Laajasalo

Helsingin 49. kaupunginosa

Laajasalo (ruots. Degerö) on saari ja Helsingin 49. kaupunginosa Kaakkois-Helsingissä. Kaupunginosan osa-alueita ovat Yliskylä, Jollas, Hevossalmi, Tullisaari ja Kruunuvuorenranta.

Laajasalo
Degerö
Helsinki 2009 PD 0067.JPG
Kaupungin kartta, jossa Laajasalo korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Laajasalo korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Kaakkoinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 49
Pinta-ala 16,55 km² 
Väkiluku 18 876 (1.1.2018)
Väestötiheys 996 as./km²
Osa-alueet Yliskylä, Jollas, Tullisaari, Kruunuvuorenranta ja Hevossalmi
Postinumerot 00590, 00840, 00850, 00870
Lähialueet Kulosaari, Herttoniemenranta, Tammisalo, Santahamina, Vartiosaari, Villinki

Laajasalon peruspiiriMuokkaa

Helsingin peruspiirin numero 603:n nimi on sama kuin kaupunginosan eli myös Laajasalo. Peruspiiriin kuuluvat Laajasalon kaupunginosan lisäksi Santahaminan, Vartiosaaren ja Villingin kaupunginosat.

HistoriaMuokkaa

 
Laajasalon kirkko vuonna 2007.

Laajasalo on ollut alkujaan lappalaisten ja hämäläisten kalastusaluetta. Paikannimien perusteella alueella on mahdollisesti ollut esihistoriallisella ajalla Hämäläisen Hauhon Vitsiälän Puupon vanhan kantatalon omistuksia. Alueella on saattanut sijaita myös pysyvää asutusta.[1]

Ruotsalaiset tulivat alueelle keskiajalla, jonka seurauksena myös alueen paikannimet ruotsalaistettiin. Muutamia suomalaisnimiä kuitenkin säilyi (esim. Mustajärvi) ja osa jäi kertomaan alueen aiemmasta käytöstä, esimerkiksi lappalaisiin viittaava Lappvik ja suomalaisiin viittaava Finsviks Ängen.[1]

Ruotsin vallan aikana saarelle perustettiin kartanoita, muun muassa Degerö (1600-luvun puolivälissä), Stansvik (erotettiin Degeröstä 1798) ja Turholm (oli olemassa ainakin jo 1500-luvulla). Stansvikin kartanon mailla toimi useaan otteeseen rautakaivos vuodesta 1776 alkaen, viimeksi vuonna 1839. Sieltä on löydetty muitakin arvokkaita mineraaleja kuten ametisteja.[2] Kaitalahdessa toimi vuosina 1787–1789 pieni hopeakaivos, josta saatiin myös lyijyä ja sinkkiä.[2] Jollaksen "kartano" ei ole koskaan ollut varsinainen säteritila, toisin kuin Uppbyn tila, jonka päärakennus on kuitenkin kartanoksi hyvin vaatimaton.

Alkujaan Laajasalon erotti manteresta nykyisen Tammisalon kanavan kohdalla sijainnut salmi. Se kuitenkin maatui umpeen jo 1700-luvulla, jolloin alue tuli niemeksi. Kun etelämmäksi 1800-luvulla rakennettiin nykyinen Laajasalon kanava, Laajasalo tuli jälleen saareksi, mutta siihen alkujaan kuulunut Tammisalo jäi kanavan toiselle puolelle ja siten osaksi mannerta.

Krimin sodan aikana Laajasalon lävitse Herttoniemestä Santahaminaan rakennettiin tie sotilaallisia tarkoituksia varten. Tällä tiellä oli myöhemmin ratkaiseva merkitys Etelä-Laajasalon huvila-asutuksen synnylle. Osa tiestä on nykyään nimeltään Vanha Sotilastie. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa monilla varakkailla helsinkiläisillä oli kesähuviloita Laajasalossa. Kieltolain aikana saari oli yksi pirtun salakuljetusreiteistä Virosta Suomeen – paikalliset kalastajat käyttivät tähän tarkoitukseen veneitään. Jatkosodan aikana saarella toimi läheistä pääkaupunkia suojaamassa 101:s raskas ilmatorjuntapatteri "Itä", jolla oli neljä 75 millimetrin Škoda-ilmatorjuntatykkiä. Tykkiasemat ovat yhä näkyvissä Aake Pesosen puistossa. Ilmatorjuntapatteri osallistui mm. Helsingin puolustustaisteluun helmikuussa 1944.

1900-luvun alussa Laajasalon saari kuului Helsingin maalaiskuntaan. Laajasalo oii maaseutua, jonne oli 1870-luvulta lähtien noussut herrasväen kesähuvila-asutusta. Laajasalossa oli vanhastaan kuusi maatilaa: Degerön kartano, Jollas, Stansvik, Tuurholma (Tullisaari), Villinki ja Uppby (Yliskylä). Tiloista vain viimeksi mainittu, Uppby, oli talonpoikaisessa omistuksessa ja se on nykyisin Laajasalo-Degerö Seuran kotitalo aivan kauppakeskus Saaren lähellä sijaitseva Ylistalo. Muut Laajasalon tilat olivat helsinkiläisen herrasväen omistamia kartanoita. Niiden viljelystä huolehti useimmiten palkattu tilanhoitaja. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä kustakin mainitusta Laajasalon tilasta oli luovutettu tontteja kesähuvila-asutukseen vaihtelevassa määrin: Uppbyn maista eniten – yli 50, Villingistäkin monia, muista tiloista vähemmän. Kaksi suurempaa uutta tilaa oli muodostettu. Tuurholmasta oli erotettu tila Turvik-Tursten, joka testamentin kautta oli siirtynyt Helsingin kaupungille kansanpuistoksi. Uppbystä oli erotettu Kruunuvuoren ja Kaitalahden alue omaksi tilakseen Hålvik-Håkansvik. Tihein huvila-asutus oli Uppbyn mailla Laajasalon pohjois-osassa ja Hevossalmessa. Vakituista asutusta alueella oli vähän. Kunkin kartanon ja maatalon talouskeskuksen luona asui tilan työväkeä. Lisäksi alueella asui hajallaan erilaisten maaseutuammattien harjoittajia: kirvesmiehiä, suutareita, seppiä, kalastajia, luotseja ja suurimmissa huviloissa huvilanvartijoita. Muutama vanha torppa oli vuokrattu puutarhaviljelyn harjoittajille.[3]

Alueella toimi kaksi kansakoulua. Laajasalossa toimi ruotsinkielinen alakansakoulu, jolle oli vuonna 1912 valmistunut uusi koulurakennus (osa nykyinstä Laajasalon VPK:n taloa). Herttoniemessä, Laajasalon sillan pohjoispäässä toimi ruotsin- ja suomenkielinen yläkansakoulu vuonna 1898 valmistuneessa rakennuksessa – samassa talossa, jossa nykyisin toimii alueen ruotsinkielinen peruskoulu.[3]

Laajasalo kuului Helsingin maalaiskuntaan, kunnes se liitettiin Helsinkiin vuoden 1946 alussa toteutetussa suuressa alueliitoksessa. Vuonna 1922 se oli muodostettu taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Alueliitokseen saakka saaresta käytettiin vain ruotsinkielistä nimeä Degerö, mutta vuonna 1946 otettiin käyttöön suomennos Laajasalo (vanh. ruots. deger = suuri). Degerön täsmällinen suomennos olisi Isosaari, mutta koska tämä nimi oli jo käytössä Helsingin alueella, Laajasalo vahvistettiin vuonna 1946 kylän ja vuonna 1959 kaupunginosan nimeksi.[4]

Öljysataman perustamista tuolloiseen Degeröhön oli suunniteltu jo 1930-luvulla. S/S Viiri toi ensimmäisen lastin öljysatamaan 27. marraskuuta 1951. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa saarelle rakennettiin runsaasti kerrostaloja. Vilkkain rakennustoiminta pääsi käyntiin, kun Uppbyn tilan omistaja myi noin sata hehtaaria maitaan rakennusliike Wuoriolle. Uppbyn tilan päärakennus tunnetaan nykyään Ylistalona.

Lounaiskärjessä sijaitsi Helsingin öljysatama, jonka tilalle on rakennettu uutta Kruunuvuorenrannan asuntoaluetta. Pienempää yritystoimintaa edustavat kaksi venealan yritysten keskittymää Sarvaston venesatamassa ja Puuskaniemessä.

Laajasalon alakansakoulu ja sitä ylläpitänyt yhdistysMuokkaa

Ensimmäinen seudun koulu sai alkunsa, kun Herttoniemen kartanon perilliset John, Karl ja Frans Bergbom vuonna 1881 lahjoittivat Helsingin maalaiskunnalle yläkansakoulun tiloiksi Laajasalon sillan vieressä sijainneen kartanon entisen päärakennuksen tontteineen sekä rahat opettajan palkkaamiseen. Vuonna 1898 vanha rakennus purettiin ja sen paikalle nousi uusi koulutalo – sama, joka yhäkin on olemassa ja paikallaan. Yläkansakoulun tueksi perustettiin vuonna 1899 hallinnollisesti erillinen ruotsinkielinen alakansakoulu. Tätä koulua ylläpiti seudun maanomistajien perustama yhdistys Hertonäs-Degerö-småskoleförening suomennettuna Herttoniemen-Laajasalon -alakouluyhdistys. Vuosina 1904–1912 alakansakoulu toimi samassa rakennuksessa kuin yläkansakoulu. Vuonna 1912 sen käyttöön valmistui oma rakennus Laajasalon pohjoisosaan. Alkuaan koulutalo ei ollut yksin koulun vaan koulun ja paikallisen marttayhdistyksen yhteinen. Tontin talolle luovutti vuokratta käyttöön Uppbyn tilan omistaja, joka oli koulun rakentamisen puuhamies ja koulua ylläpitäneen yhdistyksen puheenjohtaja. Talossa oli luokkahuone, marttasali ja siihen liittyvä keittiö sekä opettajan asunto. Vuonna 1925 marttayhdistys luopui osuudestaan ehdolla, että saisi käyttää rakennusta tämänkin jälkeen kokoontumistilanaan. Samalla kouluyhdistys vietiin yhdistysrekisteriin. Vuonna 1943 alakansakoulun erillinen toiminta loppui oppilaiden vähyyteen – viimeisenä vuonna kouluun ilmoittautui oppilaita enää seitsemän. Opetus siirtyi Herttoniemen ruotsinkielisen yläkansakoulun yhteyteen.[3]

Laajasalon VPKMuokkaa

Aloitteen Laajasalo-Herttoniemen VPK:n perustamiseksi teki Uppbyn tilan isäntä. Perustava kokous pidettiin 25.5.1913. Kokous pidettiin edellisenä vuonna valmistuneessa Laajasalon alakansakoulun talossa. Toiminta lähti ripeästi käyntiin ja kalustovajan rakentamiseen Herttoniemen kartanon maille ryhdyttiin saman tien. 1920-luvulle tultaessa palokunnan toiminnan alku-aikojen keskipistettä, Herttoniemen kartanoa ei entisessä merkityksessä enää ollut. Ei ollut palokuntaa suosivaa kartanon herraa, ei palokunnan päällikköinä toimivia pehtoreita ja vouteja eikä kartanotalouden vilkkautta palovajan läheisyydessä. Palokunnan toiminta oli käytännnössä lakannut.1920-luvun puolivälissä toiminta käynistyi kuitenkin uudestaan ja vuonna 1927 siirretiin palovarikko pois nykyiseltä paikaltaan Herttoniemen sillan luota Laajasaloon lähelle Laajasalon puhelinkeskusta talkoilla. Uudeksi tarkaksi paikaksi valittiin nykyisten Kuvernöörintien ja Humalniementien risteys. Kalustoa säilytettiin vuoteen 1946 asti vanhassa palovajassa, jolloin muutettiin seurojentaloon rakennettuun paloasemaan.[3]

Laajasalon VPK (viralliselta nimelään Degerö Frivilliga Brandkår - Laajasalon Vapaaehtoinen Palokunta ry) toimii edelleen hyvin aktiivisesti. Palokunnalla on kolme osastoa: hälytysosasto, nuoriso-osasto ja riskienhallintaosasto. Palokunta on tehnyt sopimuksen osallistumisestaan pelastustoimintaan Helsingin pelastuslaitoksen kanssa ja laatuluokitukseltaan palokunta on tukipalokunta. Palokuntatoimintaan voivat osallistua kaikki yli 10 vuotiaat.[3]

Laajasalon marttayhdistysMuokkaa

Laajasalon marttatoiminta alkoi vuonna 1906. Tuolloin perustettiin Helsinge skärgårdsmarthor -marttaosasto, suomennettuna Helsingin pitäjän saaristomartat. Kymmenen vuotta myöhemmin yhdistyksestä käytettiin nimeä Östra skärgårdens Martha, suomennettuna Itäisen saariston Martta. Kyseessä ei ollut itsenäinen rekisteröity yhdistys, vaan Helsingin pitäjän marttayhdistyksen alaosasto. Yhdistys jätti ilmoituksen yhdistyksen purkautumisesta yhdistysrekisteriin vuonna 1999.[3]

Urheiluseura DiffenMuokkaa

Laajasalon ensimmäinen urheiluseura Degerö idrottsförening, lyhennettynä DIF, puhekielessä Diffen, suomennettuna Laajasalon urheiluseura perustettiin 18. joulukuuta 1927. Diffen rakensi Uppbyn maille urheilukentän ja välinevajan sekä ylläpiti kentän vieressä ollutta tanssilavaa. Råviken-lahden rannalla, nykyisen Ilomäenpolun päässä, olleen Uppbyn itäisen laiturin päähän rakennettiin uimahyppytorni. Siellä pidettiin uimakoulua ja promovoitiin uimamaistereita. Vilkkainta toiminta oli 1930-luvulla.[3]

Vuonna 1950 seura pyysi kaupunkia rakentamaan saarelle urheilukentän, jonka johdosta kaupunki varasi Tullisaaren alueelta tarkoitukseen maa-alueen. Kenttää ei kuitenkaan rakennettu. 1950-luvun lopulla kaupunki rakensi kentän entiselle Degerön kartanon pellolle, lähelle hiekkarantaa, paikkaan jossa se yhä on. Vuonna 1955 seura myi uimalaitteensa Helsingin kaupungille. Kaupunki rakensi uuden hyppytornin Reposalmen kalliolle. Tornin perustukset ovat yhä jäljellä. 1960-luvulle tultaessa seuran toiminta supistui. Vanha urheilukenttä menetettiin, kun Uppbyn maat vuonna 1960 myytiin rakentajalle. Vuoteen 1974 mennessä seuran toiminta oli lakannut ja vuonna 1977 se viimeisenä ponnistuksenaan myi omistamansa Laajasalon seurojentalon osakkeen seurojentaloyhtiölle.[3]

Metsästysseura ja Degerö Old Boys -klubiMuokkaa

Vuonna 1936 Laajasaloon rekisteröitiin Degerö Jaktförening -niminen metsästysseura. Seuran toiminta oli alkanut jo aiemmin viimeistään vuoden 1933 alussa. Metsästysseuran perustajien mielessä lienee ollut ennemmin hylkeen pyynti meren jäällä ja linnustus meren luodoilla kuin hirven tai jäniksen metsästys Laajasalon mantereella. Perustajien enemmistö oli joko ympäristön pikkusaarten kalastajia tai heidän Laajasaloon muuttaneita jälkeläisiään, joista jotkut yhä kalastivat ammatikseen. Puheenjohtajaksi valittiin kalastaja Villingistä.[3]

Sodan jälkeisenä aikana seuran metsästystoiminta supistui ja samalla luonne muuttui. 1950-luvulla metsästysseura ja Degerö Old Boys-klubi yhdistyivät toiminnan jatkumiseksi. Tämän jälkeen Old Boys-klubii oli ensisijassa vanhojen herrojen yhdessäolokerho – vastapaino rouvien marttayhdistykselle. Toiminnan ydin oli kerran viikossa maanantaisin pidetyt biljardi- ja kortinpeluuillat. Metsästysharrastusta mukana oli sen verran, että syksyisin jotkut jäsenistä kävivät lintujahdissa ulkosaaristossa. Vuoteen 1974 mennessä yhdistyksen toiminta oli käytännössä lakannut. [3]

KotiseutuyhdistysMuokkaa

Tammikuussa 1938 joukko laajasalolaisia kokoontui perustamaan seudulle ruotsinkielistä ja -mielistä kotiseutuyhdistystä. Yhdistys sai nimekseen Degerö Svenska hembygdsförening. Sääntöjensä mukaan yhdistyksen tarkoituksena oli ”tuoda yhteen ruotsalainen väestö sen kehittämiseksi ja sen kaikinpuolisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Tässä tarkoituksessa se järjestää kokouksia ja illanviettoja sivistävällä ohjelmalla”. Kotiseutuyhdistyksen aktiivisen toiminnan aika ylettyi perustamisesta 1950- ja 1960-lukujen taitteeseen. Ohjelmia järjestettiin seurojentalon tilaisuuksiin ja kesäjuhliin sekä teatteriretkiä jäsenille. Yhdistyksen ehkä suurin saavutus oli laulukuoron Degerö sångkör perustaminen 1940-luvun lopulla. Kuoro toimi parisenkymmentä vuotta. Jäseniä kuorossa oli parisenkymmentä. Vuoteen 1974 mennessä yhdistyksen toiminta oli lakannut. Yhdistyksen viimeinen puheenjohtaja jätti lakkaamisilmoituksen yhdistysrekisteriin vuonna 1993.[3]

Degerö Elektricitetsförening ja Ab Degerö Elektricitets OyMuokkaa

Vuoden 1916 lopulla perustivat Helsingin itäpuolisia suuria maa-alueita omistaneet yhtiöt Hertonäs Gods Ab, Botby Gods Ab ja Ab Brändö-Villastad sekä osia Kymijoen koskista omistanut A. Ahlström Oy yhtiön nimeltä Etelä-Suomen Voima Oy. Yhtiön tarkoituksena oli tuoda Kymijoen sähköä Helsingin seudulle. Maanomistajayhtiöt antoivat voimayhtiölle yksinoikeuden rakentaa sähkölinjoja mailleen. Yksinoikeus oli voimassa viisikymmentä vuotta. Näin Etelä-Suomen Voima Oy:stä tuli Helsingin pitäjän itäisten rannikkoalueiden sähköistäjä. Etelä-Suomen Voima Oy ei ollut halukas myymään sähköä suoraan pienkuluttajille, vaan pyrki keskittymään sähkön tukkukauppaan. Vähittäisjakelun organisoimiseksi se suosi paikallisten jakeluosuuskuntien perustamista tai sitten myi sähkön yksityisille urakoitsijoille, jotka myivät sen edelleen kuluttajille. Laajasaloon perustettiin 1920-luvun alkupuolella Etelä-Suomen Voiman sähköä jakelemaan yhdistys nimeltä Degerö Elektricitetsförening. Vuonna 1931 yhdistyksen toimintaa jatkamaan perustettiin yhtiö Ab Degerö Elektricitets Oy. Vuonna 1948 Degerö Elektricitets myi sähköverkkonsa Helsingin kaupungin sähkölaitokselle, jolloin yhtiön toiminta myös loppui.[3]

Seurojentalo ja VPK:n paloasemaMuokkaa

Vuonna 1943 Laajasalon alakansakoulu lopetti toimintansa. Uusia oppilaita ei syksyllä 1943 enää kouluun otettu. Talolle, jonka omisti alakouluyhdistys, piti löytää uusi käyttö ja talosta tehtiin seurojentalon osa. Sellaisenaan talon ei täyttänyt kaikkia Seurojentalon vaatimuksia. Yleisötilaisuuksia varten tarvittiin suurempi sali kuin, mitä vanhan maalaiskoulun huoneista saattoi rakentaa. Lisäksi palokunnalla oli aivan erityisiä tarpeita. Se halusi omaan käyttöönsä ainakin autotallin, mieluummin kaksi sekä letkujen kuivatustornin. Viisi laajasalolaisyhdistystä pääsikin sopuun yhteisen talon rakentamisesta. Mukaan tulivat palokunta, urheiluseura, metsästysseura, kotiseutuyhdistys ja talon omistanut alakouluyhdistys. Vuodenvaihteen 1944–1945 tienoilla laadittiin suunnitelma koulutalon laajentamiseksi seurojentaloksi ja paloasemaksi. Talon rakentamisen pääurakka annettiin naapurissa asuneelle puuseppälle ja valvojana toimi toinen lähinaapuri, rakennusmestari. Suuren osan töistä yhdistysten väki teki talkoilla. Vesijohtoa ja viemäriä ei Laajasalossa ollut, joten väki joutui käymään tarpeillaan ulkohuoneessa. Koululaisten käyttämä vanha ulkovessa korvattiin kokonaan uudella piharakennuksella. Rakennus valmistui vuonna 1946. Seurojentalo siirtyi palokunnan täyteen omistukseen vuonna 1983 ja toimii edelleen palokunnan paloasemana osoitteessa Ylsikylänkaari 10.[3]

Bio-DegeröMuokkaa

Seurojentaloyhtiö rakensi taloonsa valmiuden toimia elokuvateatterina, jonka toiminta käynnistyi jo vuonna 1946.[5] Elokuvaesitykset päätettiin pitää keskiviikko- ja sunnuntai-iltaisin kello 19–22 ja näin toimittiin loppuun saakka. Elokuvateatterin nimi oli koko sen toiminnan ajan Bio-Degerö. Vuonna 1974 elokuvateatterin toiminta lopetettiin.[3]

LiikenneMuokkaa

Herttoniemestä Laajasaloon johtaa nelikaistainen Laajasalontie, jonka reilun kilometrin pituinen osuus Tilliruukinlahden ylittävältä sillalta Kuvernöörintien ja Koivusaarentien risteykseen on melko moottoritiemainen ja sillä on kaksi eritasoliittymää. Tien muutos kaupunkibulevardiksi on alkanut ja se on tarkoitus saattaa loppuun vuosina 2020–2022.[6]

Julkinen liikenne hoidetaan metron liityntälinjoin Herttoniemen metroasemalle. Lisäksi Laajasaloon kulkee yöbusseja Rautatientorilta aikoina, jolloin metro ei kulje.

Elokuussa 2016 päätettiin toteuttaa Kruunusillat-hanke, joka sisältää kymmenen kilometrin mittaisen raitiotieyhteyden Laajasalosta siltoja pitkin päärautatieasemalle. Kolme uutta siltaa rakennetaan välille Kruunuvuorenranta–Korkeasaari, Korkeasaari–Nihti ja Nihti–Merihaka. Siltojen myötä reitti Kruunuvuorenrannasta päärautatieasemalle lyhenee 5,5 kilometrillä[7] ja pyöräilymatka keskustaan lyhenee 40 minuutista 20 minuuttiin.[8] Reitille suunniteltuja merkittäviä vaihtoyhteyksiä ovat Nihti (Kalasatama–Pasila-raitiotie) ja Hakaniemi (metro). Laajasalossa raitiotie kulkee kahteen eri päätepisteeseen, Yliskylään ja Haakoninlahdelle.

Palvelut ja toimintaaMuokkaa

 
Kauppakeskus Saari marraskuussa 2018.

Suurin osa Laajasalon kaupallisista palveluista on keskittynyt Yliskylään, jossa on myös kirkko ja terveyskeskus. Marraskuussa 2018 Yliskylään avattiin Kauppakeskus Saari, jossa sijaitsee myös kauppakeskuksen tiloissa toimiva kirjasto.[9] Vanhan Yliskylän ostoskeskuksen paikalle rakennetaan asuinkerrostaloja.

Laajasalossa on kaksi suomenkielistä peruskoulun ala-astetta (Tahvonlahden ja Poikkilaakson ala-asteet) ja yksi yhtenäinen peruskoulu (Laajasalon peruskoulu). Peruspiirissä on lisäksi Santahaminan ala-aste. Lukio lakkautettiin vuonna 2009, jolloin se yhdistettiin Etu-Töölön lukioon. Ruotsinkielinen ala-aste Degerö lågstadieskola on nimestään huolimatta Herttoniemessä, tosin erittäin lähellä Laajasalon siltaa. Koulu aloitti toimintansa Laajasalossa Seurojen talossa 1992 josta johtuu sen nimi ja kou muutti Herttoniemeen vuonna 1996. Laajasalon opisto, (entiseltä nimeltään Helsingin krittillinen opisto), Suomen vanhin kristillinen kansanopisto, toimii saaren pohjoisosassa. Nykyään opiston nimi on virallisesti Laajasalon opisto, ja sen omistaa Laajasalon opiston säätiö sr. Tämän päivän kristillisyys opiston toiminnassa on yleiskristillisyyttä, joka näkyy opiston arvoissa. Opiskelemaan opistoon mennään kristillisyyden takia tai siitä huolimatta.

LähteetMuokkaa

  1. a b Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 75. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
  2. a b Sigbritt Backman ym.: Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, Minnen och sevärdheter i Östra Helsingfors, s. 100-101. Itä-Helsingin kulttuuriseura r.y., 2000.
  3. a b c d e f g h i j k l m n Kappale on suora lyhennetty lainaus kirjasta: Strang, Jan: Laajasalolaiset punakukkoa kurittamassa : Degerö FBK – Laajasalon VPK 100 vuotta 1913–2013 (ja siinä sivussa hieman Laajasalon vanhan kyläyhteisön historiaa). Helsinki: Degerö FBK – Laajasalon VPK, 2013. ISBN 978-952-93-2673-0.
  4. Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 221. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
  5. Puurakennus, jossa elokuvateatteri Bio Degerö toimi vuosina 1946-1974 Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 11.4.2021.
  6. Laajasalontie bulevardisointi Helsingin kaupunki. 3.6.2020. Viitattu 1.9.2020.
  7. Tietoa hankkeesta hel.fi. 08.04.2021. Helsingin kaupunki. Viitattu 11.4.2021.
  8. Kruunusillat | Raitiotieyhteys Laajasaloon | Yleissuunnitelma (s.50, 3.5 Osuus Nihti–Kruunuvuorenranta) Uutta Helsinkiä. 2016. Helsingin kaupunki. Viitattu 11.4.2021.
  9. Salomaa, Marja: Ensimmäistä kertaa Helsingissä: Kirjasto avattiin Laajasalon uudessa kauppakeskuksessa Helsingin Sanomat. 22.11.2018. Viitattu 22.11.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laajasalo.
  • Halén, Harry: Venäläisten toimista Degerön saarella 1577–1917. Unholan aitta, 2004, nro 21. ISSN 1795-4657.
  • Strang, Jan. Laajasalolaiset punakukkoa kurittamassa : Degerö FBK - Laajasalon VPK 100 vuotta 1913–2013 (ja siinä sivussa hieman Laajasalon vanhan kyläyhteisön historiaa). – Helsinki, 2013. – ISBN 978-952-93-2673-0.
  • Strang, Jan: Saaristounelmia Helsingissä – Vartiosaaren ja Helsingin itäsaariston pienten saarten historia. Kirjan sivuilla 246–275 luku: Laajasalon lähisaaret. Helsinki: Antiikki-Kirja, 2016. ISBN 978-951-98135-2-3.