Avaa päävalikko

Moottoritie

monikaistainen nopean liikkumisen maantie
Yhdysvalloissa moottoritiet ovat usein leveitä. Kuva Atlantasta.

Moottoritie on pelkästään moottoriajoneuvoliikenteelle tarkoitettu nopean liikkumisen mahdollistava tie. Moottoritiellä eri ajosuunnat on fyysisesti erotettu toisistaan, eikä moottoritie risteä samassa tasossa muiden kulkuväylien kanssa. Moottoritiellä on käytännössä aina vähintään kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin ja risteykset muiden teiden kanssa on toteutettu eritasoliittymillä.

Maailman ensimmäinen moottoritie valmistui vuonna 1924 Italiaan Milanon ja Varesen välille. Saksan ja Yhdysvaltojen ensimmäiset moottoritiet rakennettiin 1930-luvulla. Varsinaisesti moottoriteiden rakentaminen pääsi vauhtiin kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Suomen ensimmäinen moottoritie valmistui vuonna 1962 Helsingin Munkkiniemen ja Espoon Gumbölen välille.

Sisällysluettelo

Moottoritien määritelmäMuokkaa

 
Suomalainen moottoritien merkki

Vuoden 1968 tieliikennettä koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, niin kutsutussa Wienin tieliikennesopimuksessa, moottoritie määritellään seuraavasti:

»Moottoritie tarkoittaa tietä, joka on erityisesti suunniteltu ja rakennettu moottoriajoneuvoliikennettä varten ja joka ei palvele sen varrella olevia kiinteistöjä sekä

  1. jossa on, erityisiä kohtia tai tilapäisjärjestelyjä lukuun ottamatta, kumpaakin liikennesuuntaa varten toisistaan keskikaistalla, jota ei ole tarkoitettu liikenteelle, tai poikkeuksellisesti muulla tavoin erotetut erilliset ajoradat;
  2. joka ei risteä samassa tasossa tien, rautatien, raitiotien eikä jalankulkutien kanssa;
  3. joka on erityisesti merkitty moottoritieksi.»
    (Wienin tieliikennesopimus (SopS 30/1986), 1 artikla, j-kohta[1])

Viimeisestä kohdasta aiheutuu, että tie, joka täyttää kaikki moottoritielle asetetut vaatimukset mutta jota ei liikennemerkein ole merkitty moottoritieksi, ei ole moottoritie. Niinpä esimerkiksi Suomessa Itäväylä, Hämeenlinnanväylän alkuosa Haagasta Kehä III:lle sekä osa Kehä I:stä kaksine ajoratoineen ja eritasoliittymineen muistuttavat moottoriteitä, mutta niitä ei ole merkitty moottoriteiksi.

Vaikka tieliikennesopimus ei sitä suoraan määrääkään, on moottoritiellä useimmiten vähintään kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin. Moottoritiet ovat myös aina kestopäällystettyjä.

Moottoritien tarkka määritelmä ja moottoriteille asetetut tekniset vaatimukset vaihtelevat jonkin verran maittain.

Moottoriteillä noudatettavat liikennesäännötMuokkaa

 
Moottoritie Sloveniassa

Myös moottoriteillä noudatettavat liikennesäännöt vaihtelevat jonkin verran maittain. Tieliikennesopimuksessa[2] on määrätty kuitenkin joitakin yleisperiaatteita:

  • Tien käyttö on kielletty jalankulkijoilta, eläimiltä ja ajoneuvoilta, jotka eivät voi saavuttaa määrättyä nopeutta tasaisella tiellä.
  • Moottoritielle pysähtyminen ja pysäköiminen ilman pakottavaa syytä on kielletty.
  • U-käännöksen tekeminen on kielletty.

Moottoriteiden nopeusrajoitus on yleensä 80–130 kilometriä tunnissa. Saksassa osalla moottoriteistä ei ole nopeusrajoituksia lainkaan.

Suomessa moottoritiellä saa kuljettaa vain moottoriajoneuvoa, jonka suurin sallittu tai rakenteellinen nopeus on yli 50 km/h.[3]

Koska kaikki ajoneuvot eivät voi käyttää moottoritietä, sillä pitää olla myös rinnakkaisyhteys. Usein rinnakkaisyhteys on niin sanottu vanha tie, joka on ollut päätie ennen moottoritien valmistumista. Rinnakkaisyhteys voi kulkea myös keskustan katuverkolla. Maissa, joissa moottoritiet tai osa niistä ovat maksullisia, rinnakkaisyhteys on yleensä maksuton.

Moottoritiet maittainMuokkaa

KiinaMuokkaa

Pääartikkeli: Kiinan moottoritieverkko

Kiinan moottoritieverkko on Kiinan valta- ja maakunnallisen tason liikenneverkko, joka muodostaa maailman laajimman ja pisimmän moottoritiejärjestelmän. Vuoden 2017 lopulla sen kokonaispituus oli 136 500 kilometriä, josta 5 527 kilometriä rakennettiin pelkästään vuonna 2017. 2000-luvulla moottoriteitä on maassa rakennettu nopean talouskasvun ansiosta runsaasti. Moottoritieverkko, joka tunnetaan virallisesti nimellä ”National Trunk Highway System” (kiinaksi (yksinkertaistettu): 中国国家高速公路网; kiinaksi (perinteinen): 中國國家高速公路網; pinyin: Zhōngguó Guójiā Gāosù Gōnglùwǎng) ja lyhennettynä NTHS, koostuu seitsemästä Pekingistä lähtevästä säteittäisestä moottoritiestä, 11 pohjois-eteläsuuntaisesta ja 18 itä-länsisuuntaisesta moottoritiestä. Tämä verkko tunnetaan myös nimellä ”71118 network” (kiinaksi (yksinkertaistettu): 7918网; kiinaksi (perinteinen): 7918網; pinyin: 7918 wǎng). Tämän lisäksi jokaisella maakunnalla on oma moottoritiejärjestelmänsä.

RuotsiMuokkaa

Euroopan ensimmäinen kaupunkimoottoritie valmistui vuonna 1943 Söderleden-nimisenä eteläisen Tukholman halki. Myöhemmin osuus on tunneloitu. Ensimmäinen maaseutumoottoritie, jota ei varsinaisena mottoritienä nykyisin pidetä, valmistui 1940-luvun lopulla Göteborgin lähettyvillä. Myös Euroopan ensimmäinen täydellinen eritasoliittymä Slussen valmistui Tukholmassa jo vuonna 1935. Silloinen maaseutuosuus Malmöstä Lundiin valmistui jo 1952-1953, kun esimerkiksi Britannia ei ollut edes laittanut rakenteille ensimmäistään.

SaksaMuokkaa

Pääartikkeli: Autobahn
 
Bundesautobahn 2 (E30), Lehrte, Saksa.

Saksassa moottoritietä kutsutaan nimellä Autobahn. Autobahnit muodostavat Saksan moottoritieverkoston. Autobahneilla ajonopeutta ei useimmiten ole rajoitettu, mutta suositeltu nopeus on 130 km/h. Huomattavasti tätä suurempien nopeuksien käyttö on kuitenkin erittäin yleistä. Vuonna 2005 Saksan autobahn-verkoston yhteispituus oli noin 12 200 kilometriä.

HistoriaMuokkaa

Autobahnien käsite syntyi 1920-luvulla Hampurin ja Baselin välisen nopean tieyhteyden rakentamista vaatineen HaFraBa-yhdistyksen käyttäessä termiä kuvaamaan rautatiehen (saks. Eisenbahn) verrattavissa olevaa autotietä. Yhdistyksen ehdottama mittava projekti ei kuitenkaan koskaan toteutunut, kansallissosialistien asetuttua hanketta vastaan valtion päättävissä elimissä. Ensimmäinen kaksi suurkaupunkia yhdistävä autobahn valmistui lopulta vuonna 1932 Kölnin ja Bonnin välisen nykyään nimellä A 555 tunnetun 20 km pitkän tien muodossa. Ensimmäisenä autobahnina pidetään kuitenkin Berliinissä sijaitsevaa vuonna 1921 julkiseen käyttöön avattua AVUS-moottorirataa.[4]

Vuonna 1933 valtaan noussut ja aiemmin autobahneja vastustanut Adolf Hitler näki suuren tieverkon rakentamisen olevan ratkaisu maata vaivanneeseen suurtyöttömyyteen. Autobahn-verkon rakentaminen liittyi toiseenkin Hitlerin suunnitelmaan, kansanauton tarjoamiseen jokaiseen työläisperheeseen vähitellen säästämällä.[5] Autobahnien rakentaminen oli päässyt ennen toista maailmansotaa hyvään vauhtiin, mutta työt keskeytettiin vuonna 1943 Saksan keskittäessä voimavaransa sotavarusteluun.

SuomiMuokkaa

Pääartikkeli: Suomen moottoritieverkko

Suomi on harvaan asuttu maa ja liikennemäärät ovat yleensä pieniä. Tämän vuoksi Suomeen ei ole ollut tarpeellista rakentaa samanlaista kattavaa moottoritieverkkoa kuin esimerkiksi Saksassa on. Vuoden 2018 alussa Suomessa oli 893 kilometriä moottoriteitä.[6] Pisimmät yhtäjaksoiset moottoritiet ovat Vantaan ja Ylöjärven välinen osuus valtatiellä 3, Helsingin ja Turun välinen osuus valtatiellä 1, Helsingin ja Vaalimaan välinen osuus valtatiellä 7 sekä Helsingin ja Heinolan välinen osuus valtatiellä 4. Muut moottoritiet ovat yleensä lyhyehköjä osuuksia suurimmissa kaupungeissa. Myös valtatiellä 9 on moottoritietä noin 130 kilometrin matkalla yhteensä kuudella toisistaan erillisellä osuudella.

Suomen lainsäädännön moottoritien määritelmä noudattaa Wienin tieliikennesopimuksen määrittelyä:

»Moottoritiellä on kaksi keskikaistan tai kaiteen toisistaan erottamaa ajorataa, joilla ei ole avattavia siltoja. Risteävän liikenteen tulee kulkea eri tasossa kuin moottoritieliikenteen. Moottoritiehen liittyvä ja sieltä poistuva liikenne on johdettava moottoritien alkamis- tai päättymiskohtien taikka tiesuunnitelmassa osoitettujen liittymien kautta. Moottoritien ja siihen rajoittuvan kiinteistön välillä ei saa olla muuta kulkuyhteyttä.»
(Valtioneuvoston asetus maanteistä (924/2005) 1 § 1  mom.[7])

Moottoriteille on asetettu tiettyjä tien geometriaa, liittymäväliä ja muita teknisiä ominaisuuksia koskevia vaatimuksia. Moottoriteistä hieman alle kahdella kolmasosalla nopeusrajoitus on 120 kilometriä tunnissa. Muilla moottoriteillä rajoitus on yleensä 100 kilometriä tunnissa, joskus myös tätä alempi. Talvisin nopeusrajoitus on kaikilla moottoriteillä enintään 100 kilometriä tunnissa.

HistoriaMuokkaa

Suomen ensimmäisen moottoritiemäisen väylän, Helsingin Itäisen moottoritien (osa nykyistä Itäväylää), rakentaminen aloitettiin vuonna 1950 Kulosaaren sillalla. Silta ja osuus Kulosaaren läpi Herttoniemeen saakka avattiin vuonna 1957 ja kokonaan tie valmistui vuonna 1962[8]. Tie on moottoritien tapainen, muttei kuitenkaan täytä kokonaan nykyisiä moottoritielle asetettuja laatuvaatimuksia.

Suomen ensimmäistä varsinaista moottoritietä, Tarvontietä (nyk. Turunväylä), alettiin rakentaa vuonna 1956 Helsingin Munkkiniemen ja Espoon Gumbölen välille. Tie otettiin käyttöön vuonna 1962. Seuraavien kymmenen vuoden aikana Suomeen rakennettiin runsaasti lyhyitä moottoritieosuuksia suurimpien kaupunkien, varsinkin Helsingin läheisyyteen.[9]

Järjestyksessä seuraavat moottoritiet valmistuivat vuonna 1963 valtatielle 8 Turusta Raisioon sekä 1964 Hämeenlinnan ohikulku valtatielle 3. 1968 valmistui moottoritieksi Lempääläntie Tampereelta Lempäälän Kuljuun. Pääkaupunkiseudulla Lahdenväylä valmistui ensin vuonna 1967 Vanhastakaupungista Viikkiin, josta sitä jatkettiin Tattariharjuuun 1971 ja Järvenpäähän 1974. Porvoonväylän ensimmäinen osuus valmistui vuonna 1972.

Nykyiseen verrattuna moottoritiet linjattiin yleensä kulkemaan huomattavan läheltä kaupungin keskustaa, kuten valtatie 3 Hämeenlinnassa. Myös Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella suunniteltiin moottoritietä aivan keskustan tuntumaan. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet; ainoastaan Jyväskylässä ehdittiin toteuttaa 1,8 kilometriä pitkä osuus keskustan eteläpuolelle. Suunnitelmien muututtua tie on muutettu luokitukseltaan tavalliseksi tieksi ja on nykyiseltä nimeltään Länsi-Päijänteentie, ollen Suomen ainoa lakkautettu moottoritie.

Ensimmäisen öljykriisin seurauksena moottoriteiden rakentaminen väheni huomattavasti, mutta kriisin vaikutukset näkyivät Suomessa jonkin verran muita Euroopan valtioita myöhemmin. Myös monia moottoritiemäisiä eritasoliittymin varustettuja väyliä rakennettiin suurimmissa kaupungeissa, näistä mainittakoon Hämeenlinnanväylä Haagasta Kehä III:lle Pääkaupunkiseudulla 1975-1977, muiden muassa. Vihreät moottoriteiden liikennemerkit otettiin käyttöön vuonna 1982.[10] 1980-luvun lopulla ruvettiin uusien talousnäkymien pohjalta suunnittelemaan uusia moottoriteitä jälleen suurella mittakaavalla, ja 1990-luvulle tultaessa alettiin rakentaa pitempiä moottoritieosuuksia. Tämän jälkeen Suomeen on valmistunut Helsingin ja muiden suurten kaupunkiseutujen välisiä pitkiä moottoritieosuuksia valtateille 1, 3, 4 sekä 7.

Vuonna 2006 valmistuneessa liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän ehdotuksessa runkotieverkoksi on ehdotetulle runkotieverkolle suunniteltu rakennettavaksi uusia moottoriteitä kaikkiaan 240 kilometriä vuoteen 2030 mennessä.[11] Vuosina 1990–2013 uusia moottoriteitä on valmistunut 595 kilometriä.[12][13]

YhdysvallatMuokkaa

Moottoriteiden rakentamisen alkuvaiheetMuokkaa

Autoistuminen eteni nopeimmin Yhdysvalloissa ja siellä osavaltioiden ja liittovaltion tiehallinnot ryhtyivät rakentamaan moottoriteitä lähinnä kaupunkien lähiliikennettä varten 1920-luvun puolivälissä. Ne olivat kuitenkin 1930-luvun loppuun saakka yleensä lyhyitä ja yksiajorataisia, eli moottoriliikenneteitä. Lamakauden jälkeen 1930-luvulla julkinen valta investoi mieluummin työllistävämpiin hankkeisiin kuin teiden rakentamiseen. Maailman vanhimman moottoritiemäisen väylän, joka sittemmin osittain purettiin ja osittain muutettiin puistoalueeksi, oli kuusikaistainen West Side Elevated Highway New Yorkissa, jonka ensimmäiset osat valmistuivat vuosina 1929-1930.

Kaukoliikennemoottoriteiden kehittäminen alkoi Yhdysvalloissa 1930-luvulla, kun yksityiset yritykset rakensivat muutamia maksullisia vain autoliikenteelle tarkoitettuja teitä. Niistäkin ensimmäiset palvelivat tosin vain suurten kaupunkien lähiliikennettä. Sellainen oli ilmeisesti maailman ensimmäinen vuosina 1914–1925 rakennettu varsinainen moottoritie Bronx River Parkway New Yorkissa (25 km). Se oli kuitenkin suunniteltu vain 40 kilometrin tuntinopeutta varten, joka tosin oli aivan riittävä 1910-luvun autoja ajatellen.

1930-luvulla rakennettuja maksullisia kaupunkien lähiliikennemoottoriteitä olivat Henry Hudson Parkway New Yorkissa 1934 (16 km), Merrit Parkway Bostonissa 1940 (60 km) ja Arroyo Seco Parkway Los Angelesissa 1940 (15 km). Liittovaltion moottoriteiden rakentamiseen omaksuman nihkeän asenteen vuoksi Yhdysvallat oli kuitenkin jo jäänyt jälkeen Saksasta, jossa yhtenäisen moottoritieverkoston rakentaminen oli aloitettu 1933. Yhdysvalloissa moottoritiet olivat satunnaisia eikä mitään kokonaissuunnitelmaa ollut, vaikka autoliikenne oli siellä moninkertainen Eurooppaan verrattuna.

Yhdysvalloissa moottoriteistä käytetään historiallisista syistä erilaisia nimityksiä. Vanhin nimityksistä on Parkway (Puistotie), jolla tarkoitettiin kaupunkipuistoihin rakennettuja teitä, joiden tarkoitus oli palvella ennen muuta kaupunkilaisten vapaa-ajan liikkumista maaseudulle. Yleisnimeksi määriteltiin vuonna 1930 Freeway (Vapaatie), jolla tarkoitettiin tietä, joka oli vapaa risteyksistä, kevyestä liikenteestä sekä jalankulkijoista ja mahdollisti siten liikenteen vapaan sujumisen.

Ensimmäinen varsinainen kaukoliikenteeseen tarkoitettu moottoritie Yhdysvalloissa oli vuosina 1935–40 rakennettu 160 mailin (257 km) pituinen Pennsylvania Turnpike. Yksityisellä rahoituksella tehty tie välitti liikennettä Appalakkien vuoriston poikki Pittsburghin suunnasta kohti itärannikkoa. Merkittävää oli, että tien kummankaan päätepisteen lähellä ei ollut suurta kaupunkia, vaan sen ainoa tehtävä oli nopeuttaa ja helpottaa liikennettä vuoristoalueen poikki. Rakentamista helpotti ja kustannuksia vähensi se, että siinä voitiin käyttää hyväksi keskeneräiseksi jääneen rautatien osuuksia ja lähes valmiita tunneleita.

Interstate-moottoritieverkoston rakentaminenMuokkaa

Liittovaltion asenne kaukoliikennemoottoriteihin alkoi muuttua 1930-luvun lopulla. Erityisesti tutustuminen Saksan moottoritieverkkoon auttoi ymmärtämään sen taloudellisen ja sotilaallisen merkityksen. Yhdysvalloissa todettiin, ettei yhtenäisen moottoritieverkon aikaansaaminen olisi mahdollista yksityisellä rahoituksella ja vain osavaltioiden toimin. Liittovaltio aloitti maanlaajuisen moottoritietiestön suunnittelun vuonna 1941 ja 1944 hyväksyttiin suunnitelma 65 000 kilometrin pituisen moottoritieverkon rakentamisesta liittovaltion ohjauksessa ja tuella, The Federal-Aid Highway Act. Toinen maailmansota viivästytti kuitenkin sen toteuttamisen aloitusta. Vasta vuonna 1947 käynnistettiin joidenkin tieosuuksien rakentaminen, mutta vain kolme vuotta myöhemmin syttyneen Korean sodan menot pakottivat liittovaltiota jälleen leikkaamaan tiemäärärahoja. Osavaltiot eivät olleet halukkaita rahoittamaan muita kuin paikallisia liikennetarpeita palvelevia teitä. Liittovaltion rahoitusosuus oli myös liian vähäinen. Vuoden 1944 Federal-Aid Highway Act ei siten vielä johtanut toivottuun lopputulokseen.

Vuonna 1953 presidentiksi tullut Dwight D. Eisenhower oli nähnyt Saksan moottoriteiden arvon käytännössä toimiessaan liittoutuneiden joukkojen ylipäällikkönä toisen maailmansodan aikana. Hänestä oli tullut moottoriteiden rakentamisen innokas kannattaja ja hänen määräyksestään vuoden 1944 suunnitelma uudistettiin perusteellisesti vuonna 1956. Uusi Federal-Aid Highway Act käynnisti 66 000 -kilometrisen moottoritieverkoston rakentamisen toden teolla, kun liittovaltion rahoitus vastasi menoista 90-prosenttisesti. Rahoitusta varten ryhdyttiin verottamaan polttoaineita. Yhdysvaltojen moottoritiejärjestelmää kutsutaankin virallisesti nimellä The Eisenhower Interstate System. Suunnitelmakauden pituus oli 20 vuotta eli verkoston tuli olla valmis vuonna 1975. Toteutus käynnistyi vauhdilla: ensimmäisen viiden vuoden aikana eli vuoteen 1961 mennessä oli rakennettu noin 9 000 kilometriä uutta moottoritietä ja Interstate -verkon kokonaispituus oli jo 16 000 kilometriä, kun aiemmin rakennetut julkiset sekä maksulliset tiet oli liitetty mukaan järjestelmään. 1970-luvun puolivälin jälkeen moottoriteiden rakentaminen on jatkunut siten, että vuonna 2000 Yhdysvaltojen moottoriteiden kokonaispituus oli jo lähes 90 000 kilometriä.

Moottoritiestandardit maittainMuokkaa

Maa Maatunnus Nimi Kylttien
väri
Tienumero Nopeusrajoitus
(maks.)
Lisätietoja
Afganistan AF موٹر وے (Motorway) vihreä M1 120 km/h Ensimmäinen moottoritie suunnitteilla
Alankomaat NL Autosnelweg sininen A1 130 km/h
Alaska AK Interstate vihreä A1 105 km/h
(65 mph)
Erillinen tienumerointjärjestelmä kuin Yhdysvalloissa.
Albania AL Autostradë vihreä A1 110 km/h
Algeria DZ Autoroute sininen A1 120 km/h
Angola AO Autoestrada sininen A1 110 km/h Moottoritieverkko suunnitteilla
Arabiemiraatit AE الطريق السريع (Tariiq šarii) sininen E1 140 km/h
Argentiina AR Autopista sininen AU01 130 km/h
Armenia AM Ավտոմայրուղի (Avtomayrughi) vihreä Ա1 110 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla
Australia AU Motorway vihreä M1 110-130 km/h Nopeusrajoitus vaihtelee osavaltioittain.
Bangladesh BD মোটর রাজপথ (Motara rajapatha) sininen E1 110 km/h Ensimmäinen moottoritie rakenteilla, numerointijärjestelmä suunnitteilla.
Belgia BE Autoroute / Autosnelweg sininen A1 120 km/h Alun perin vihreät kyltit
Bolivia BO Autovía sininen A-1 90 km/h Nopeusrajoituksen korotus tulevaisuudessa
Bosnia-Hertsegovina BA Autoput vihreä A1 130 km/h
Brasilia BR Autoestrada vihreä BR1 (valtakunn.)
SP1 (maakunn.)
120 km/h Valtakunnallinen numerointijärjestelmä suunnitteilla.
Bulgaria BG Автомагистрала (Avtomagistrala) vihreä A1 140 km/h
Chile CL Autopista sininen   120 km/h
Egypti EG Autostrada vihreä 1 120 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla
Espanja ES Autopista (maks.)
Autovía (ilm.)
sininen AP-1 (maks.)
A-1 (ilm.)
120 km/h 130 tai 140 km/h nopeusrajoitus suunnitteilla
Etelä-Afrikka ZA Autopad sininen A1 100 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla
Etelä-Korea KR 고속도로 (Gosokdoro) vihreä   120 km/h Yhteinen numerointijärjestelmä Pohjois-Korean kanssa
Etiopia ET ፈጣን መ ንገድ (Fetani ma nigedi) vihreä F1 100 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla
Filippiinit PH Daan ekspres vihreä E1 100 km/h
Georgia GE ავტოსტრადა (Avtostrada) vihreä ა1 110 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla
Ghana GH Motorway sininen M1 100 km/h Moottoritieverkko suunnitteilla
Havaiji HI Interstate vihreä H1 97 km/h
60 mph
Erillinen tienumerointijärjestelmä kuin Yhdysvalloissa.
Hongkong HK 幹線 (Gonsin) vihreä 1 110 km/h
Indonesia ID Jalan Tol vihreä 1 100 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla
Intia IN National Expressway sininen NE1 120 km/h Numerointijärjestelmän muutos tulevaisuudessa
Irak IQ آزادراه (Azadrah) sininen   120 km/h
Iran IR آزادراه‎‎ (Âzâdrâh) sininen   120 km/h Nopeusrajoituksen nosto 130 km/h alkuvuodesta 2019.
Irlanti IE Mótarbhealach sininen M1 120 km/h 140 km/h nopeusrajoitus suunnitteilla
Islanti IS Hraðbraut sininen H1 90 km/h Ei virallisesti moottoriteitä; ensimmäinen moottoritie mahdollinen lähitulevaisuudessa.
Iso-Britannia UK Motorway sininen M1 113 km/h
(70 mph)
Suunnitelmat nostaa rajoitus nopeuteen 129 km/h (80 mph) on laitettu jäihin mutta edelleen mahdollisia.
Israel IL אוטוסטרדה (Otostrada) sininen   120 km/h
Italia IT Autostrada vihreä A1 130 km/h Tieliikennelaissa oleva pykälä mahdollistaa 150 km/h rajoituksen, mutta sitä ei ole vielä koskaan käytetty.
Itä-Timor TL Autoestrada sininen A1 100 km/h Ensimmäinen moottoritie rakenteilla, numerointijärjestelmä suunnitteilla.
Itävalta AT Autobahn sininen A1 130 km/h 160 km/h nopeusrajoitusta kokeiltu vuonna 2006
Jamaika JM Toll Road sininen T1 110 km/h
Japani JP 自動車道 (Jidōshadō) vihreä E1 110 km/h 120 km/h nopeusrajoitus suunnitteilla
Kambodža KH ផ្លូវល្បឿនលឿន (Phlauv lbuen luen) vihreä E1 120 km/h Ensimmäinen moottoritie tulossa rakenteille lähiaikoina.
Kamerun CM Autoroute sininen A1 100 km/h Ensimmäinen moottoritie rakenteilla, numerointijärjestelmä suunnitteilla
Kanada CA Autoroute / Freeway vihreä vaihtelee osavaltioittain 100-120 km/h Nopeusrajoitus vaihtelee osavaltioittain. Ei yhtenäistä tienumerointijärjestelmää.
Kazakstan KZ Avtojol vihreä A1 110 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla
Kenia KN Superhighway sininen S1 110 km/h Moottoritieverkko suunnitteilla
Kiina CN 国家高速 (Guojia Gaosu, valtakunn.)
省级高速 (Shengji Gaosu, maakunn.)
vihreä G1 (valtakunn.)
S1 (maakunn.)
120 km/h Joka maakunnassa oma numerointijärjestelmä maakunnallisille teille.
Kosovo KS Autoudhë vihreä A1 130 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla
Kreikka GR Αυτοκινητόδρομος (Aftokinitodromos) vihreä A1 130 km/h
Kroatia HR Autocesta vihreä A1 130 km/h
Kuuba CU Autopista vihreä A1 100 km/h
Kypros CY Αυτοκινητόδρομος (Aftokinitodromos) vihreä A1 100 km/h
Latvia LV Automaģistrāle sininen A1 110 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla
Libya LY Autostrada vihreä A1 130 km/h Moottoritieverkko suunnitteilla
Liettua LT Automagistralė sininen A1 130 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla, kyltit vaihdetaan 2020 mennessä sinisiksi.
Luxemburg LU Autobunn sininen A1 130 km/h
Madagaskar MG Làlambe haingana sininen   100 km/h Ensimmäinen moottoritie suunnitteilla.
Malesia MY Lebuhraya vihreä E1 110 km/h 120 km/h nopeusrajoitus suunnitteilla
Marokko MA Autoroute sininen A1 120 km/h 130 km/h nopeusrajoitus suunnitteilla
Meksiko MX Autopista vihreä M1 120 km/h Numerointijärjestelmän muutos suunnitteilla, nykyiset kyltit valkoisella taustalla muodossa vanhan tien numero + D, esim. 15D
Moldova MD Autostradă vihreä A1 110 km/h Ei vielä virallisia moottoriteitä, 130 km/h nopeusrajoitus suunnitteilla
Mongolia MN Xурдны зам (Hurdny zam) vihreä X01 130 km/h Ensimmäinen moottoritie suunnitteilla
Montenegro ME Аутопут (Autoput) vihreä A-1 120 km/h Ensimmäinen moottoritie rakenteilla
Myanmar MM အမြန်လမ်း (Aamyan Lam) vihreä   100 km/h Numerointijärjestelmä tulossa käyttöön lähiaikoina.
Namibia NA Autobahn sininen A1 120 km/h
Nigeria NG Expressway vihreä E1 120 km/h
Norja NO Motorvei sininen   110 km/h 110 km/h nopeusrajoituksen kokeilu päättyy syksyllä 2014, jonka jälkeen muutkin nykyiset tiet voisivat saada kyseisen nopeudenkorotuksen. Uudet tiet tullaan lisäksi suunnittelemaan 130 km/h rajoitusta varten. Numerointijärjestelmä suunnitteilla.
Norsunluurannikko CI Autoroute sininen M1 130 km/h
Pakistan PK موٹر وے (Motorway) vihreä M1 120 km/h
Pohjois-Irlanti UL Motorway sininen M1 113 km/h
(70 mph)
Suunnitelmat nostaa rajoitus nopeuteen 129 km/h (80 mph) on laitettu jäihin mutta edelleen mahdollisia. Pohjois-Irlannilla on oma tienumerointijärjestelmä.
Pohjois-Korea KP 고속도로 (Gosokdoro) vihreä   100 km/h Yhteinen numerointijärjestelmä Etelä-Korean kanssa (ei vielä otettu käyttöön maastossa)
Pohjois-Makedonia MK Aвтопат (Avtopat) vihreä A1 130 km/h
Portugali PT Autoestrada sininen A1 120 km/h 130 km/h nopeusrajoitus suunnitteilla
Puerto Rico PR Interestatal vihreä PR1 105 km/h
(65 mph)
Erillinen tienumerointijärjestelmä kuin Yhdysvalloissa.
Puola PL Autostrada sininen A1 140 km/h
Qatar QR الطريق السريع (Tariiq šarii) sininen Q1 120 km/h
Ranska FR Autoroute sininen A1 130 km/h
Romania RO Autostradă vihreä A1 130 km/h
Ruotsi SE Motorväg vihreä M1 120 km/h nollatoleranssi ylinopeuksille, numerointijärjestelmä suunnitteilla
Saksa DE Bundesautobahn sininen   vapaa nopeus nopeussuositus 130 km/h
Senegal SN Autoroute sininen A1 110 km/h
Serbia RS Аутопут (Autoput) vihreä A1 120 km/h
Singapore SG Lebuhraya sininen AYE 110 km/h
Slovakia SK Diaľnica vihreä D1 130 km/h
Slovenia SI Avtocesta vihreä A1 130 km/h
Sri Lanka LK අධිවේගී මාර්ගය (Adhiwegi Margaya) sininen E1 120 km/h
Suomi FI Moottoritie vihreä M1 120 km/h Lakialoite on edennyt valiokuntaan, jossa se on istunut saapuneena lokakuusta 2013 lähtien. Sen mukaan moottoriteiden perusnopeus kasvaisi 110 km/h, ja se voitaisiin joko laskea 90 km/h tai nostaa 130 km/h olosuhteiden mukaisesti. Numerointijärjestelmää kokeiltu 1970-luvulla Valtateillä 4 ja 7. Öljykriisin aikaan numerointijärjestelmä laitettu jäihin.
Sveitsi CH Autobahn vihreä   120 km/h Aikaisemmin 130 km/h rajoitus
Syyria SY Motorway vihreä M1 110 km/h
Taiwan TW 高速公路 (Gaosugonglu) vihreä   110 km/h
Tansania TZ Superhighway sininen S1 110 km/h Moottoritieverkko suunnitteilla
Tanska DK Motorvej vihreä M1 130 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla
Thaimaa TH ทางด่วน (Taang Dŭan) sininen   (maks.)
1 (ilm.)
120 km/h
Tšekki CZ Dálnice vihreä   130 km/h 160 km/h kokeilua suunniteltu 2000-luvulla
Tunisia TN Autoroute sininen A1أ 110 km/h Nopeusrajoituksen nosto 130 km/h mahdollinen.
Turkki TR Otoyol vihreä O.1 120 km/h Nollatoleranssi ylinopeuksille
Uganda UG Expressway sininen E1 100 km/h Numerointijärjestelmä suunnitteilla
Ukraina UA Автострада (Avtostrada) vihreä A01 130 km/h Numerointijärjestelmä mahdollinen
Unkari HU Autópálya sininen M1 130 km/h
Uusi-Seelanti NZ Motorway vihreä   110 km/h Numerointijärjestelmä mahdollinen
Uzbekistan UZ Avtoyo'l vihreä A1 110 km/h Moottoritieverkko suunnitteilla
Valko-Venäjä BY Aўтастрада (Aŭtastrada) vihreä A1 120 km/h Numerointijärjestelmä mahdollinen
Venäjä RU Автострада (Avtostrada) vihreä A1 130 km/h 1.9.2013 voimaan tulleen lakimuutoksen johdosta 150 km/h on mahdollista ilman sakkoa. Numerointijärjestelmä mahdollinen.
Vietnam VN Cao tốc vihreä CT.01 120 km/h
Viro EE Kiirtee sininen K1 110 km/h Ei vielä virallisia moottoriteitä, 120 km/h nopeusrajoitus suunnitteilla
Yhdysvallat US Interstate (liittov.)
Freeway (osav.)
vihreä   (liittov.)
1 (osav.)
88-137 km/h
(55-85 mph)
Nopeusrajoitukset vaihtelevat osavaltioittain.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Tieliikennettä koskeva yleissopimus 8.11.1968 (SopS 30/1986) (1 artikla, j-kohta) Finlex. Edita Publishing Oy. Viitattu 23.9.2007.
  2. Tieliikennettä koskeva yleissopimus 8.11.1968 (SopS 30/1986) (25 artikla) Finlex. Edita Publishing Oy. Viitattu 23.9.2007.
  3. Tieliikenneasetus (182/1982) 4 § (328/1994)
  4. Das HaFraBa - Projekt (saksaksi)
  5. Die Reichsautobahnen (saksaksi)
  6. Tietilasto 2017, s. 25. Liikenneviraston tilastoja 5/2018. Helsinki: Liikennevirasto, 2018. ISBN 978-952-317-560-0.
  7. Valtioneuvoston asetus maanteistä 24.11.2005/924 1 § 1  mom.
  8. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/
  9. Masonen, Jaakko & Hänninen Mauno (toim.): Tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tielaitosta. 3. Pikeä, hikeä, autoja. Tiet, liikenne ja yhteiskunta 1945–2005, s. 173–178. Helsinki: Tielaitos, Painatuskeskus, 1995. ISBN 951-37-1782-8 (koko teos). ISBN 951-37-1621-X (3. osa).
  10. http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005272586.html
  11. Työryhmän esitys Suomen maaliikenteen runkoväyliksi (PDF) (s. 5) 29.9.2006. Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 23.9.2007.
  12. Tietilasto 2014, s. 25. Liikenneviraston tilastoja 7/2015. Helsinki: Liikennevirasto, 2015. ISBN 978-952-317-114-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.6.2015).
  13. Tietilasto 2005 (Tilastoja 1/2006) 2006. Tiehallinto. Viitattu 9.4.2007.

Aiheesta muuallaMuokkaa