Merihaka

asutusalue Sörnäisten kaupungin­osassa Helsingissä

Merihaka (ruots. Havshagen) on kerrostalovaltainen asuinalue meren rannalla Helsingin kantakaupungissa. Se kuuluu Sörnäisten kaupunginosaan Vilhonvuoren osa-alueelle. Usein se mielletään kuitenkin omaksi kaupunginosakseen erillisen sijaintinsa ja yhtenäisen betonibrutalistisen tyylinsä vuoksi.[1][2] Merihaka sijaitsee merenrannan sekä Hakaniemen sillan ja Sörnäisten rantatien välisellä alueella.

Merihaka
Havshagen
Kaupunki Helsinki
Osa-alueet osa Vilhonvuorta, joka on Sörnäisten kaupunginosan osa-alue
Postinumero(t) 00530
Lähialueet Hakaniemi, Hanasaari, Kruununhaka

Historia muokkaa

 
Alueen rakennustöitä vuonna 1972.

Ennen Merihaan rakentamisen aloittamista paikalla oli Wärtsilän – alkujaan Kone- ja Siltarakennus Oy:n – teollisuusrakennuksia. Paikalla on aikoinaan sijainnut Pannukakku-niminen saari, joka yhdistettiin mantereeseen.[3][4]

Vuosina 1973–1986 rakennettu[3] kerrostaloalue on joidenkin tietojen mukaan saanut nimensä läheisestä Hakaniemestä, toisten mukaan alueen rakentaneen rakennusliike Hakan mukaan. Merihaan suunnittelusta vastasi Kulutusosuuskuntien Keskusliiton asunto-osasto, josta vuonna 1980 tuli Suunnittelurengas Oy, Suomen suurin arkkitehtitoimisto. Rakennusten suunnittelijoita olivat alkuvaiheessa Peter Bieber, Arvi Ilonen ja Sulo Savolainen sekä loppuvaiheessa Unto Toikkanen[5]. Alue on saanut paljon kritiikkiä, ja suunnittelijoidensakin mielestä siitä tuli ylimitoitetun rakennusoikeuden vuoksi liian massiivinen ja raskasilmeinen.[6]

Merihaan kuuluisin asukas lienee ollut Suomen pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsa, jonka taloa Hakaniemenranta 16:ssa alettiin kutsua ”Sorsanpesäksi”.[4][7] Rakennuksen seinässä on nykyään Sorsasta kertova muistolaatta.

Helsingin verotoimisto muutti Merihakaan (Haapaniemenkatu 7-9) joulukuussa 1974.[4] Entisessä veroviraston kiinteistössä on vuoden 2015 alusta lähtien toiminut Stadin ammattiopiston toimipaikka.

Yleiskuva muokkaa

 
Sörnäisten rantatie, yksi Helsingin monikaistaisista pääkaduista, kulkee Merihaan edustalla.
 
Näkymä Merihakaan kesällä 2005 Siltavuorenrannan suunnasta. Etualalla ravintolalaiva Wäiski.
 
Merihaka Sompasaaresta päin, vuonna 2016.

Merihaan alueelle tunnuksenomaista on 1960–1970-lukujen kaupunkisuunnittelullinen periaate, jonka mukaan rajattomasti kasvavan yksityisautoliikenteen vuoksi jalankulkuväylät ja lasten leikkialueet tuli erottaa eri tasolle katuverkosta. Tämän vuoksi alueelle suunniteltiin betoninen pihakansi – kuten vähän myöhemmin Itä-Pasilaankin[4] – jonka alapuolella sijaitsee yli tuhat autopaikkaa. Kannen alapuolella Merihaan läpi kulkee Haapaniemenkatu.

2020-luvulla alueen maisema muuttuu hieman, kun Hakaniemenrannalta Nihtiin rakennetaan 400-metrinen Merihaansilta, joka on osa Kruunusillat-pikaraitiotietä Laajasaloon. Rakennustöiden alustavat valmistelut Hakaniemen ja Merihaan ympäristössä alkoivat maaperätutkimuksilla kesällä 2020.[8] Merihaan kupeessa oleva 1960–luvulla rakennettu Hakaniemen silta puretaan ja vaihdetaan matalampaan tieliikennesiltaan vuoteen 2024 mennessä.[9] Vuonna 1975 valmistunut Näkinsilta rakennettiin uudelleen vuosina 2022–2023, jotta erikoiskuljetukset mahtuvat ajaaman sen alitse.

Palvelut muokkaa

Pihakannen päällys on varattu jalankulkijoille, ja myös Merihaan palvelut löytyvät sieltä. Merihaassa toimii K-Market, apteekki, lounasravintola, ravintola, kaksi baaria ja urheilukeskus Merihaan Pallohalli.

Seurat ja järjestöt muokkaa

 
Kulttuurisauna, julkinen sauna Merihaassa.

Monet kansalaisjärjestöt, kuten Suomi–Venäjä-Seura, pitävät majaansa Merihaassa. Merihaan rannalle, Hakaniemenranta 17, perustettiin vuonna 2013 Kulttuurisauna.

Merihaan asuinalueyhdistyksenä toimii Merihaka-Seura[4].

Rakennukset valmistumisjärjestyksessä muokkaa

  • 1973: Haapaniemenkatu 16a, 14-kerroksinen tornitalo
  • 1974: Haapaniemenkatu 16b, 14-kerroksinen tornitalo
  • 1974: Haapaniemenkatu 16c, 14-kerroksinen tornitalo
  • 1974: Hakaniemenranta 16, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1974: Haapaniemenkatu 7–9a, 7-kerroksinen toimistotalo
  • 1975: Haapaniemenkatu 12, 14-kerroksinen tornitalo
  • 1975: Haapaniemenkatu 14, kaksikerroksinen liiketalo
  • 1975: Hakaniemenranta 10, pysäköintitalon 1. vaihe
  • 1976: Haapaniemenkatu 7–9b: 17-kerroksinen toimistotorni, ns. Liittojen talo
  • 1977: Hakaniemenranta 18, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1979: Hakaniemenranta 28, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1980: Hakaniemenranta 30, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1980: Hakaniemenranta 14, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1980: Haapaniemenkatu 11, 8-kerroksinen lamellitalo
  • 1980: Hakaniemenranta 10, pysäköintitalon 2. vaihe
  • 1983: Hakaniemenranta 12, 6-kerroksinen lamellitalo
  • 1983: Haapaniemenkatu 10, 3-kerroksinen pysäköintitalo
  • 1985: Hakaniemenranta 26, 14-kerroksinen tornitalo
  • 1986: Haapaniemenkatu 14b, 4-kerroksinen Palloilutalo[10]

Tunnettuja merihakalaisia muokkaa

Merihaka fiktiossa muokkaa

  • Me Stallarit, MTV3-kanavan vuonna 2004 esitetty komediasarja
  • Mämmilä-sarjakuvan tapahtumat ovat muutamassa tarinassa sijoittuneet Mämmilän sijaan urbaaniin Merihakaan.
  • Karppi-sarjan päähenkilö Sofia Karppi asuu Merihaassa.

Lähteet muokkaa

  • Bonsdorff, Mikko ym.: Merihaka. Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys. Helsinki: Helsingin kaupunki, 2020. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2020:30. ISBN 978-952-331-844-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 6.5.2023).

Viitteet muokkaa

  1. Bonsdorff ym. 2020, s. 12.
  2. Paikkatietopalvelu Helsingin kaupunki (kun valitaan "Kiinteistörajakartta", kartassa näkyvät myös kaupunginosien rajat). Arkistoitu 11.6.2011. Viitattu 10.6.2011.
  3. a b Itsenäisyytemmen vuosikymmenten rakennuksia Helsingin kaupunginmuseo. Arkistoitu 7.1.2010. Viitattu 10.6.2011.
  4. a b c d e f Nenonen, Kaija: Elämää Pannukakun saaressa. Helsingin Sanomat, 2.4.1984, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
  5. Bonsdorff ym. 2020, s. 78.
  6. Bonsdorff ym. 2020, s. 13.
  7. a b c Huhtanen, Jarmo: Suomen kuuluisin Sorsanpesä Helsingin Sanomat. 23.4.2007. Viitattu 30.8.2021.
  8. Koskela, Miika: Myllerrys jatkuu Helsingissä: pian aletaan rakentaa kolmen sillan kokonaisuutta, ja se tietää paikallisille kovia aikoja – yhdestä sillasta tulee Suomen pisin Helsingin Sanomat. 7.7.2020. Viitattu 13.4.2021.
  9. Itäisen kantakaupungin ja liikenteen keskus Uutta Helsinkiä. 3.12.2020. Helsingin kaupunki. Viitattu 13.4.2021.
  10. Bonsdorff ym. 2020, s. 64.
  11. Ylioja, Tero: Innokkaalla työllä betoninkin saa kukkimaan – Mahtava Merihaka sai kulttuuripalkinnon Yle Uutiset. 15.1.2018. Viitattu 11.3.2024.
  12. Huhtanen, Jarmo: Merihaan kanjoneissa voi kuulla suden ulvovan ja leijonan karjuvan Helsingin Sanomat. 23.4.2007. Viitattu 30.8.2021.
  13. Kenttämaa, Juhani: Vuoden graafikko Vilunki 3000: “Minut pahoinpideltiin muutaman julisteen takia” Yle Uutiset. 25.2.2017. Viitattu 30.8.2021.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Merihaka.