmät ja elokuvatMuokkaa

OopperalibretotMuokkaa

  • Sinapinsiemen, 2001
  • Vierivä kivi, 2008

SuomennoksetMuokkaa

  • Egillin, Kalju-Grímrin-pojan saaga, 1994
  • Poltetun Njállin saaga, 1996
  • Grettir Väkevän saaga, 2003
  • Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga ja muita lyhytsaagoja, 2006
  • Orkneylaisten saaga, 2008

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Antti Tuuri Kotimaiset kirjailijat, S-Ö. Otava. Viitattu 19.4.2009.
  2. Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 26. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.
  3. Kemppinen, Jukka: Skaldit kemppinen.blogspot.fi. 28.2.2006. Viitattu 18.4.2009.
  4. Kemppinen, Jukka: Väkivallan ihannoinnista kemppinen.blogspot.fi. 14.10.2006. Viitattu 18.4.2009.
  5. Kirjasampo.fi : Antti tuuri
  6. Pohjanmaa Elonet. Viitattu 18.4.2009.
  7. Talvisota Elonet. Viitattu 18.4.2009.

Aiheesta muuallaMuokkaa