Kaitalahti
Kaitalahti (ruots. Hålvik) on noin 350 asukkaan pientaloalue Laajasalon kaupunginosassa Helsingissä. Alue sijaitsee Kruunuvuorenrannan osa-alueella Tullisaarensalmesta kaakkoon. Kaitalahdessa on enimmäkseen omakotitaloja ja jonkin verran myös paritaloja ja rivitaloja, mutta ei kerrostaloja. Julkisia palveluita alueella ei ole.
| Kaitalahti | |
|---|---|
| Hålvik | |
 Kaitalahden Päätie |
|
| Kaupunki | Helsinki |
| Väkiluku | noin 350 |
| Osa-alueet | osa Kruunuvuorenrannan osa-aluetta |
| Postinumero(t) | 00590 |
| Lähialueet | Tullisaari, Yliskylä |
Asukkaiden keskitulo on korkea, samaa luokkaa kuin Tammisalossa. Vuonna 2011 15 vuotta täyttäneiden keskitulo oli 54 947 euroa vuodessa.[1]
Ympäristö muokkaa
Kaitaladen päätie on nimeltään Päätie. Pohjoisesta alueelle johtaa Henrik Borgströmin tie ja etelästä Hopeakaivoksentie. Alueelle liikennöi yksi bussilinja Herttoniemen metroasemalta.
Kaitalahdessa sijaitsee Kaitalahden puisto, jossa on lampi. Alueella on vehreää maastoa, isoja tontteja ja pieni venesatama. Maasto nousee jyrkästi venesataman molemmilla puolilla. Kaitalahden pohjoispuolella sijaitsee Tullisaareen kuuluva Henrik Borgströmin puisto. Länsipuolella sijaitsee Kruunuvuoren huvila-alue, jonka kallioilta on näkymä Kruunuvuorenselälle ja kantakaupungin itärannalle. Alueella on aikaisemmin sijainnut useita huviloita, mutta viimeinen niistä tuhoutui tulipalosa vuonna 2021.[2]
Alueen eteläpuolella sijaitsi vuoteen 2010 asti Laajasalon öljysatama. Sen paikalle on alettu rakentaa Kruunuvuorenrannan asuinaluetta. Suunnitelman mukaan myös Kaitalahden pientaloaluetta laajennetaan.[3]
Kaivos muokkaa
Kaitalahden alueelta löydettiin vuonna 1787 malmiesiintymä, ja alueelle perustettiin kaivos. Malmi sisälsi 16 grammaa hopeaa tonnia kohti, minkä vuoksi se tunnettiin hopeakaivoksena. Kaivoksesta saatiin myös lyijyhohdetta ja sinkkivälkettä. Esiintymän löytyminen kiinnitti aikoinaan paljon huomiota, mutta se osoittautui niukaksi,[4] ja kaivostoiminta alueella lopetettiin jo kahden vuoden kuluttua. Malmin on todettu sisältäneen myös kuparikiisua, rikkikiisua, kalkkisälpää ja useita muita mineraaleja. Kaivoksesta on nykyisin jäljellä vain veden täyttämät kuopat.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ http://aluesarjat.fi > Pääkaupunkiseutu alueittain > Väestö > Tulot
- ↑ Koskela, Miika: Kruunuvuorenrannan viimeinen yli satavuotias huvila paloi maan tasalle – sammutustyöt jatkuivat pitkälle yöhön asti Yle Uutiset. 7.5.2021. Viitattu 16.9.2021.
- ↑ Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslista 23.4.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kalastajakylästä kaupunginosaksi – Kruunuvuorenrannan vaiheita 1500-luvulta tähän päivään Uutta Helsinkiä. 12.12.2019. Helsingin kaupunki. Viitattu 16.9.2021.
- ↑ Sigbritt Backman ym.: Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, Minnen och sevärdheter i Östra Helsingfors, s. 100-101. Itä-Helsingin kulttuuriseura r.y., 2000.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaitalahti Wikimedia Commonsissa
