Wärtsilä

suomalainen teollisuusyritys ja pörssiyhtiö
Tämä artikkeli käsittelee yritystä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla Värtsilä.

Wärtsilä Oyj Abp on suomalainen konepajateollisuutta harjoittava pörssiyhtiö, joka toimittaa laivamoottoreita, -koneistoja ja -laitteistoja sekä öljy-, kaasu- ja monipolttoainemoottoreihin perustuvia voimalaitoksia. Yhtiö on historiansa aikana toiminut myös muun muassa telakka-, paperikone-, lukko-, keramiikka- ja lasiteollisuudessa. Yhtiöllä on Suomessa merkittävää toimintaa Vaasassa, Turussa ja Helsingissä. Yrityksen pääkonttori sijaitsee Helsingin Salmisaaressa.[4]

Wärtsilä Oyj Abp
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: WRT1V
ISIN FI0009003727
Perustettu 12. huhtikuuta 1834
Toimitusjohtaja Håkan Agnevall[1]
Puheenjohtaja Tom Johnstone[1]
Avainhenkilöt
Kotipaikka Hiililaiturinkuja 2
Helsinki, Suomi[1]
Toimiala konepajateollisuus
Liikevaihto Laskua 4,6 mrd € (2020)[2]
Liikevoitto Laskua 275 milj. € (2020)[2]
Henkilöstö 18 000 (2020)[2]
Kotisivu www.wartsila.com
Wärtsilän pääkonttori sijaitsi Helsingin Hakaniemessä marraskuuhun 2018 asti.[3]

Vuonna 2017 Wärtsilä oli liikevaihdolla mitattuna Suomen 17. suurin yritys[5].

Historia muokkaa

Sahasta rautaruukiksi muokkaa

 
Wärtsilä Oyn vuoteen 1990 käyttämä logo, joka kuvaa yrityksen karjalaisia juuria.

Wärtsilän juuret ovat vuonna 1834 Tohmajärven Värtsilän kylään perustetussa sahassa, jonka kiteeläinen teollisuusmies Nils Ludvig Arppe osti vuonna 1836. Sahan rinnalle Arppe rakennutti vuonna 1851 Wärtsilän rautaruukin. Arppen kuoleman jälkeen saha ja rautaruukki siirtyivät hänen perillisilleen ja heidän perustamalleen osakeyhtiölle, jonka nimeksi tuli vuonna 1898 Wärtsilä Aktiebolag. Siitä muodostettiin vuonna 1907 uusi yhtiö nimeltään Ab Wärtsilä Oy.

Wärtsilän taloudellinen tilanne parani erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän sotatarviketilausten vuoksi. Vuonna 1916 Wärtsilä rahoittikin voitoillaan kartonkiyritys Hämekoski Oy:n oston. Hämeenkosken nimi muutettiin Karelia Wood Oy:ksi ja tuotantosuunta Venäjän rajan sulkeuduttua muuttui vanerituotannoksi.

Wärtsilän taloudellinen tilanne alkoi huonontua vuonna 1923 johtuen raudan kansainvälinen ylitarjonta horjuttivat yrityksen kannattavuutta. Vuoden 1925 huonon tuloksen julkistuksen jälkeen huhtikuussa 1926 toimitusjohtaja Lars Wilhelm Åberg pyysi eroa tehtävästään.

Konkurssin partaalta suuryritykseksi muokkaa

Vuonna 1926 yrityksen toimitusjohtajaksi nousi diplomi-insinööri Wilhelm Wahlforss. 1930-luvun laman aikaan yritys tuotti raskaita tappioita, mutta Wahlforss onnistui saneeraamaan yrityksen kuntoon. Hän muun muassa neuvotteli henkilökunnan kanssa palkanalennuksista. Wärtsilän yritystoiminnassa alkoi uusi vaihe, kun sen muutamia vuosia aiemmin ostama ja omistama telakka-, paperikone- ja lukkoteollisuuden aloilla toimiva Kone- ja Siltarakennus Oy fuusioitiin Wärtsilään vuonna 1938. Kauppaan sisältyi muun muassa Hietalahden Sulkutelakka Helsingissä ja Crichton-Vulcanin telakka Turussa. Yhtiön nimeksi muutettiin tällöin Wärtsilä-yhtymä O/Y, ja Wahlforss nimitettiin sen pääjohtajaksi. Kyseessä oli 1930-luvun merkittävin yrityskauppa Suomessa. Wahlforssin lisäksi keskeisenä kaupan järjestelijänä toimi Pohjoismaiden Yhdyspankin johtaja Rainer von Fieandt.[6]

Työtekijämäärä yhtymän syntyhetkellä oli 6 055 työntekijää, joista Wärtsilän konepajalla 978, Hämekosken vaneritehtaalla 756, Kotkan telakalla 190, Kone ja Silta-yksikössä Helsingissä 1 681, Hietalahden telakalla Helsingissä 420, Crichton-Vulcanilla Turussa 1 398, vuonna 1936 ostetulla Onkilahden konepajalla Vaasassa 148 ja Pietarsaaressa 484. Yritykset olivat Wärtsilän omistamia osakeyhtiöitä. Pääkonttori siirtyi tässä yhteydessä Värtsilästä Helsinkiin.[6]

Vuonna 1939 Taalintehtaan teräsvalimon osakekanta siirtyi Wärtsilän omistukseen saksalaisen omistajaryhmän ja pääjohtaja Wilhelm Wahlforsin langon Gustaf Woldemar Wreden myydessä omistuksensa. Näin vuoden 1939 lopulla ennen Talvisotaa Wärtsilä muodostui kaikkiaan yhdeksästä erillisestä konepaja-, telakka- ja metsäteollisuusyrityksestä sijaintipaikkoinaan Värtsilä, Hämekoski, Kotka, Helsinki, Taalintehdas, Turku, Vaasa ja Pietarsaari.[6]

 
Wärtsilän tehdas Värtsilässä noin vuonna 1930.

Monialayritykseksi muokkaa

Sotien jälkeen Wärtsilällä oli merkittävä rooli sotakorvausteollisuudessa. Suomen laivanrakennusteollisuus kasvoi kansainvälisesti kilpailukykyiseksi ja merkittäväksi teollisuudenalaksi. Sotakorvausten jälkeen tilauksia saatiin niin Neuvostoliitosta kuin muualtakin maailmasta. Wärtsilä-yhtymästä sotakorvaustuotteiden tuottamiseen osallistuivat mm.

 
Wärtsilän pääjohtaja Wilhelm Wahlforss esittelemässä neuvostoliittolaisille johtajille puoluejohtaja Nikita Hruštšoville ja pääministeri Nikolai Bulganinille Hietalahden telakkaa Helsingissä. Telakka oli keskeinen laivatoimittaja Suomen ja Neuvostoliiton välisessä kaupassa 1950-luvulta aina 1980-luvun lopulle.

Vuonna 1965 monialakonsernin nimi muutettiin muotoon Oy Wärtsilä Ab. Konserniin kuului telakoiden lisäksi muun muassa Arabian posliinitehdas, Abloy, Nuutajärven lasitehdas, paperikonetehdas Järvenpäässä sekä nousevana alana dieselmoottorien valmistus. Dieseleitä tehtiin Turun telakan yhteydessä sekä Onkilahden Konepajalla Vaasassa.

Toimialajärjestelyitä tehtiin jo 1970-luvun lopulla Wärtsilässä, kun vuonna 1979 sekä Wärtsilän Taalintehtaan että Fiskarsin metallituotanto siirrettiin Ovakon vastuulle. Taalintehtaan päätuote oli rakennusteräs. Taalintehtaan työntekijämäärä oli yhdistymistä ennen pudonnut jo yli 1 150:stä 470:een. Sen jälkeen tapahtui useita fuusioita ja uudellenjärjestelyitä. Vuonna 1985 Ovako, Rautaruukki ja ruotsalainen SKF muodostivat yhteisyrityksen, josta jo vuonna 1987 Taalintehtaan toiminta irrotettiin omaksi yrityksekseen Oy Dalsbruk Ab, johon kuului Taalintehtaan lisäksi entiset Fiskarsin yksiköt Koverhar ja Åminnefors.[7] Vuonna 1994 Taalintehdas ja Koverhar siirtyivät ruotsalaisen Fundian suomalaiseen tytäryhtiöön Fundia Dalwire Oy, jotka myytiin vuonna 2010 kansainväliselle FN-Steelille, joka ajautui konkurssiin kesällä 2012. Tämän jälkeen Taalintehtaan tuotannollinen Wärtsilä-taustainen toiminta päättyi. Valssilankaa valmistavilla tehtailla Taalintehtaan ja Koverharin tehtailla oli lopettamishetkellä yhteensä 450 työntekijää. Lisäksi alihankkijoilla oli ollut noin 200 työntekijää tehtaiden huolto- ja palvelutehtävissä. Kaikkiaan 650 työntekijää menetti konkurssissa työpaikkansa.[8]

Järvenpään konepaja muokkaa

Helsingissä Sörnäisissä sijainneen Kone- ja Siltarakennuksen teollisuustontilla sijainnut Wärtsilän vanha konepaja siirrettiin vuonna 1970 Järvenpäähän ja se erikoistui paperikoneiden valmistukseen. Vuonna 1969 muodostettiin Tampellan, Valmetin ja Wärtsilän kesken TVW-sopimus, jonka mukaan vastuu paperi- ja kartonkikoneista jaettiin kolmen yrityksen kesken koneiden valmistamien lopputuotteiden perusteella. Wärtsilän vastuulle tulivat hienopaperikoneet. Lisäksi muodostettiin yhteinen TVW-markkinointiorganisaatio.

Wärtsilän paperikoneita Suomessa:

Wärtsilän organisointi alkaa 1980-luvun lopulla muokkaa

 
Vanha Wärtsilän logo nosturissa Pernon telakalla, jonka nykyään omistaa Meyer Turku Oy.

1980-luvulla telakkateollisuus joutui kannattavuuskriisiin Aasiasta tulleen kilpailun johdosta. Yhtenä episodina tässä muutoksessa oli hitsausta tukevan robotiikkaosaamisen hankkiminen yritysostolla. Wärtsilä osti vuonna 1986 Rosenlewilta Ulvilasta sen Automation-yksikön, joka sai uudeksi nimekseen Cimcorp. Samoihin aikoihin Wärtsilä osti vielä amerikkalaisen GCA Robotics liittäen sen Cimcorp-kokonaisuuteen. Cimcorp kehitti Wärtsilälle hitsausrobotin laivanlohkojen hitsaukseen, mutta hanke kuitenkin epäonnistui. Wärtsilä myi 10 vuotta myöhemmin yhtiön Swisslog Holding AG:lle.[9]

Toiminnan tehostamiseksi Valmetin ja Wärtsilän telakat yhdistettiin Wärtsilä Meriteollisuus -nimisen yrityksen alle vuoden 1987 alusta, ja toimitusjohtajaksi nimitettiin saneerajana tunnettu Pekka Laine. Wärtsilä omisti uudesta yhtiöstä 70 % ja Valmet 30 % vuorineuvos Tor Stolpen tullessa yrityksen hallituksen puheenjohtajaksi.[10]

Samassa yhteydessä paperikoneiden tuotanto siirtyi vastaavasti Valmetin vastuulle eli Wärtsilän Järvenpään yksikkö, joka teki paperinkoneiden jälkikäsittelylaitteita, siirtyi Valmetin tytäryhtiön Valmet Paperikoneet Oy:n osaksi.[10] Samassa yhteydessä Valmet osti muitakin paperi- ja kartonkikoneyhtiöitä mm. suomalaisen Tampellan kartonkikonevalmistuksen. Toimialajärjestelyiden myötä vuonna 1999 Järvenpään toiminta tuli osaksi Valmetin ja Rauman muodostamaa Metso Oyj:tä, joka jakaantui 2013 uudelleen Järvenpään toiminnan jäädessä Metson alaisuuteen. Paperinvalmistuksen hiipuessa Metso lakkautti Järvenpään toiminnan vuonna 2013 ja siirsi toiminnan Jyväskylän Rautpohjan tehtaalle.[11]

Keväällä 1990 Wärtsilä luopui posliininvalmistaja Arabiasta. Sen kuluttajatavaratuotteet siirtyivät Hackmanille kuten myös Wärtsilän 30 % -osuus Iittala-Nuutajärvestä.[12] Vuodesta 2003 yritys toimi itsenäisenä nimellä Iittala Oy Ab. Vuonna 2004 se siirtyi toimivan johdon ja ABN AMRO Capitalin hallinnoiman sijoitusrahaston omistukseen. Vuoden 2006 lopussa yritys muutettiin julkiseksi osakeyhtiöksi, ja nimeksi tuli Iittala Group Oyj.[13] Kesäkuussa 2007 Fiskars ilmoitti tehneensä sopimuksen Iittalan osakekannan ostamisesta.[14][15] Kauppa toteutui elokuun lopussa 2007, ja yrityksen nimeksi vaihtui syyskuussa Iittala Group Oy Ab. Arabian tehdas Arabianrannassa lopetti toimintansa keväällä 2016 posliinituotannon siirtyessä ulkomaille.[16]

Arabian saniteettituotteille, joita Wärtsilä valmisti Tammisaaren tehtaalla, Wärtsilä perusti oman tytäryhtiön IDO Kylpyhuoneet ja myöhemmin pörssinoteeratun tytäryhtiönsä Sanitec. Saksalainen BC Partners osti Sanitecin vuonna 2001, mutta myi velkaantuneen Sanitecin vuonna 2005 ruotsalaiselle pääomasijoittaja EQT:lle. Tämä listautti Sanitecin vuonna 2013 Tukholman pörssiin.[17] Sanitec siirtyi vuoden 2015 alusta sveitsiläisen Geberitin omistukseen, jolloin noin 200 Tammisaaren tehtaan työntekijää siirtyi sveitsiläisyhtiön suomalaisen tytäryhtiön palvelukseen.[18]

Telakkateollisuuden kriisi ja konkurssi muokkaa

Wärtsilän Meriteollisuuden ahdinko kuitenkin jatkui. Raskaimpana taakkana uudessa yrityksessä oli Valmetilta tulleet Neuvostoliitolle toimitettavat 11 arktisen tankkerin tilaus, joiden toimitus oli raskaasti tappiollinen. Lisäksi Suomen valtio oli luopunut telakkatuista. Tilanne huipentui Suomen teollisuushistorian siihen asti suurimpaan konkurssiin 23. lokakuuta 1989. Samalla useat yhtiön alihankkijoina toimineet yhtiöt ajautuivat vaikeuksiin.[10] Toimintaa jatkoi Masa-Yards. Wärtsilä Meriteollisuuden Pernon telakka on nykyisin Meyer Turku Oy:n omistuksessa.[19][20]

Uusi nousu muokkaa

Pieneksi kutistunut emo-Wärtsilä oli lähellä joutua nurkanvaltauksen uhriksi. Tämän torjumiseksi Oy Wärtsilä Ab ja toinen monialayhtiö Oy Lohja Ab sulautettiin vuonna 1990, jolloin syntyneen uuden yhtiön nimeksi otettiin Metra Oy (Metalli ja Rakennus). Nimi Metra saatiin Fiskarsiin kuuluneelta Bronto Skylift Oy:ltä, joka oli hetken aikaa toiminut Metra-nimellä[21].

Wärtsilä oli Ovako-omistusten myötä mukana Imatran terästehtaassa, joka vuonna 1991 siirtyi Wärtsilän perillisyhtiö Metraan. Vuonna 2005 perustettiin uusi Oy Ovako Ab, jonka omistukseen vuonna 2001 muodostettu uusi Wärtsilä siirsi Imatra Steel Oy:n. Myöhemmin yhtiön nimi Ovako-konsernissa muutettiin muotoon Ovako Imatra Oy Ab. Wärtsilä siirsi omistuksen seuraavana vuonna muiden mukana pääomasijoittajalle.[22]

1990-luvulla Metra karsi toimialojaan luopumalla muun muassa Lohjalta siirtyneistä rakennusmateriaaliteollisuudesta sekä elektroniikkatehtaasta, josta myöhemmin tuli Elcoteq Oyj sekä Wärtsilältä siirtynneestä lukkoteollisuudesta (Abloy), lasi- (Iittalan ja Nuutajärven tehtaat) ja posliinitehtaista Arabia. Metra keskittyi sen jälkeen merimoottorien ja voimaloiden valmistamiseen ja huoltoon.

Wärtsilä Diesel muokkaa

Wärtsilän dieselvalmistus oli saanut alkunsa jo 1938 yrityksen ostettua lisenssin Kruppin dieselien valmistukseen. Alussa dieseltoimiala palveli vain omien telakoiden tarpeita. 1960-luvun alussa esiteltiin Wärtsilän ensimmäinen itse suunnittelema dieselmoottori, Wärtsilä Vasa 24. 1980-luvulla Wärtsilä Diesel erotettiin erilliseksi tytäryritykseksi.

Wärtsilä Diesel oli kasvanut voimakkaasti Wärtsilän ja sitä seuranneen Metran ostettua 1990-luvulla lukuisia pieniä dieselvalmistajia (esim. NOHAB, SACM, Stork). Wärtsilä Diesel nousi suurten dieselvalmistajien joukkoon ostettuaan konkurssiin ajautuneen Bremer Vulkanin omistaman puolikkaan New Sulzer Dieselistä (NSD) 1997. Loppuosuus kuului Italian valtion omistamalle telakkayhtiö Fincantierille. NSD oli erikoistunut suuriin, hidaskäyntisiin kaksitahtimoottoreihin, kun taas Wärtsilä Dieselin erikoisalaa olivat keskinopeat nelitahtidieselit. Yritysten fuusioiduttua sai alkunsa Wärtsilä NSD. Vuosina 1995–2000 Wärtsilä valmisti nopeakäyntisiä dieselmoottoreita yhdessä yhdysvaltalaisen Cumminsin kanssa. Yhteisyrityksen nimi oli Cummins-Wärtsilä.[23]

Wärtsilä Dieselin pohjalta uusi Wärtsilä muokkaa

1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa Metra myi pois loputkin Abloyn ja Sanitecin (entiset Arabian kylpyhuoneposliinit) osakkeensa ja osti Fincantierin osuuden Wärtsilä NSD:stä. Vuonna 2000 Metra muutti nimensä takaisin Wärtsiläksi ja Wärtsilä NSD yhdistettiin emokonserniin. Wärtsilä osti muun muassa potkureita valmistavan Lipsin sekä useita laivojen ja voimalaitosten huoltoon erikoistuneita yrityksiä. Työntekijöitä uudessa Wärtsilä Oyj:ssä oli vuonna 2000 kaikkiaan 10 715, joista ulkomailla työskenteli 2/3:aa.[24]

Wärtsilästä kehittyi järjestelmätoimittaja, joka kykeni toimittamaan täydellisiä voimanlähde- ja propulsiopaketteja laivoihin sekä voimalaitoksia avaimet käteen -toimituksina. Wärtsilä kykenee tarjoamaan myös kattavan huoltoverkoston tuotteilleen koko niiden elinkaaren ajaksi. 2000-luvun alussa Wärtsilä on panostanut myös bioenergiaan ja polttokennotekniikkaan.

Wärtsilän työntekijöiden määrä oli vuoden 2020 lopussa lähes 18 000, joista Suomessa työskenteli noin 21%. Suomen yksiköistä Vaasa on suurin ja samalla suurin Vaasan yksityinen työllistäjä. Vaasassa työskentelee lähes 3 000, Helsingissä Suomen yksikön pääpaikassa noin 500 ja Turussa noin 350. Wärtsilällä oli telakkatoiminnan myynnin jälkeen Turussa 680 työllistänyt dieselmoottoritehdas, joka lopetettiin vuonna 2004 toiminnan siirtyessä Italian Triesteen.[25] Heinäkuussa 2022 Wärtsilä ilmoitti sulkevansa Triesten tehtaan ja siirtävänsä tehtaan toiminnot Vaasaan.[26] [27]

Jaakko Eskola aloitti Wärtsilän konsernijohtajana marraskuussa 2015 Björn Rosengrenin siirryttyä ruotsalaisen Sandvikin toimitusjohtajaksi.[28]

Håkan Agnevall aloitti Wärtsilän toimitusjohtajana helmikuussa 2021 Jaakko Eskolan jäädessä eläkkeelle.[29]

Toimitusjohtajia (pääjohtajia) muokkaa

Ludvig Arppe, tj. 1836-1861
Wilhelm Wahlforss, Wärtsilän tj. 1926-1961, hallituksen puh.joht 1939-1969
Tankmar Horn, Wärtsilän pääjohtaja 1970-1976, johtokunnan ja hallituksen puh.joht. 1976-1991

[30]

Hallitus muokkaa

Vuonna 2021 Wärtsilän hallitukseen kuuluvat puheenjohtaja Tom Johnstone, Maarit Aarni-Sirviö, Karen Bomba, Karin Falk, Johan Forssell, Risto Murto, Mats Rahmström ja Tiina Tuomela.[31]

Nykyinen tuotanto - voimalaitokset ja laivateknologia muokkaa

Wärtsilä on toimittanut voimalaitoksia ja laivateknologiaa 165 maahan, yhteenlasketun voimantuotantokapasiteetin ollessa 43 gigawattia.lähde? Yhtiön suurimmat tuotantoyksiköt ovat Vaasassa ja Triestessä Italiassa. Sveitsin Winterthurissa Wärtsilällä on tuoteyhtiö ja tutkimus- ja tuotekehitysyksikkö. Aasian merkitys markkina-alueena kasvaa jatkuvasti ja tuotantoa on laajennettu muun muassa Kiinassa, Intiassa ja Koreassa. Mittavan huoltoverkoston myötä Wärtsilällä on yli 170 toimipistettä noin 70 maassa.[32]

Wärtsilän holdingyhtiö Bermudalla omistaa konsernin eteläamerikkalaisia tytäryhtiöitä. Yhtiön tulos raportoidaan ja verotetaan Suomessa omistajansa tulona. Lisäksi Wärtsilällä on lukuisia tytäryhtiöitä Caymansaarilla ja muualla Karibialla muun muassa huoltopalveluiden tuottamiseksi, sekä Guernsey-saarelle rekisteröity jälleenvakuutusyhtiö. Wärtsilän mukaan veroparatiiseiksi lukeutuviin maihin rekisteröidyt yhtiöt keskittävät ja helpottavat kirjanpitoa ja laskentaa. Wärtsilä toimittaa varaosia vapaakauppa-alueiden kautta off shore -laivoille.

Wärtsilän osakkeista noin puolet on ulkomaisten ja hallintarekisteröityjen omistajien omistuksessa ja neljäsosa kotitalouksilla.[33] Wärtsilä julkaisee säännöllisesti liiketoimintakohtaiset luvut sekä konserniluvut, mutta ei erittele maakohtaisia tunnuslukuja.[34]lähde tarkemmin?

Tuotteet muokkaa

Wärtsilän tuotevalikoimaan kuuluvat nykyään meripuolella diesel-, kaasu- ja kaksoispolttoainemoottorit, laivojen voimansiirtojärjestelmät (alennusvaihteet ja potkurijärjestelmät) sekä huoltopalvelut. Maapuolelle Wärtsilä valmistaa diesel-, kaasu- ja kaksoispolttoainemoottoreita sekä biopolttoainevoimaloita sähkön ja lämmön tuotantoon. Voimaloita toimitetaan myös kokonaistoimituksina, jolloin Wärtsilä hoitaa koko voimalaitoksen pystytyksen. Lisäksi Wärtsilä tarjoaa huoltopalveluja.

Dieselmoottorit muokkaa

 
Kaksi ranskalaisen sotalaiva Mistralin Wärtsilä Vasa 16V32 -apukoneista.

Wärtsilän valmistamien moottorien sylinterihalkaisijat ovat välillä 20-96 cm. Wärtsilä valmistaa nelitahtisia rivi- ja V-moottoreita sekä teettää lisenssivalmistajilla kaksitahtisia rivimoottoreita. Kaksitahtimoottorit valmistetaan Sulzer-merkillä. Nelitahtiset, keskinopeat moottorit ovat yrityksen päätuote. Hidaskäyntisten, kaksitahtisten moottorien valmistajana Wärtsilä on kolmen suurimman joukossa. Kaikki kaksitahtimoottorit on suunniteltu toimimaan raskaalla dieselöljyllä. Moottoreiden sylinteriluvut ovat välillä 4-20. Tehokkain moottori on 14-sylinterinen 2-tahtidiesel, jonka sylinterit on sijoitettu riviin. Se painaa noin 2300 tonnia pelkän kampiakselin painaessa 300 tonnia. Jokaisen sylinterin tilavuus on 1820 litraa, ja jokainen tuottaa 7780 hevosvoimaa. Näin tehokkain versio tuottaa yhteensä 108 920 hp/102 rpm, 25 480 litran tilavuudella. Maksimivääntö, 5 608 312 lb/ft, saavutetaan samalla kierrosalueella.

Wärtsilän raskaalla polttoöljyllä toimivat nelitahtiset moottorit on esitelty alla mallikohtaisesti mukaan lukien muutamia sylinterikonfiguraatioita. Sylinterikonfiguraation ensimmäinen numero tarkoittaa sylinterien määrää, L-kirjain rivimoottoria (vanhemmissa versioissa R) ja V-kirjain V-moottoria. Jälkimmäinen lukema tarkoittaa sylinterin halkaisijaa senttimetreissä ja sen perässä oleva kirjain on teholuokan tunnus, joka on käytössä ainoastaan merimoottoreissa; voimalaitosmoottoreissa sitä ei ole.

Esimerkki: 12V46C tarkoittaa että moottori on 12-sylinterinen V-moottori, jonka sylinterin halkaisija on 46 cm, ja sylinteriteho 975 kW.

  • Wärtsilä 20. Sylinterikonfiguraatiot: 4L20, 5L20, 6L20, 8L20, 9L20.
  • Wärtsilä 22. 4R22,6R22, 8R22, 8V22.
  • Wärtsilä Vasa 24 (alun perin mallinimi oli 14, joka tarkoitti sylinterin litratilavuutta). 6R24, 8R24.
  • Wärtsilä 26. 6L26, 8L26.
  • Wärtsilä Vasa 32. 4R32, 5R32, 6R32, 8R32, 9R32, 12V32, 16V32, 18V32.
  • Wärtsilä 32F. 6L32, 8L32, 9L32, 12V32, 16V32, 18V32.
  • Wärtsilä (Vasa) 46. 4R46, 6R46, 8R46, 9R46, 12V46, 16V46, 18V46, 20V46.
  • Wärtsilä 46F. 6L46, 8L46, 9L46, 20V46F.
  • Wärtsilä 64. 6L64, 7L64, 8L64, 12V64, 16V64.

Kaasu- ja monipolttoainemoottorit muokkaa

Wärtsilä valmistaa kaasukäyttöisiä moottoreita, joiden perusrakenne pohjautuu raskaalla polttoöljyllä käyviin moottoreihin. Mallinumerointi noudattelee samaa logiikkaa kuin edellä olevissa dieselmoottoreissakin, mutta kaasukäyttöisyys ilmaistaan seuraavilla kirjainyhdistelmillä.

SG-mallit ovat kipinäsytytteisiä, eli niissä on sytytystulpat. DF-malleissa kaasun syttyminen hoidetaan sylinteriin ruiskutettavalla pilottipolttoaineella. DF-mallia (Dual Fuel) voidaan ajaa myös pelkällä polttoöljyllä. Polttoaineen vaihdon voi tehdä myös moottorin ollessa kuormitettuna. DF:n edeltäjä GD-malli edustaa kaasumoottorien vanhempaa sukupolvea, jossa kaasua jouduttiin paineistamaan ennen sylinteriin suihkuttamista ja joka siksi vaatii toimiakseen kalliin ja rikkoutumisherkän lisälaitteiston.

Wärtsilän nelitahtiset kaasu- ja monipolttoainemoottorit on esitelty alla mallikohtaisesti mukaan lukien muutamia sylinterikonfiguraatioita.

-Wärtsilä 20 DF 6L20DF, 8L20DF, 9L20DF

  • Wärtsilä 28SG. 9L28SG, 16V28SG, 18V28SG.
  • Wärtsilä 32DF. 6L32DF, 9L32DF, 18V32DF.
  • Wärtsilä 32GD. 6L32GD, 9L32GD, 12V32GD, 16V32GD, 20V32GD.
  • Wärtsilä 34DF. 6L34DF, 9L34DF, 12V34DF, 16V34DF, 20V34DF.
  • Wärtsilä 34SG. 9L34SG, 16V34SG, 18V34SG, 20V34SG.
  • Wärtsilä 46GD. 12V46GD, 18V46GD.
  • Wärtsilä 50DF. 6L50DF, 18V50DF.
  • Wärtsilä 50SG. 18V50SG.

Edellä mainittujen mallien lisäksi Wärtsilän Ruotsin toimipisteessä Trollhättanissa uudelleenkunnostetaan vanhoista, takaisin ostetuista NOHAB 25 -dieselmoottoreista kaasukäyttöisiä Wärtsilä 25SG -moottoreita.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c Tiedot yrityksestä: Wärtsilä Oyj Asiakastieto. Viitattu 8.11.2023.
  2. a b c Wärtsilä vuosikatsaus 2020 Wärtsilä. Viitattu 25.2.2021.
  3. Wärtsilä's headquarters moving to Salmisaari in Helsinki Wärtsilä. 27.0.2017. Viitattu 28.8.2021. (englanniksi)
  4. Wärtsilä is moving to Salmisaari on 5 November Wärtsilä. 30.10.2018. Viitattu 28.8.2021. (englanniksi)
  5. Talouselämä 21/2018
  6. a b c Benedict Zilliacus: Wilhelm Wahlforss - Wärtsilän voimamies. Porvoo: Oy Wärtsilä Ab, 1984. ISBN 951-99541-8-x.
  7. Pörssitieto - Ovako Oy Ab porssitieto.fi. Viitattu 22.1.2019.
  8. Terästehdas irtoaa halvalla 28.9.2012. talouselama.fi. Viitattu 22.1.2019.
  9. CIMCORP HISTORIA — Robotiikkaa vuodesta 1975 cimcorp.com. Viitattu 6.2.2019.
  10. a b c Niklas Herlin: ”13 - Ostajat, myyjät ja perustajat”, Ruukin avain, s. 157. Helsinki: Teknologiateollisuus ry, 2003. ISBN 951-817-808-9.
  11. Metso lakkauttaa Järvenpään tehtaan tuotannon 18.3.2013. mtvuutiset.fi. Viitattu 22.1.2019.
  12. Allan Tiitta (päätoim.): ”Uutiskatsaus”, Mitä-Missä-Milloin 1991, s. 62. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11421-2.
  13. Lehdistötiedote: Iittala Group selvittää listautumista Helsingin Pörssiin 16.1.2007. Iittala Group Oyj. Arkistoitu 20.1.2007. Viitattu 22.1.2019.
  14. Pörssitiedote: Fiskars ostaa Iittala Groupin 29.6.2007. Fiskars Oyj. Arkistoitu 7.7.2007. Viitattu 21.3.2008.
  15. Fiskars ostaa Iittalan Helsingin Sanomat. 29.6.2007. Arkistoitu 6.5.2014. Viitattu 21.3.2008.
  16. Arabian maine meni, kun Suomen keramiikkatehdas lopetettiin – kuluttajaraivo laantui vuodessa 27.3.2017. yle.fi. Viitattu 22.1.2019.
  17. Sveitsiläisyhtiö tarjoaa Sanitecista noin 1,1 miljardia euroa 14.10.2014. is.fi. Viitattu 22.1.2019.
  18. Sveitsiläinen Geberit ostaa Sanitecin miljardikaupassa 14.10.2014. yle.fi. Viitattu 22.1.2019.
  19. Suomen valtio ja Meyer Werft ostavat Turun telakan Taloussanomat. 4.8.2014. Viitattu 21.1.2015.
  20. Meyer Werft joins forces with STX Finland 4.8.2014. Meyer Werft GmbH. Viitattu 21.1.2015. (englanniksi)
  21. Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1.
  22. Ovako Imatran esittely Ovakon sivulla (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 22.1.2019.
  23. Wärtsilän historia Wärtsilä. Viitattu 16.2.2016.
  24. Jukka Hartikainen (päätoim.): ”Talouselämä”, Mitä-Missä-Milloin 2002, s. 242. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17635-8.
  25. Wärtsilä lopettaa moottorituotannon Turussa 14.1.2004. Yle Uutiset. Viitattu 22.1.2019.
  26. Wärtsilä suunnittelee tehostavansa moottorituotantoaan Euroopassa 14.7.2022. Wärtsilä Corporation. Viitattu 19.5.2023.
  27. 1962 rakennettiin maailman suurin dieselmoottori – Suomalaiset hankkivat legendaarisen moottoritehtaan Italiasta ja löivät naulat sen arkkuun 19.5.2023. Tekniikka&Talous. Viitattu 19.5.2023.
  28. Sirén, Ines: Jaakko Eskola Wärtsilän konsernijohtajaksi Yle Uutiset. 10.8.2015. Viitattu 10.8.2015.
  29. Wärtsilä palkkasi uuden toimitusjohtajan Volvolta HS. 30.9.2020. Viitattu 14.10.2020.
  30. Tyytymätön Outokumpu vaihtaa johtajaa 17.2.2011. Yle Uutiset. Viitattu 17.2.2011.
  31. Telerik.Sitefinity.Localization.LstringProxy Wartsila.com. Viitattu 3.2.2020.
  32. Reports, Wartsila Vuosikertomus 2012
  33. Wärtsila sijoittajille (Arkistoitu – Internet Archive)
  34. [1]

Aiheesta muualla muokkaa