Wikipedia

Suomi–Venäjä-Seura

organisaatio

Suomi–Venäjä-Seura (SVS, ruots. Samfundet Finland-Ryssland ry[3]) on Suomen ja Venäjän välinen ystävyysseura. Suomi–Venäjä-seuraa voidaan pitää 15. lokakuuta 1944 perustetun Suomi-Neuvostoliitto-Seuran työn jatkajana.[4][3] Se oli puolestaan talvi- ja jatkosodan välissä vuosina 1940–1941 toimineen Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran työn jatkaja.[5]

Suomi–Venäjä-Seura
Seuran vanha tunnus
Seuran vanha tunnus
Perustettu 1944
Tyyppi ystävyysseura
Jäsenet 5 220 (v. 2023)[1]
Puheenjohtaja Diana Seppä
Toiminnanjohtaja Riku Savonen[2]
Jäsenlehti Venäjän Aika
(aik. Kontakt)
Aiheesta muualla
Sivusto

Seuran toimisto on Helsingissä, ja sillä on ollut viisi piirijärjestöä.[6][7] 31. joulukuuta 2023 seurassa oli jäsentilaston mukaan 5 000 jäsentä.[8] Vuoden 2022 lopussa seurassa oli 7 500 henkilöjäsentä, joista vuoden 2022 jäsenmaksun suorittaneita oli 5 220. Uusia jäseniä seuraan liittyi tuon vuoden aikana 225 henkilöä ja seurasta erosi 1 469 jäsentä. Samana vuonna Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Paikallisosastoja oli seuran jäsenrekisterissä vuoden 2023 alkaessa 144.[9]

Enimmillään seuran edeltäjään, Suomi-Neuvostoliitto-Seuraan, on kuulunut jopa 200 000 henkilöä.[10]

Seuran jäsenlehtenä toimi aiemmin 16-sivuinen Kontakt, joka ilmestyi myös neljä kertaa vuodessa. Nykyisin saavat jäsenetuna neljä kertaa vuodessa ilmestyvän 52-sivuisen Venäjän Aika -aikakauslehden.[11]

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Suomi–Neuvostoliitto-Seura

Suomi–Venäjä-seura perustettiin 15. lokakuuta 1944 nimellä Suomi–Neuvostoliitto-Seura (SNS). Nykyinen Seura on Suomi-Neuvostoliitto-Seuran työn jatkaja.[4] Suomi-Neuvostoliitto-Seuran jäsenmäärä oli enimmillään liki 200 000. Politiikka oli merkittävä osa seuraa, jossa johtopaikoista kisasivat kommunistit, sosiaalidemokraatit ja keskustalaiset. Kisailu puolueiden välillä rauhoittui vasta kun SDP, SKP ja keskusta tekivät vuonna 1975 niin sanotun ystävyyssopimuksen ja jakoivat seuran johtopaikat. Puheenjohtajaksi tuli keskustalainen, valtuuston johtoon sosiaalidemokraatti ja pääsihteeriksi kommunisti. Ensimmäiset seuran johtajat olivat kaikki äärivasemmistoa.[5] Neuvostoliiton romahdettua seuran nimeksi tuli Suomen ja Venäjän kansojen ystävyysseura, ja vuonna 1995 se vaihtoi nimensä nykyiseen.[12]

2010-luvulla

muokkaa

Seura ylläpiti Lenin-museota Tampereella vuoden 2013 loppuun asti. Vuoden 2014 alusta museo siirtyi Työväenmuseo Werstaan alaisuuteen.[13]

Vuoden 2014 Ukrainan kriisin aikaan seurasta erosi vain muutama jäsen, kun tilanne Krimillä kiristyi.[6] Marraskuun lopussa 2014 seura myös vastusti Venäjälle asetettuja pakotteita.[14] Venäjän-tuntija Jukka Mallisen mukaan näin autettiin Venäjän aggressiota.[15] Maaliskuussa 2019 Venäjän ulkoministeriön ja Venäjän Helsingin-suurlähetystön aloitteesta perustettu Venäjänkielisten maanmiesjärjestöjen koordinaationeuvosto KSORS järjesti Helsingissä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa konferenssin venäjänkielisen diasporan ajankohtaisista kysymyksistä ja niiden ratkaisukeinoista. KSORS ei ole kansalaisjärjestö, vaan Venäjän valtion organisoimaa toimintaa, jonka presidentti Vladimir Putin käynnisti vuonna 2001. KSORS:n tarkoituksena on sitoa maailman venäjänkieliset historialliseen kotimaahansa ja suojella venäjänkielisten oikeuksia kaikkialla maailmassa.[16]

Samalla keskuksessa juhlittiin Venäjän Krimillä järjestämän kansanäänestyksen 5-vuotispäivää, pidettiin Krim-aiheinen näyttely ja esitettiin Krimin venäläistä historiaa korostava elokuva. Kulttuurikeskuksen tiedotteen mukaan konferenssissa tervehdyssanat esitti eläkkeellä oleva Suomi–Venäjä-seuran pitkäaikainen hankepäällikkö ja yhdistyksen Ruoholahden-osaston puheenjohtajana toiminut Markku Kärkkäinen. KSORS-järjestön Suomen-puheenjohtaja, liikemies Kyösti Kozlov on puolustanut Venäjän Krimillä 2014 järjestämää kansanäänestystä ja väittänyt suomalaisten viranomaisten piinaavan suomenvenäläisiä. Kärkkäisen mukaan tapahtumassa ei ollut mitään Krimiin viittaavaa, mutta Seura julkaisi hänestä kuvan, jossa hän katselee tapahtumassa kuvia Krimin sillasta. Seuran pääsihteerin Nina Sinkon mukaan seura ei valvo yksittäisten jäsentensä ja itsenäisten alaosastojensa tekemisiä.[16]

Konferenssissa oli mukana myös Venäjä-mielinen RuFi-yhdistys, joka on järjestänyt Suomessa keväisin Kuolemattomien marsseja eli voitonpäivän mielenilmaisuja sekä Krimin valtausta puolustavia tilaisuuksia.[16]

2020-luvulla

muokkaa

Venäjän ulkoministeriö ilmoitti lopettavansa yhteistyön seuran kanssa kesäkuussa 2022. Syynä oli se, että seura oli tuominnut helmikuussa Venäjän aloittaman sodan Ukrainassa ja muun muassa sanonut sen olevan "täysin kansainvälisen oikeuden vastainen". Venäjän ulkoministeriö piti toimia russofobisena.[17] Suomi–Venäjä-Seuran kilpailijaksi perustettiin Naapuriseura joka ei ole tuominnut Ukrainan sotaa.[18] Kun Venäjä lähetti pakolaisia Suomen itärajalle loppuvuonna 2023, Suomi–Venäjä-Seura piti hyvänä asiana, että rajan sulkemista vastaan osoitettiin mieltä.[19]

Vuonna 2021 seura sai tukea opetus- ja kulttuuriministeriöltä 878 500 euroa.[20] Vuonna 2022 seura sai Suomen valtiolta valtionapua 825 900 euroa.[21] Vuonna 2023 tuki oli 486 000 euroa.[22] Lokakuusssa 2023 opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti lopettavansa seuran valtionavun kokonaan, sillä tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala totesi, ettei ole perusteltua jatkaa ystävyysseuratoimintaa julmaa hyökkäyssotaa käyvän valtion kanssa. Vuonna 2023 ministeriön rahoituksen osuus oli seuran toiminnanjohtaja Riku Savosen mukaan noin 60–70 prosenttia Suomi–Venäjä-seuran budjetista. Aiempien leikkausten seurauksena työntekijämäärä on pudonnut vuodeksi 2023 yli kymmenestä neljään.[23] Loputkin seuran työntekijät irtisanottiin marraskuussa 2023. Lisäksi yhdistys kertoi luopuvansa toimistotilastaan.[24]

Jäsenmäärä ja paikallisosastot

muokkaa

Vuonna 2008 seuralla oli 282 paikallisosastoa.[6] Vuoden 2016 lopussa osastoja oli 207.[25] Vuoden 2020 alussa osastoja oli 169.[4]

Vuosien 2011 ja 2012 lopussa seuran jäseniä oli yli 12 000.[25] Vuonna 2014 sen 12 500:n jäsenen keski-ikä oli noin 60 vuotta.[6] Vuoden 2016 lopussa jäseniä oli 11 200.[25] Seuran jäsenmäärä oli vuonna 2021 noin 9 200 henkeä.[26]

Syyskuun 2022 alussa seuran jäsenmäärän ilmoitettiin pudonneen yli tuhannella henkilöllä.[10]

Johtajisto

muokkaa

Järjestön puheenjohtajana toimi kesäkuusta 2014 marraskuuhun 2015 asti Paula Lehtomäki[27]. Suomen PEN -sananvapausjärjestön entinen puheenjohtaja Jukka Mallinen kirjoitti Heikki Talvitien ja Lehtomäen palauttaneen seuran Kremlin käsikassaraksi.[15][28]

Järjestön valtuuston puheenjohtajana toiminut Heikki Talvitie erosi tehtävästään helmikuussa 2016. Talvitie kuului Pietari-säätiön hallitukseen, jonka jäseniltä Patentti- ja rekisterihallitus vaatii yhteensä yli 10 miljoonan euron vahingonkorvauksia vahingoista, joita on aiheutunut lainvastaisista päätöksistä ja laiminlyönneistä Pietarin Suomi-taloon liittyen.[29] Myöhemmin Helsingin käräjäoikeus hylkäsi PRH:n kanteen vanhentuneena.[30]

Katri Kulmuni toimi yhdistyksen puheenjohtajana marraskuusta 2015 alkaen ja luopui puheenjohtajuudesta kesäkuussa 2019 tultuaan nimitetyksi elinkeinoministeriksi.[31][32] Kulmunin jälkeen puheenjohtajana toimi seuran ensimmäinen varapuheenjohtaja Pertti Lintunen. Syyskuussa 2020 Lintusen seuraajaksi valittiin Petri Honkonen.[33] Kesäkuussa 2022 puheenjohtajaksi vaihtui Diana Seppä.[34]

Toiminta

muokkaa

Vuonna 2022 seuran valtionavusta pääosa meni palkka- ja toimitilakustannuksiin. Seuran päätila on Helsingissä. Seuralla on toimitilat myös Oulussa, Turussa ja Kuopiossa. Järjestö toimii Suomen Pietarin instituutin hallinnollisena taustaorganisaationa. Seura tukee venäjän kielen opiskelua sekä opettajia Suomessa.[21] Seura on Suomen punaisen ristin yhteistyökumppani.[35]

Jäsenlehti Venäjän Aika

muokkaa

Kääntäjä ja Venäjän-tuntija Jukka Mallinen on kirjoittanut Suomen Kuvalehdessä Venäjän Aika -lehdestä. Tuolloin Venäjän Aika oli Suomi-Venäjä-Seuran yhteistyökumppani, jota julkaisi Novomedia. Nykyisin se on seuran jäsenlehti. Aikaisemmin lehdessä on esimerkiksi suositeltu katsottavaksi Russia Today -televisiokanavaa, koska se ”ei olekaan avoimen yksipuolinen ja propagandistinen”. Mallisen mukaan jokainen medialukutaitoinen näkee, että kanava on itse asiassa yksipuolinen ja propagandaa.

Suomalais-ugrilainen yhteistyö

muokkaa

Suomalais-ugrilainen yhteistyö on yksi Suomi–Venäjä-Seuran päätehtävistä. Seura tuo esiin suomensukuisten kansojen kulttuuria ja kieliä sekä järjestää matkoja sukukansa-alueille ja kieli- ja kansalaisjärjestöprojekteja yhdessä Venäjän suomalais-ugrilaisten järjestöjen kanssa. Seura on yksi kerran neljässä vuodessa järjestettävien suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressin pääjärjestäjäjistä. Seuran keskustoimisto on ollut vuodesta 1992 lähtien suomalais-ugrilaisen konsultaatiokomitean päämajana.[36]

Rahoitus

muokkaa

Vuonna 2006 ystävyysseurojen rahoitusta oli määrä leikata ja opetus- ja kulttuuriministeriön asettama selvitysmies ehdotti myös Suomi–Venäjä-Seuran rahoitukseen 40 prosentin leikkausta. Leikkausta ei kuitenkaan toteutettu. Vuonna 2008 ministeriö asetti työryhmän pohtimaan ystävyysseuroille jaettavien avustuksien määräytymisperusteita ja laatimaan sitä varten seuroja tasapuolisesti kohtelevat ehdot. Työryhmän ohjeistuksessa kuitenkin erikseen mainittiin, että ehtoja ei sovelleta Suomi–Venäjä-Seuraan.[37]

Vuosina 2015–2021 seura sai Talouselämän mukaan 9,8 miljoonaa euroa veronmaksajien tukia, kuten toiminta-avustuksia ja tukia kansainväliseen yhteistyöhön, joten sillä on mittava varallisuus.[38] Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön tarkastuspäällikkö kertoi, ettei tarkastustoimi tiennyt SVS:n maksaneen vuokraa yritykselle, johon sillä oli määräysvalta (80 % osakkeista).[38][39]

Suomi–Venäjä-Seura sai aikaisemminSuomen valtiolta noin miljoonaa euroa joka vuosi. Tämä on yli puolet kaikille ystävyysseuroille jaettavasta 2,1 miljoonasta eurosta.[40] Tuon summan päälle seura sai rahoitusta erityistehtäviin, esimerkiksi 740 000 euroa vuonna 2019. Entisen Suomen Moskovan-suurlähettilään René Nybergin mukaan summa on suuri, vaikka seuran toiminta on hänen mielestään lähes merkityksetöntä ja turhaa.[26] Ajatuspaja Libera on todennut, että Venäjällä olevat suomensukuiset kansat eivät ainakaan ole peruste seuran avustuksille, koska opetus- ja kulttuuriministeriöllä on erillinen avustus suomalais-ugrilaista kulttuuriyhteistyötä varten.[37]

Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää valtakunnallisten ystävyysseurojen toimintaan yleisavustuksia eli vuotuiseen toimintaan tarkoitettuja toiminta-avustuksia. Niiden ehtona on, että toiminta on vakiintunutta sekä yhteiskunnallisesti ja kulttuuripoliittisesti vaikuttavaa. Eduskunta päättää vuosittain, minkä enimmäissumman ministeriö käyttää avustuksiin. Vuosina 2012–2023 ministeriö on myöntänyt Suomi–Venäjä-Seuralle yleisavustuksia valtakunnalliseen ystävyysseuratoimintaan seuraavasti:[41]

Avustus 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023
OKM:n ystävyysseurojen yleisavustus &&&&&&&&01141000.&&&&001 141 000 € &&&&&&&&01122000.&&&&001 122 000 € &&&&&&&&01139000.&&&&001 139 000 € &&&&&&&&01139000.&&&&001 139 000 € &&&&&&&&01139000.&&&&001 139 000 € &&&&&&&&01139000.&&&&001 139 000 € &&&&&&&&01075000.&&&&001 075 000 € &&&&&&&&&0915000.&&&&00915 000 € &&&&&&&&&0915000.&&&&00915 000 € &&&&&&&&&0878500.&&&&00878 500 € &&&&&&&&&0825900.&&&&00825 900 € &&&&&&&&&0486000.&&&&00486 000 €

Vuoden 2016 lopulla seuran puheenjohtaja Kulmuni totesi, että opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustusehdot ovat kaikille samat ja että kaikki ystävyysjärjestöt ovat aivan samalla viivalla.[25] Ystävyysseurojen valtionavustuksen poliittisuus on noussut esille muun muassa Ystävyysseurojen liiton kokouksissa, mutta Suomi–Venäjä-seura ei kuulu liittoon. Esimerkiksi Ystävyysseurojen liiton puheenjohtaja Seppo Kalliokoski totesi vuoden 2016 lopulla, että Suomi–Venäjä-seuran avustus menee yli kohtuuden.[42] Ajatuspaja Liberan mukaan eräässä Ystävyysseurojen liiton kokouksessa paikalla ollut opetus- ja kulttuuriministeriön neuvotteleva virkamies oli vastannut kysymykseen, miksi Suomi–Venäjä-seura saa puolet jaettavasta avustussummasta, että: “Päätös on poliittinen ja sillä on pitkät perinteet”.[37]

Kokoomuksen eduskuntaryhmän Atte Kaleva teki kesäkuussa 2022 kirjallisen kysymyksen seuran saamasta rahoituksesta.[43] Kaleva totesi STT:n haastattelussa, että: "Suomi-Venäjä-seura ei ole aito kansalaisjärjestö, vaan sen koko olemassaolo on perustunut valtioiden myötävaikutukseen ja rahoitukseen. Historiallisesti seura on jäänne suomettumisen synkimmältä ajalta ja se on alun perin perustettu propagandakoneistoksi. Tätä tehtävää järjestö on koko historiansa ajan toteuttanut. Miksi ihmeessä Suomen valtio tukee järjestöä, jonka alkuperäinen ja nykyinen tarkoitus on edistää vieraan ja vihamielisesti meihin suhtautuvan valtion etuja Suomessa?"[44]

Suomettuminen

muokkaa

SNS tunnettiin suomettumisen keskuksena. SVS:n tärkeimpiä yhteistyötahoja ovat Venäjän Helsingin-suurlähetystö ja Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, jonka taustavaikuttaja on KGB:n seuraaja SVR. Seuran hallituksessa olivat vuonna 2021 myös Peter Saramo ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin ystävänä tunnettu Juhani Leppä.[38] Leppä on seuran hallituksessa edelleen.[45]

Suomen Pietarin instituutin entinen johtaja Jukka Mallinen sanoo vanhojen suomettumisvoimien vaikuttavan yhdistyksen taustalla ja siksi Markku Kangaspuro esiintyy seuran tilaisuuksissa Venäjän-tuntijana pääroolissa.[38]

Huolimatta siitä, että seura on virallisesti poliittisesti sitoutumaton, sen johdossa on toiminut monia keskustalaisia vaikuttajia.[10]

Puheenjohtajia ja hallitus

muokkaa

Hallitus toimikaudella 2024–2026

muokkaa

Puheenjohtaja Diana Seppä (Haapavesi)

1. varapuheenjohtaja Juhani Leppä (Turku)
2. varapuheenjohtaja Tanja Karppinen (Lappeenranta)

Hallituksen jäsenet:
Päivi Heikkinen (Siilinjärvi)
Ritva-Leena Heikkinen (Lapua)
Paavo Keränen (Kajaani)
Tapio Lammi (Pori)
Silvo Nybacka (Lumijoki)
Kaija Perho (Joensuu)
Petriina Punna (Vantaa)
Peter Saramo (Helsinki)
Ulla Valkeila (Helsinki)
Juhani Virnes (Eno)
[49]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ https://suomivenajaseura.fi/wp-content/uploads/2024/02/PTK-Liite-1.-Toimintasuunnitelma-2024.pdf Viitattu 29.8.2024
  2. ↑ Suomi–Venäjä-Seura, SEURA: SEURA Viitattu 29.8.2024
  3. ↑ a b YTJ - Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä - Yrityshaku tietopalvelu.ytj.fi. Viitattu 10.7.2022.
  4. ↑ a b c Käyttäjä: Seura Suomi-Venäjä-Seura. Viitattu 10.7.2022.
  5. ↑ a b Neuvostoliitto-seura lakkasi olemasta jo Neuvostoliiton aikana – kommunistiseksi leimatun seuran johdossa istui myös tunnettuja keskustalaisia Suomenmaa.fi. 30.11.2021. Viitattu 10.7.2022.
  6. ↑ a b c d Suomi-Venäjä-seuran jäsenmäärä putoamassa, Yle Uutiset 21.10.2014.
  7. ↑ Seuran piirijärjestöjen purkukokouksien terveisiä Suomi-Venäjä-Seura. 29.11.2019.
  8. ↑ Seura Suomi-Venäjä-Seura. Viitattu 3.7.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Seura Suomi-Venäjä-Seura. Viitattu 10.7.2023.
  10. ↑ a b c Yhteistyö Suomi-Venäjä-Seuran kanssa voi olla venäläisille vaarallista – järjestöltä hupenevat raha ja jäsenet 2.9.2022. MTV Uutiset. Viitattu 2.9.2022.
  11. ↑ Venäjän Aika Suomi-Venäjä-Seura. Viitattu 10.7.2023.
  12. ↑ Kjellberg Helena: Suomen ja Venäjän kansojen ystävyysseura vaihtaa nimeä ja johtajaa Vain Alanen tarjolla puheenjohtajaksi Helsingin Sanomat. 22.11.1995. Viitattu 12.10.2023.
  13. ↑ Museon esittely (Arkistoitu – Internet Archive) Lenin-museo 2015
  14. ↑ Suomi-Venäjä-Seura: Vuoropuhelua tiivistettävä | Suomi-Venäjä-Seura web.archive.org. 11.12.2014. Arkistoitu 11.12.2014. Viitattu 7.9.2023.
  15. ↑ a b "He ovat palauttaneet Suomi-Venäjä-Seuran Kremlin käsikassaraksi", Verkkouutiset, KOTIMAA, 6.12.2014.
  16. ↑ a b c Petri Korhonen: Ystävyyttä Krimin valtaus -näyttelyssä, talvisodan muistopäivänä Venäjän lähetystössä: Päätyykö Suomi–Venäjä-seura taas Kremlin käsikassaraksi? Seura.fi. 6.12.2019. Viitattu 6.9.2023.
  17. ↑ Venäjä lopettaa yhteistyön Suomi–Venäjä-seuran kanssa – Moskovasta tuli tiukkasanainen tiedote Ilta-Sanomat. 25.6.2022. Viitattu 2.9.2022.
  18. ↑ Venäjän lähetystö | Keskellä Helsinkiä on Venäjän synkkä linnake – HS selvitti, keitä siellä elää ja mitä he Suomesta haluavat Helsingin Sanomat. 20.8.2023. Viitattu 4.2.2024.
  19. ↑ Suomi-Venäjä-seura: Toiveseinä - terveisiä mielenosoituksesta Lappeenrannassa Suomi-Venäjä-Seura. 19.11.2023. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Konsta Tarnanen: TE: Suomi-Venäjä-seura kerryttänyt miljoonaomaisuuden veronmaksajien rahoilla Verkkouutiset. 9.10.2021. Viitattu 10.7.2023.
  21. ↑ a b Suomi-Venäjä-seura: Valtionavustus vuodelle 2022 ja lahjoitus jäsenmaksutuotoista Ukrainan lasten hyväksi Suomi-Venäjä-Seura. 2.3.2022. Viitattu 10.7.2022.
  22. ↑ Suomi-Venäjä-seura: Valtionavustus vuodelle 2023 Suomi-Venäjä-Seura. 5.4.2023. Viitattu 10.7.2023.
  23. ↑ Suomi–Venäjä-seura menettää 486 000 euron rahoituksensa Yle Uutiset. 12.10.2023. Viitattu 12.10.2023.
  24. ↑ Suomi–Venäjä-seura irtisanoo kaikki työntekijänsä, toiminta kuitenkin jatkuu Helsingin Sanomat. 20.11.2023. Viitattu 27.5.2024.
  25. ↑ a b c d Puheenjohtaja Kulmuni Suomi-Venäjä-seuran kovasta avustuspotista: "Kaikki järjestöt ovat samalla viivalla" www.iltalehti.fi. Viitattu 10.7.2022.
  26. ↑ a b Suomen ja Venäjän yhteistyötä vaaliva seura kahmii ministeriön avustusrahat (2/2021, sivut 24-27) Suomen Kuvalehti. 8.7.2021.
  27. ↑ a b Paula Lehtomäestä Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja hs.fi. 7.6.2014. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 6.7.2014.
  28. ↑ Suomi-Venäjä-Seuran lehti trollaa, Jukka Mallinen SK Puheenvuoro, 49/2014, sivu 67, 5.12.2014. (kopio)
  29. ↑ Outi Laatikainen: Suomi-Venäjä-seuran valtuuston puheenjohtaja Heikki Talvitie erosi tehtävästään ESS.fi. 18.2.2016. Viitattu 28.7.2019.
  30. ↑ Patentti- ja rekisterihallituksen miljoonakanne Pietari-säätiön hallitusta vastaan kaatui vanhentuneena ts.fi. 7.6.2018. Arkistoitu 28.7.2019. Viitattu 28.7.2019.
  31. ↑ Katri Kulmuni valittu Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtajaksi Katri Kulmunin blogi. 28.11.2015. Viitattu 3.12.2015.
  32. ↑ a b Onnittelemme Katri Kulmunia! Suomi-Venäjä-Seura. 6.6.2019. Viitattu 28.7.2019.
  33. ↑ a b Petri Honkonen Suomi–Venäjä-seuran uudeksi puheenjohtajaksi Suomi–Venäjä-Seura. 26.9.2020. Viitattu 9.1.2022.
  34. ↑ Koponen, Taneli: Suomi-Venäjä-seura sai uuden keskustataustaisen puheenjohtajan – Näin seura aikoo käyttää uusimman yli 800 000 euron tukirahan Talouselämä. Viitattu 9.6.2022.
  35. ↑ Katso järjestökumppanit! www.punainenristi.fi. 26.8.2021. Arkistoitu 10.7.2022. Viitattu 10.7.2022.
  36. ↑ Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit Suomi–Venäjä-Seura. Viitattu 3.4.2020.
  37. ↑ a b c Suomi-Venäjä-seura on edelleen poliittisessa suojeluksessa Ajatuspaja Libera. 12.4.2018. Viitattu 6.9.2023.
  38. ↑ a b c d Suomi-Venäjä-seura kerrytti miljoonaomaisuuden veronmaksajien tuella (36/2021, sivut 42-45) Talouselämä. 8.10.2021.
  39. ↑ TE: Suomi-Venäjä-seura kerryttänyt miljoonaomaisuuden veronmaksajien rahoilla Verkkouutiset. 9.10.2021.
  40. ↑ http://www.libera.fi/blogi/suomi-venaja-seura-on-edelleen-poliittisessa-suojeluksessa/
  41. ↑ Yleisavustukset valtakunnallisten ystävyysseurojen toimintaan Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 2.4.2020.
  42. ↑ Suomi-Venäjä-seuralle yli miljoona euroa valtionavustusta joka vuosi www.iltalehti.fi. Viitattu 10.7.2022.
  43. ↑ Kaleva, Atte: Kirjallinen kysymys KK 316/2022 vp Suomen eduskunta. Viitattu 10.7.2023.
  44. ↑ Kokoomuksen Kaleva: Miksi valtio tukee Suomi-Venäjä-seuraa? | Kokoomuksen eduskuntaryhmä www.sttinfo.fi. Viitattu 10.7.2023.
  45. ↑ Seura Suomi-Venäjä-Seura. Viitattu 28.8.2024. (englanniksi)
  46. ↑ Blogit: Heikki Talvitien näkökulma Suomi-Venäjä -Seura ry. Viitattu 18.6.2015.
  47. ↑ Suomi-Venäjä-seuran johtoon kulttuuriministeri Honkosen tilalle valittiin Diana Seppä: ”Monien vuosien työ ja ystävyystoiminta on valunut hukkaan” Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 10.7.2022.
  48. ↑ Suomi-Venäjä-seuran johtoon kulttuuriministeri Honkosen tilalle valittiin Diana Seppä: ”Monien vuosien työ ja ystävyystoiminta on valunut hukkaan” Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 10.7.2022.
  49. ↑ Suomi–Venäjä-Seura, SEURA: SEURA Viitattu 29.8.2024

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomi–Venäjä-Seura&oldid=22824378”