Wikipedia

Venäläistäminen

pyrkimys sulauttaa kansoja venäläisiin kulttuurillisesti ja kielellisesti

Venäläistäminen tai russifikaatio[1] (ven. русификация, rusifikatsija) tarkoittaa pyrkimyksiä, joilla Venäjän vaikutusvallassa olevat kansat on pyritty sulauttamaan venäläisväestöön muun muassa kielellisesti ja kulttuurisesti.[2] Nykysuomen sanakirjan määritelmän mukaan venäläistäminen tarkoittaa venäläiseksi tai venäjänkieliseksi tekemistä.[3]

Edvard Iston maalaus Hyökkäys vuodelta 1899 tuli Suomessa jo aikalaisten silmissä venäläistämistoimien symboliksi.

Suomessa russifikaatiota on harjoitettu sortovuosien aikoina ja Baltiassa Neuvostoliiton miehitysaikana. Venäläistäminen on tullut ajankohtaiseksi vuodesta 2014 alkaen, kun Venäjä on miehittänyt osaa Ukrainasta.

Historia

muokkaa

Venäjän keisarikunta (1721–1917)

muokkaa

Venäjän keisarikunnassa Baltian venäläistäminen eli valtakunnallinen yhtenäistämispolitiikka alkoi 1860-luvulla.[4] Suomessa venäläistämistä yritettiin ensimmäisen ja toisen sortokauden aikoina.

Neuvostoliitto (1922–1991)

muokkaa

Neuvostoliiton aikaan muun muassa Viroa, Latviaa ja Liettuaa venäläistettiin, kun Neuvostoliitto miehitti niitä 1940-luvulta 1990-luvulle. Venäläistämistä tapahtui myös monissa muissa neuvostotasavalloissa: Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) keskuskomitea teki syksyllä 1978 salaisen päätöksen venäjän kielen opetuksen tehostamisesta neuvostotasavalloissa. NKP:n päätöksen pohjalta Viron kommunistinen puolue teki samansisältöisen päätöksen joulukuussa 1978.[5]

Venäjän federaatio (1991–)

muokkaa

Neuvostoliiton hajottuakin venäläistämistä on esiintynyt monissa Itä-Euroopan maissa, kuten Valko-Venäjällä, Georgiassa, Ukrainassa ja Moldovassa.

Ukrainassa

muokkaa
Pääartikkelit: Krimin venäläistäminen ja Ukrainan venäläistäminen
 
”Tyttö, väistä! Sinä ahdistat minua!” Ukrainalaisen Vidsitš-kansalaisryhmittymän vuonna 2011 julkaisema ukrainan kielen asemaa kuvaava poliittinen pilapiirros.

Venäjän miehitettyä Krimin vuonna 2014 esimerkiksi tienviittoja oli määrä uudistaa poistamalla niistä ukrainan ja englannin kieltä ja korvaamalla ne venäjän kielellä.[6][7]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 Ukrainan kulttuuriministeri Oleksandr Tkatšenko arveli France24:n haastattelussa keväällä 2022, että kulttuuri on Venäjän presidentti Vladimir Putinin omistuksessa ja että Venäjä tyrkyttää Kremlin narratiivia:[8]

»He laittavat Z-kirjaimen teattereihinsa, he puhuvat ukrainalaisista ’vähävenäläisinä’ ja pitävät ukrainan kieltä venäjän murteena.»

Tkatšenko sanoi, että vuosikymmenten ajan venäläinen elokuva esitti ukrainalaisia ​​lähinnä typerinä ja ahneina. Hänen mukaansa Venäjä yrittää ”kieltää ukrainalaisten kulttuuri-identiteetin”. Hän sanoi tuomitsevansa vuosisatoja kestäneen herruuden, venäläistämisen ja kulttuurisen omimisen.[8]

Venäjä on kohdistanut miehittämiensä alueiden ukrainalaislapsiin venäläistämistoimenpiteitä ja pyrkinyt kasvattamaan heistä henkilöitä, jotka itse myöhemmin osallistuisivat kotiseutujensa russifikaatioon. Lapsia on viety leirikeskuksiin[9][10], joissa heitä on pyritty venäläistämään ja saamaan ihailemaan Venäjää. Joulukuussa 2023 Ukraina arvioi leirille vietyjen lasten määrän olevan noin 10 000, mutta tarkkaa lukua ei ole tiedossa.[9] Orpolapsia on myös laittomasti adoptoitu venäläisperheisiin. Lisäksi miehitetyillä alueilla koulujen opetussuunnitelmat on muutettu venäläisiksi[9] ja teini-ikäisiä on painostettu liittymään Ukrainan vastaista propagandaa levittävään lasten puolisotilaalliseen järjestöön[10]. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on antanut pidätysmääräyksen Venäjän presidentistä Vladimir Putinista sekä lapsiasiavaltuutetusta Maria Lvova-Belovasta ukrainalaislasten pakkosiirtojen ja adoptioiden takia.[9]

Kuvia

muokkaa
  •  
    Minskin katolinen, 1600-luvun alkupuolelta peräisin ollut Pyhän hengen kirkko muutettiin 1795 ortodoksiseksi kirkoksi ja nimettiin Pietarin ja Paavalin kirkoksi. Neuvostoliiton aikana 1936 kirkkorakennus tuhottiin räjäyttämällä. Vuonna 2011 kirkko uudelleenrakennettiin alkuperäisemmän tyylin mukaisesti.)
  •  
    Esimerkki nykyaikaisesta nimistön venäläistämisestä. Valkovenäjänkielinen katukilpi on korvattu uudemmalla, venäjänkielisellä katukilvellä.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ gigatos: Venäläistäminen Trenfo. 13.4.2022. Viitattu 10.12.2023.
  2. ↑ Russification Encyclopedia.com. Viitattu 5.7.2022. (englanniksi)
  3. ↑ venä s. 434 Nykysuomen sanakirja, osa 6: Ts–Ö. 1961, 2019. WSOY, SKS, Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 67/6.
  4. ↑ Zetterberg, Seppo: Latvian ja Liettuan historiaa, s. 29. Teoksessa Dainojen henki. Latvian ja Liettuan kirjallisuudesta ja kulttuurista. SKS, 1990. ISBN 951-717-622-8
  5. ↑ Sinilind, Sirje: Viro ja Venäjä: Huomioita Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikasta Virossa 1940–1984, s. 39. ALEA-KIRJA, 1985. ISBN 951-9272-97-6
  6. ↑ Leppänen, Jelena: Venäläistäminen etenee: Ukrainankieliset kyltit pois Krimiltä MTV Uutiset. 24.6.2014. Viitattu 7.12.2021.
  7. ↑ Manninen, Marja: Näkökulma: Krim venäläistyi parissa kuukaudessa Yle Uutiset. 12.6.2014. Viitattu 5.7.2022.
  8. ↑ a b 'Guilty': For Ukraine, invasion puts Russian culture in the dock France 24. 22.4.2022. Viitattu 5.7.2022. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Häiritsevät kuvat paljastavat, miten Venäjä aivo­pesee ukrainalais­lapsia lähellä Suomen rajaa Yle Uutiset. 10.12.2023. Viitattu 10.12.2023.
  10. ↑ a b Tuhansia lapsia pakkosiirretty Ukrainasta Venäjälle, koululaisia painostetaan "nuorisokaartiin" – ISW: Viittaa etniseen puhdistukseen mtvuutiset.fi. 16.10.2022. Viitattu 10.12.2023.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Simanainen, Mari: Kenraalikuvernööri Mensikov: Suomen puolustaja vai venäläistäjä? Ajankohta: Poliittisen historian vuosikirja, 2006, s. 19–48. Helsinki: Helsingin yliopisto. ISSN 1236-9039
  • Staliunas, Darius: Making Russians: Meaning and Practice of Russification in Lithuania and Belarus after 1863. Amsterdam: Rodopi, 2007. ISBN 9789042022676 (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäläistäminen&oldid=23170305”