Herttoniemi

Helsingin 43. kaupunginosa

Herttoniemi (ruots. Hertonäs) on niemi ja Helsingin 43. kaupunginosa Kulosaaren itäpuolella. Se sijaitsee Vanhankaupunginlahden, Herttoniemensalmen, Porolahden ja Strömsinlahden rannalla.

Herttoniemi
Hertonäs
Kaupungin kartta, jossa Herttoniemi korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Herttoniemi korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Kaakkoinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 43
Pinta-ala 6,26 km² 
Väkiluku 26 047 (1.1.2017)
Väestötiheys 4078 as./km²
Osa-alueet Länsi-Herttoniemi, Roihuvuori, Herttoniemenranta, Herttoniemen yritysalue
Postinumerot 00800, 00810, 00811, 00820
Lähialueet Kulosaari, Tammisalo, Marjaniemi, Laajasalo, Myllypuro, Itäkeskus, Viikki

Herttoniemen alueella on kaksi metroasemaa (Herttoniemi ja Siilitie) ja kolmatta on suunniteltu Roihupellon ja Roihuvuoren rajalle Itäkeskuksen ja Siilitien väliin. Alueen maamerkkinä toimii Roihuvuoren vesitorni.

Herttoniemen asukasluku on noin 26 000. Kaupunginosaan kuuluvat Länsi-Herttoniemen (8564 asukasta 1.1.2017), Herttoniemenrannan (9117 as.) ja Roihuvuoren (ent. Itä-Herttoniemen; 7654 as.) alueet, sekä näiden välissä oleva Herttoniemen yritysalue, jolla on noin 5000 työpaikkaa (31.12.2012) ja asukkaita 415.

Herttoniemen peruspiiriMuokkaa

Helsingin piirijaossa Herttoniemen peruspiiriin kuuluvat Herttoniemen ja Tammisalon kaupunginosat. Peruspiirin asukasluku on 28 282 (1.1.2017).[1]

HistoriaMuokkaa

 
Herttoniemen alueen kartta. Kartta on osa Kalmbergin kartasta vuodelta 1855

Asutus Herttoniemen alueella on vanhaa. Herttoniemen metroaseman lähellä on yksi Helsingin säilyneistä pronssikautisista haudoista. Herttoniemessä on säilynyt joitain suomalaisperäisiä paikannimiä, jotka kertovat hämäläisten nautinta-alueista ja asutuksesta alueella ennen ruotsalaisten keskiajalla tekemää Uudenmaan kolonisaatiota. Paikannimien valossa Herttoniemen alkuperäinen pysyvä suomalainen asutus oli tullut paikalle mahdollisesti 1100-luvulla.[2]

Herttoniemen kylä oli Helsingin pitäjän vanhimpia. Herttoniemen kartano on Itä-Helsingin vanhin ja se oli Jägerhorn-suvun hallussa jo 1500-luvulla.

Kun Viaporin rakennustöitä johtanut kreivi Augustin Ehrensvärd osti tilan 1752, kartanon alueet ulottuivat idässä Puotilaan ja pohjoisessa Malmille ja Viikkiin. Myös nykyisen Myllypuron alue kuului Ehrensvärdin tilaan. Myöhemmin Herttoniemen kartanon omisti Ruotsinsalmen II taistelun sankari (1790) ja Viaporin Ruotsin vallan ajan viimeinen komendantti Carl Olof Cronstedt. Alueella on myös Strömsin kartano.

 
Kartta vuodelta 1936

Herttoniemen kartanon viimeinen omistaja, maanviljelyneuvos John Bergbom alkoi vuodesta 1880 eteenpäin vuokrata kartanon mailta huvilatontteja. Vuokra-aika oli 50 vuotta. Enimmillään näitä huviloita oli 70 kappaletta. Alue ulottui Herttoniemen rannasta aina Fastholmaan asti. Huviloissa oli asukkaina aatelisia, tehtaanomistajia, liikemiehiä ja poliitikkoja. Paikalle saavuttiin höyrylaivalla, ja matka kaupungista kesti n. 20 minuuttia. Varakkaan väen huvilat olivat alueen eteläosissa, mutta pohjoisosissa, Fastholman alueella oli myös työväestöllä huviloita. Viime mainituilla saattoi olla pihallaan esim. lehmä.[3]

Alueesta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1917, joskin jo edellisenä vuonna, 1916, Bergbom möi kartanon yhtiölle, jonka oli tarkoitus rakentaa alueelle yksityinen satama ja teollisuusalue, ja alueen huviloita alettiin lunastaa takaisin vuokralaisilta. Yhtiön kuitenkin osti vuonna 1919 Helsingin kaupunki, jolloin yhdyskunnan kehitys keskeytyi eikä sille vahvistettu järjestyssääntöjä. Kaupan myötä lähes 30 huvilaa palstoineen siirtyi kaupungille. Huviloita vuokrattiin kaupungin omien virkamiesten kesänviettopaikoiksi. Osa huviloista vuokrattiin vakituiseen käyttöön, osa taas erilaisille yhdistyksille.[3][4]

Lopun alku koitti 1930-luvulla, kun kaupunki ryhtyi rakentamaan Herttoniemeen öljysatamaa ja sinne vievää rautatietä. Kaupungin toimesta Herttoniemen satama- ja teollisuusalueille laadittiin ja vahvistettiin rakennussuunnitelmat kadunnimistöineen, edelliselle vuonna 1936 ja jälkimmäiselle vuonna 1943. Alueen halki rakennettiin myös valtatie, nykyisen Itäväylän kohdalle. Tuolloin osa huviloista purettiin, joskin suurimmat muutokset tapahtuivat vasta sotien jälkeen.[3][4]

Huviloita on vuoteen 2020 tullessa säilynyt ainoastaan yksi, ja alueen monista huviloista ei näytä säilyneen edes valokuvia, kertoo alueesta kirjaa suunnitteleva antikvaarinen kirjakauppias, historioitsija ja tietokirjailija Jan Strang.[3]

Alue liitettiin Helsinkiin suuressa alueliitoksessa 1946. Liitosalueille ruvettiin rakentamaan uudenlaisia asuinalueita, joista Herttoniemi oli ensimmäinen ja suurin. Alun perin Herttoniemen kylään ja kaupunginosaan kuulunut Myllypuro siirrettiin Vartiokylän kaupunginosaan vuonna 1959 ja muodostettiin sen osa-alueeksi.[5] Herttoniemen alueella ovat asuneet muun muassa kirjailijat F. E. Sillanpää ja Arvo Turtiainen sekä presidentti Tarja Halonen nuoruudessaan.

Herttoniemessä on säilynyt nähtävissä osa Helsinkiä ympäröivistä, ensimmäisen maailmansodan aikaisista maalinnoituksista.

Herttoniemen nimistöstäMuokkaa

Herttoniemen nimi on nykyisin ruotsiksi Hertonäs, mutta se on esiintynyt myös muodoissa Hertte nesse (1513), Hertenese (1520), Hertones (1548), Hertugenäs (1555).[2]

Kylännimen Hertonäs määriteosa on mahdollisesti muinaisruotsin sanasta härtoghe, joka on tarkoittanut herttuaa. Herttoniemellä nimensä antanut asukas oli mahdollisesti Porvoon tutkintakäräjillä vuonna 1405 mainittu Laurens Herthoge -niminen henkilö. Lisänimi voi olla saksalaista perua.[2] Suomenkielinen nimi esiintyi vielä 1950-luvulla myös muodossa Herttuaniemi.

Nykyinen Länsi-Herttoniemen nimistö noudattaa kahta teemaa. Suurin osa alueen kaduista on saanut nimensä Suomessa esiintyvien villieläinten mukaan, kuten Siilitie, Susitie, Karhutie ja Hirvitie. Muutamien katujen nimet liittyvät viereiseen Herttoniemen mäkikeskukseen kuten Hiihtomäentie, Mäenlaskijantie ja Hiihtäjäntie. Roihuvuoressa valtaosa nimistöstä on taas satuaiheita kuten Punahilkantie, Keijukaisenpolku tai Satumaanpolku. Herttoniemen yritysalueella taasen katujen nimistö liittyy pääasiassa ammattinimikkeisiin kuten Sahaajankatu, Mekaanikonkatu ja Konemestarinkatu.

Herttoniemenrannan katunimistö on osin peräisin teollisuusalueelta ja öljysatamasta, kuten Hitsaajankatu, Paasivaarankatu tai Bengtankuja. Muuten katujen nimet liittyvät vanhoihin paikannimiin, mutta erityisesti Herttoniemen kartanoon ja siellä vaikuttaneisiin henkilöihin kuten Linnanrakentajantie, Abraham Wetterin tie, Neitojenpolku ja Amiraali Cronstedtin ranta.

Liikenneyhteyksiä HerttoniemeenMuokkaa

MetroMuokkaa

Herttoniemen ja Siilitien metroasemilla pysähtyvät Matinkylästä Itäkeskuksen kautta Vuosaareen ja Tapiolasta Itäkeskuksen kautta Mellunmäkeen liikennöivät metrojunat.

BussitMuokkaa

Herttoniemen metroaseman yhteydessä oleva bussiterminaali on tärkeä vaihtoasema metron ja bussien välillä, ja sinne päättyy useita syöttölinjoja, erityisesti Laajasalon suunnasta. Lisäksi metroaseman kautta kulkee joitakin poikittaislinjoja ja kaikki metroliikennettä korvaavat Itä-Helsingin yölinjat. Metroaseman kohdalla on myös kaukoliikenteen bussien pysäkki.

Alla olevat bussilinjat kulkevat bussiterminaalin kautta, lisäksi esimerkiksi monet yöbussit kulkevat Herttoniemen kautta.

  • 58 (Itäkeskuksen metroasema – PasilaMunkkivuori)
  • 79 (Herttoniemen metroasema – Latokartano – Malmi – SiltamäkiPuistolan asema)
  • 80 (Herttoniemen metroasema – Roihuvuori – Itäkeskuksen metroasema)
  • 81 (Kulosaari – Herttoniemen metroasema – Länsi-Herttoniemi)
  • 82 (Herttoniemen metroasema – Roihuvuori – Itäkeskuksen metroasema)
  • 82B (Herttoniemen metroasema – Tammisalo – Roihuvuori – Itäkeskuksen metroasema)
  • 83 (Herttoniemen metroasema – Tammisalo)
  • 84 (Herttoniemen metroasema – Gunillankallio)
  • 85 (Herttoniemen metroasema – Jollas)
  • 85B (Herttoniemen metroasema – Yliskylä – Jollas)
  • 86 (Herttoniemen metroasema – Santahamina)
  • 88 (Herttoniemen metroasema – Kaitalahti)
  • 88B (Herttoniemen metroasema – Kruunuvuorenranta)
  • 89 (Herttoniemen metroasema – Yliskylä)
  • 90N (Rautatientori – Länsi-Herttoniemi – Vuosaari (Kallvikintie))
  • 551 (Herttoniemen metroasema – Pasila – MeilahtiAalto-yliopiston metroasemaTapiolan metroasema)
  • 802 (Itäkeskuksen metroasema – Jollas)

Katso myösMuokkaa

Kuvia HerttoniemestäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Netta Mäki, Pekka Vuori: Helsingin väestö vuodenvaihteissa 2016/2017 ja väestönmuutokset vuonna 2016 Helsingin väestö vuodenvaihteissa 2016/2017 ja väestönmuutokset vuonna 2016. 2017. Helsingin kaupunki. Viitattu 22.5.2018.
  2. a b c Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 90-92. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
  3. a b c d Liisa Niemi: Kaupungistuminen murskasi Herttoniemen huvilaidyllin. Helsingin Sanomat, 27.2.2020, s. A 14–15. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio Viitattu 27.2.2020.
  4. a b Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 201. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
  5. Helsingin kadunnimet, s. 207.

Aiheesta muuallaMuokkaa