Pernon telakka

Pernon telakka on Pernon kaupunginosassa Turussa, Raisionlahden rannalla sijaitseva risteilyalusten rakentamiseen erikoistunut telakka. Telakan omistaa Meyer Turku.

Pernon telakka nähtynä M/S Allure of the Seasin kannelta.

Telakan tilat

Telakka levittäytyy 144 hehtaarin alueelle. Telakka-altaan leveys on 80 ja pituus 365 metriä. Maisemaa hallitsee kaksi lohkojen siirtoon tarkoitettua Goliath-pukkinosturia: 105 metriä korkea ja kapasiteetiltaan 600 tonnin nosturi sekä 120 metriä korkea ja 1 200 tonnin nostokyvyn omaava pukkinosturi.

Goliath-pukkinosturit

Pernon telakalla on Koneen 1970-luvulla valmistama Goliath-luokan pukkinosturi, jonka nostokyky on 600 tonnia. Nosturin korkeus on noin 105 metriä. Telakalla on myös uudempi Konecranesin Goliath-pukkinosturi, jonka nostokyky on 1 200 tonnia. Uuden nosturin pystytystyöt aloitettiin lokakuussa 2017 ja käyttöön se otettiin toukokuussa 2018. Nosturin jalka on noin 100 metrin korkuinen ja painaa 500 tonnia. Nosturin terästyöt tehtiin alihankintana Pernon telakalla. Uuden nosturin korkeus on noin 120 metriä, joten se on Turun toiseksi korkein rakennelma Pääskyvuoren linkkitornin jälkeen sekä koko Pohjoismaiden suurin pukkinosturi. Kummatkin nosturit kulkevat samoilla kiskoilla ja niitä voidaan käyttää koko matkalla. Uusi pukkinosturi maksoi noin 30 miljoonaa euroa, ja Konecranes tekee myös Turun telakan vanhan pukkinosturin modernisoinnin ja kunnossapidon, jolloin investointi nousi yli 35 miljoonaan euroon.

Uuden pukkinosturin tuoma nostokapasiteetti mahdollistaa isompien ja pidemmälle varusteltujen suurlohkojen rakentamisen ja nostamisen, jolloin telakan tuotantoteho nousee. Nosturi oli ensimmäinen vaihe Meyer Turun laajasta investointiohjelmasta.

Valmistuneet alukset

M/S Freedom of the Seas varustelulaiturilla Pernon telakalla.

Telakalla on rakennettu yli 20 alusta vuodesta 1995 lähtien.

Vuonna 2022 telakalta laskettiin vesille M/S Icon of the Seas. Sen on tilannut yhdysvaltalainen Royal Caribbean varustamo, joka on yksi maailman suurimmista varustamoista. Kyseessä on varustamon ensimmäinen nestemäistä LNG-kaasua polttoaineenaan hyödyntävä alus. Siitä tulee valmistuttuaan maailman suurin risteilyalus. Aluksen rakentamiseen ja suunnitteluun on osallistunut yli 10 000 ihmistä Suomessa ja ulkomailla.

Aluksen sisäosia viimeisteltiin joulukuussa 2022. Alus on 365 metriä pitkä ja melkein 50 metriä leveä. Alukselle mahtuu samanaikaisesti 7600 matkustajaa. Aluksen on tarkoitus valmistua vuonna 2023 ja sen on tarkoitus lähteä purjehtimaan Miamista, Floridasta vuonna 2024.

Telakka rakentaa samankaltaisia aluksia vielä kaksi lisää. Niiden on tarkoitus valmistua vuosina 2025 ja 2026.

Telakan historia

Katso myös: Luettelo Crichton-Vulcanilla ja Wärtsilän Turun telakoilla valmistetuista aluksista

Wärtsilä Pernon Telakka (WPT)

Telakan rakentaminen

Wärtsilän laivanrakennus kasvoi voimakkaasti 1960-luvulla. Turun keskustan liepeillä Aurajoen rannalla sijainnut Wärtsilän Turun telakka alkoi käydä ahtaaksi. Alueen ympärille levittäytynyt asutus esti laajentumisen. 1970-luvun alussa Tankmar Hornin noustessa Wärtsilä-yhtymän johtoon ajatus uudenaikaisesta "laivatehtaasta" alkoi hahmottua Götaverkenin Arendalin telakan innoittamana.

Uuden telakan paikaksi valittiin noin 10 kilometrin päässä Raision puolella sijainnut Perno. Alue liitettiin Turkuun. 8. huhtikuuta 1974 kaupunginvaltuusto hyväksyi 144 hehtaarin suuruisen maa-alueen ja 34 hehtaarin suuruisen vesialueen myynnin Wärtsilälle. 16. toukokuuta tasavallan presidentti Urho Kekkonen laukaisi työmaan ensimmäisen räjäytyspanoksen. Telakkaa rakentamassa oli parhaimmillaan yli tuhat työmiestä. Rakennusaikataulu oli tiukka; ensimmäisen kölinlaskun oli määrä tapahtua 1976 ja aluksen piti olla luovutusvalmis 1977. Haasteensa asetti myös Wärtsilän ennätyssuuri tilauskanta. Työt levyhallissa aloitettiin jo vuoden 1975 lopulla. Kovista yrityksistä huolimatta Pernon telakan ensimmäinen laiva, japanilaisen varustamon tilaama kaasutankkeri Gas Rising Sun (NB 1229) päästiin luovuttamaan vasta 1978. Täyteen tuotantokykyyn päästiin vuonna 1979, mutta laivat hinattiin varusteltaviksi vanhalle telakalle vielä vuoteen 1982 asti.

M/S Independence of the Seas Turun telakalla huhtikuussa 2007.

1970-luvun loppu ja telakkakriisi

1970-luvun lopussa Wärtsilä valmisti Pernossa muun muassa kaasutankkereita, matkustajalaivoja ja rahtilaivoja. 1980-luvun alussa väliaikaisesti hiipunut Neuvostoliiton vienti lähti jälleen käyntiin. Piristynyt idänkauppa viivytti vääjäämättömästi lähestyvää telakkakriisiä 1980-luvun puoliväliin asti. Aasian maat olivat vallanneet suurimman osan markkinoista ja telakkateollisuus oli joutunut tai joutumassa kannattavuuskriisiin kaikissa korkean kustannustason maissa.

Wärtsilä Meriteollisuus ja konkurssi

Toiminnan tehostamiseksi Wärtsilä ja Valmet yhdistivät telakkansa ja perustivat uuden yhtiön, Wärtsilä Meriteollisuuden vuonna 1986. Lähellä sijainnut Valmetin omistama Pansion telakka suljettiin ja jotkut sen toiminnot siirrettiin Pernoon. Pernon telakan henkilöstömäärä oli tuolloin noin 3500 ja sitä jouduttiin vähentämään rajusti lyhentyneiden tilauskirjojen takia. Töitä saatiin jonkin verran Neuvostoliiton Valmetilta tilaamista laivoista.

Vuoden 1987 alussa uuden telakkayhtiön toimitusjohtaja Pekka Laine alkoi haalia ahkerasti tilauksia. Tehtiin sopimukset Carnival Cruise Linesille (CCL) ja Kloster Cruiselle toimitettavista loistoristeilijöistä. Rederi AB Slite tilasi matkustajalaivan ja antoi option sisaraluksesta. Vielä samana vuonna CCL käytti optionsa ja tilasi kaksi risteilyalusta. Myös Effoalta ja Johnson Linelta saatiin tilaukset.

Yhtäkkiä paisunut tilauskanta yhdessä väärin hinnoiteltujen kauppojen ja useiden muiden syiden kanssa johtivat Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssiin 23. lokakuuta 1989. Konkurssipäivänä Pernon telakan tilauskirjassa oli seitsemän alusta, joista kaksi oli varusteluvaiheessa, yksi oli altaassa rakenteilla, kahden rakennustyöt oli osaksi aloitettu ja kaksi oli yhä suunnitteluvaiheessa. Pisimmälle oli edennyt SF Linen Cinderella, joka luovutettiin kuusi päivää konkurssin jälkeen varustamon maksettua viimeisen erän.

Kværner Masa-Yards Turun Uusi Telakka (KMY-TUT)

7. marraskuuta 1989, vain kaksi viikkoa konkurssin jälkeen, perustettiin uusi telakkayhtiö Martin Saarikankaan johdolla. Yrityksen nimeksi tuli Masa-Yards Oy. Toiminta telakalla aloitettiin uudelleen. Perustajaosakkaina olivat Suomen valtio, Suomen Yhdyspankki sekä varustamot, joiden laivoja seisoi keskeneräisinä Meriteollisuuden konkurssipesän hallinnoimilla telakoilla. Telakkayhtiön ensimmäinen tehtävä oli saattaa valmiiksi Meriteollisuuden tilauskannassa olleet alukset. 19. tammikuuta 1990 vesille laskettiin Suomen siihen asti suurin matkustaja-alus, Effoan Silja Serenade. Edellisenä kesänä vesille laskettu Sliten tilaama Kalypso luovutettiin keväällä tilaajalleen. Serenade luovutettiin marraskuussa samana päivänä kun sen sisaralus Silja Symphony laskettiin vesille. Symphony luovutettiin keväällä 1991. CCL:n tilaamat risteilyalukset päätettiin rakentaa Helsingin telakalla.

Sekä Masa-Yardsin perustajina olleet varustamot että valtio pyrkivät myymään osuuksiaan pian yrityksen käynnistämisen jälkeen, ja 1991 Masa-Yardsin suurimmaksi omistajaksi nousi norjalainen Kværner. Yrityksen nimeksi tuli Kværner Masa-Yards.

Pian omistajavaihdoksen jälkeen Pernon telakalle alkoi sadella uusia tilauksia. Merkittävimpiä olivat japanilaisen Yusen Kaisha -varustamon tilaama risteilyalus ja Arabiemiraateista tilatut neljä LNG-säiliöalusta. 1990-luvun lopulla Pernon telakalla rakennettiin ensimmäinen Royal Caribbean Internationalin (RCI) tilaama Voyager-luokan risteilyalus joka poiki neljä jatkotilausta. Valmistuessaan nämä alukset olivat maailman suurimpia. Näitä on seurannut kolme samaan konseptiin pohjautunutta Freedom-luokan alusta sekä kaksi vieläkin suurempaa Oasis-luokan alusta, jotka ovat maailman suurimpia risteilyaluksia tällä hetkellä. Näiden alusten valmistaminen kesti pitkälle Akerin sekä STX Europen omistajakaudelle, joiden aikana rakennettiin myös Color Linelle kaksi maailman suurinta matkustaja-autolauttaa.

Aker Finnyards ja STX Europe

Vuonna 2001 Masa-Yardsin emoyhtiö Kværner ajautui toisen norjalaisen yhtiön, Akerin, haltuun. Vuonna 2007 Akerin telakat siirtyivät korealaiselle STX Shipbuildingille. Kun viimeinen Royal Caribbean Internationalin suuri risteilijäalus, M/S Allure of the Seas, luovutettiin uudelle omistajalleen syksyllä 2010, telakka tyhjeni.

Pientä osaa telakan työntekijöistä työllisti vuonna 2011 Turun kaupungin tilaama Myllysillan teräsrunko.

Valtion myöntämällä ympäristötuella telakka sai kaksi tilausta. Toisen vuoden 2010 lopussa, kun Viking Line tilasi telakalta uuden matkustaja-aluksen. Toinen pienempi tilaus varmistui vuoden 2011 alussa, kun turkulainen Oy Gaiamare Ab tilasi telakalta erikoisaluksen. M/S Meren luovutus tapahtui kesäkuussa 2012 Syyskuussa 2011 telakan tilauskirja paisui edelleen TUI Cruises -yhtiön tilaamasta risteilyaluksesta.

M/S Independence of the Seas Turun telakalla 6. lokakuuta 2007.

Ministeri Jan Vapaavuoren mukaan Suomen hallituksen kielteinen telakkatukipäätös tammikuussa 2013 ei ratkaissut risteilijätilauksen menoa Ranskaan, vaan päätös oli tehty jo aiemmin. Myös yt-neuvottelujen aloittamisesta oli päätös hänen mukaansa tehty jo aiemmin, syksyllä 2012.

Meyer Turku

Pääartikkeli: Meyer Turku

Syyskuussa 2014 STX:n Turun telakan myynti saksalaiselle Meyer Werftille ja Suomen valtiolle varmistui, kun Saksan kilpailuviranomainen hyväksyi kaupan. Turun telakan nimeksi tuli Meyer Turku Oy ja sen toimitusjohtajana aloitti Jan Meyer. STX Finlandin toinen Suomessa sijaitseva telakka, Rauman telakka, ehti lopettaa toimintansa kesällä 2014, ja telakka myytiin Rauman kaupungille ennen STX Finlandin myyntiä Meyer Werftille. Lisäksi STX Finland omisti puolet Hietalahden telakkan omistavasta Arctech Helsinki Shipyardista, joka ei kuulunut Meyer Werftille myytyyn osaan STX Finlandista.

Toukokuussa 2015 Meyer Turku Oy siirtyi kokonaan Meyerin omistukseen, kun Meyer Werft osti Suomen valtion 30 prosentin osuuden telakkayhtiöstä.

Lähteet

• Nils von Knorring: Aurajoen veistämöt ja telakat. Vaasa: Schildts Förlags Ab, Espoo, 1995. ISBN 951-50-0735-6

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pernon telakka Wikimedia Commonsissa