Skandinavia

alue Pohjois-Euroopassa

Skandinavia tarkoittaa suomen kielessä ensisijaisesti Pohjois-Euroopan aluetta, joka käsittää Ruotsin ja Norjan, usein myös Tanskan.[1][2]

Skandinavian maat Ruotsi, Norja ja Tanska.

Skandinavian maista puhuttaessa myös Islanti luetaan joskus mukaan.[2] Joissain muissa kielissä kuin suomen kielessä Skandinaviaan kuuluvaksi voidaan käsittää Islannin lisäksi myös Suomi, jolloin Skandinavia on Pohjoismaiden synonyymi.[2]

Historia muokkaa

Pääartikkeli: Skandinavian historia

Esihistoria muokkaa

Pääartikkeli: Skandinavian esihistoria

Pronssikausi muokkaa

 
Tinghøj on esimerkki kumpuhaudoista, joita rakennettiin Tanskassa varhaispronssikaudella.

Skandinavian pronssikausi muodostui ydinalueista, jotka sijaitsivat nykyisen Tanskan alueilla, Pohjois-Saksassa, Etelä-Ruotsissa ja Norjan eteläisellä rannikkoalueella. Osa tutkijoista liittää sen kulttuuripiiriin myös Pohjois-Norjan alueet, Itämeren länsipuolella Pohjois-Ruotsin rannikkoalueet ja Itämeren itäpuolisia alueita kuten esimerkiksi Ahvenanmaan, Lounais-Suomen rannikkoseudun, Pohjois-Viron rannikon ja sen suuret saaret.[3][4][5][6]

Únětice-kulttuuri todennäköisesti toi pronssin skandinaaveille, kun sen asuinalue laajeni idästä päin Saksan pohjoisosiin noin 2000–1700 eaa. Esineitä, kuparia ja pronssia vaihdettiin ainakin meripihkaan. Tämän kulttuurialueen seuraaja tumuluskulttuuri jatkoi pronssikauppaa, jolloin sekä pronssiesineitä että pronssimetallia virtasi Etelä-Skandinaviaan runsaasti.[7]

Skandinavian pronssikulttuurissa hankittiin tarvittavat pronssiesineet aluksi valmiina, mutta myöhemmin niitä kierrätettiin sulattamalla ne uudelleen ja valamalla niistä uusia esineitä. Metalliesineistä tehdyt tutkimukset osoittavat, että näin toimittiin Etelä-Skandinaviassa koko pronssikauden ajan. Verrattaessa Skandinavian pronssikulttuuria muihin eurooppalaisiin samanaikaisiin kulttuureihin se erottuu muista arkeologisesti rikkaana pronssiesineiden löytöalueena.[7]

Viikinkiaika muokkaa

Pääartikkeli: Viikinkiaika

Viikinkiaikaa (n. 793–1066) leimasivat viikinkien ryöstöretket, valloitukset ja kaupankäynti. Viikingit tekivät monia löytöretkiä käyden Grönlannissa ja he olivat ensimmäisiä eurooppalaisia Pohjois-Amerikassa. Viikingit asuttivat Färsaaret ja Islannin sekä osia Britanniasta, Irlannista ja Normandiasta. Viikingit perustivat myös useita kuningaskuntia, kuten Jorvikin, Dublinin sekä Kiovan Rusin. Viikinkiaikana pohjoismaiset valtiot alkoivat vähitellen muodostua, ja aikakauden kuluessa kristinusko levisi pohjoismaihin heikentäen vähitellen alueen perinteisiä uskontoja. Viikinkiajan alkuna on usein pidetty tanskalaisviikinkien tekemää ryöstöretkeä Northumbriassa sijainneelle Lindisfarnen luostarisaarelle vuonna 793.[8] Päättymisajankohtana pidetään vuonna 1066 käytyä Stamford Bridgen taistelua, jossa Norjan kuningas Harald Ankara sai surmansa.[9] Myös hänen liittolaisensa Tostig Godwininpoika kaatui tuossa taistelussa.

Keskiaika muokkaa

Kalmarin unioni muokkaa

Pääartikkeli: Kalmarin unioni

Kalmarin unioni oli personaaliunioni Pohjoismaissa vuosina 1397–1523. Personaaliunioniin kuuluivat aikoinaan Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakunnat. Näiden valtakuntien alueisiin kuuluivat myös suuri osa Suomesta, Islanti ja Färsaaret, pieni osa Pohjois-Saksaa ja aina 1470-luvulle asti sittemmin Skotlannille siirtyneitä saaria, kuten Shetlanti ja Orkneysaaret. Teoriassa myös Grönlanti oli unionin aluetta. Personaaliunionin jäsenvaltakunnat säilyttivät erilliset lakinsa ja valtaneuvostonsa, mutta niillä oli yhteinen kuningas.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Engedal, Ørjan: The Bronze Age of Northwestern Scandinavia (PDF) (väitöskirja tohtorin arvoa varten) 5.1.2010. Bergen, Norja: University of Bergen. Viitattu 29.3.2018. (englanniksi), 545 sivua
  • Wehlin, Joakim: Östersjöns skeppssättningar – Monument och mötesplatser under yngre bronsålder. väitöskirja arkeologiassa. Göteborg: Göteborgs universitet, 2013. ISBN 978-91-85245-51-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.3.2013). (ruotsiksi)

Viitteet muokkaa

  1. Skandinavia Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 13.5.2020.
  2. a b c Eeva Maria Närhi: Mikä Pohjola, mikä Skandinavia? Kielikello. 1988. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 13.5.2020.
  3. Vandkilde, Helle: Bronze Age Scandinavia Encyclopedia.com. 2016. Viitattu 27.3.2018. (englanniksi)
  4. Welinder, Stig: ”9”, Gård och by. julkaisusta: Det svenska jordbrukets historia: band 1. Kungliga skogs- och lantbruksakademi, 1998–2001. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 9.4.2018). (ruotsiksi)
  5. Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista, s. 90–111. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4.
  6. Kriiska, Aivar & Tvauri, Anders: Viron esihistoria, s. 92–116. Suomentanut Oittinen, Hannu & Tvauri, Anders. Porvoo: SKS, 2007. ISBN 978-951-746-879-4.
  7. a b Radivojevic, M. & Rehren, T. & Kuzmanovic-Cvetkovic, J. & Jovanovic, M. & Northover, J.P.: Tainted ores and the rise of tin bronzes in Eurasia, circa 6500 years ago. Antiquity, 2013, 87. vsk, nro 338, s. 1030–1045. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.3.2018. (englanniksi)
  8. Hentilä 2002, s. 18
  9. Toljamo, Eemali: Viikinkikuninkaat pakanallisen Norjan käännyttäjinä – Kristillistämisen ja pakanuuden kuvaus Heimskringlassa Snorrin propagandana 2.11.2015. Oulun Yliopisto, Historiatieteet. Viitattu 28.11.2022.

Aiheesta muualla muokkaa