Iittala (yritys)

Iittala on suomalainen yritys, joka on erikoistunut sisustusmuotoiluun ja astioihin. Yritys aloitti lasitehtaana vuonna 1881. Vuonna 2007 Iittala Groupista tuli Fiskarsin tytäryhtiö.

Iittala Group
Yritysmuoto	osakeyhtiö
Perustettu	1881 (Iittalan lasitehtaan perustaminen)
Perustaja	P. M. Abrahamson
Liikevaihto	168,2 milj. euroa (2012)
Nettotulos	12,3 milj. euroa (2012)
Emoyhtiö	Fiskars Oyj Abp (2007–)
Kotisivu	www.iittala.com
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Iittalan vanha logo.

Iittalan muotoiluperinteet lasiastioiden ja taidelasin suunnittelussa pohjautuvat 1900-luvun puolivälin paikkeille. Esimerkkejä tästä ovat Alvar Aallon Aalto-maljakko (Savoy-maljakko) vuodelta 1936. Timo Sarpanevan Festivo kynttilänjalat sekä Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasisarja vuodelta 1968.

Viime vuosikymmeninä Iittala on laajentanut lasista myös muihin materiaaleihin, kuten keramiikkaan ja metalliin. Esimerkkejä ovat entinen Arabian, nykyään Iittalan brändin alla kulkeva, Kaj Franckin keraaminen Teema-astiasarja vuodelta 1952 ja alun perin Rosenlewin valmistama, Timo Sarpanevan suunnittelema valurautainen Sarpaneva-pata vuodelta 1960. Iittalalla on myös tuotevalikoimassaan useampia aterinsarjoja.

Muita uudempia tunnettuja Iittalan tuotteita ovat Björn Dahlströmin vuonna 1998 suunnittelemien keitto- ja paistoastioiden Tools-sarja, Alfredo Häberlin keraaminen Origo-astiasarja vuodelta 1999 ja Essence-lasit vuodelta 2001, Anu Penttisen Vitriini vuodelta 2010 sekä keramiikkaa, lasia, puuta ja tekstiiliä yhdistelevä Sarjaton-astiasarja, jonka ovat suunnitelleet Harri Koskinen, Aleksi Kuokka, Musuta ja Samuji vuonna 2012.

Iittalan tuotteista lähes kaikki lasiesineet valmistetaan edelleen Suomessa Iittalan lasitehtaalla, lukuun ottamatta muutamia sarjoja, jotka valmistetaan esimerkiksi Saksassa tai Kiinassa. Kaikki Iittalan keramiikka valmistetaan Thaimaassa tai Romaniassa.

Historia

Iittala on saanut nimensä Iittalan kylään vuonna 1881 perustetun lasitehtaan mukaan.

Vuodesta 1917 Iittalan omisti A. Ahlström Osakeyhtiö, joka omisti myös Karhulan lasitehtaan. Nämä muodostivat yhdessä Karhula-Iittalan lasitehtaan aina 1950-luvulle asti. Alussa tehdas valmisti enimmäkseen apteekkilasia, pulloja ja öljylamppulaseja, mutta myös jonkin verran talouslasia.

1920- ja 30-lukujen perinteisten, taidokkaasti hiottujen hienostolasien hallitseman kauden jälkeen Iittala alkoi vähitellen panostaa uuteen muotoiluun ja siitä alkoi muodostua lasitaiteen ja -teollisuuden edelläkävijä. Ensimmäisiä askeleita olivat kansainvälistä suosiota osakseen saaneet Aino Aallon suunnittelema lasisto sekä Alvar Aallon vuonna 1936 suunnittelema Savoy-maljakko (Aalto-maljakko), joita valmistettiin aluksi Karhulan lasitehtaalla.

Toisen maailmansodan aikana tuotanto saattoi olla toisinaan pitkiä aikoja pysähdyksissä raaka-aine- ja työvoimapulan vuoksi. Tuotanto saatiin jälleen käyntiin vuonna 1946, mihin mennessä tehdas oli jo päässyt ränsistymään pahoin. Sodan jälkeen Iittala oli menestyvä ja kasvava yritys, erityisesti 1950- ja 1960-luvuilla, kun luotiin uusia lasiesineitä ja innovaatioita. Iittalassa panostettiin muun muassa Milanon triennaaleihin valmistamalla useita erilaisia taide-esineitä. Tämä tuotti tulosta, sillä esimerkiksi Tapio Wirkkalan Kantarelli voitti Grand Prix -palkinnon vuonna 1951 ja Timo Sarpanevan Orkidea, Kajakki ja Lansetti voittivat niin ikään Grand Prix -palkinnon vuonna 1954. 1970-luvulle asti menestystä oli, kunnes öljykriisi ja Suomen EEC-vapaakauppasopimus hidastivat vauhtia. Tuolloin alkoivat irtisanomiset ja tuotannon supistukset, jotka jatkuivat aina 1980-luvulle asti.

Vuonna 1987 Iittalan lasitehtaan omistanut A. Ahlström Osakeyhtiö osti Nuutajärven lasitehtaan Urjalassa. Iittala yhdistettiin Nuutajärven lasitehtaan kanssa Iittala-Nuutajärvi Oy:ksi. Tämän tapahtuman seurauksena entisistä Nuutajärven tuotteista tuli nyt Iittalan nimen alla kulkevia tuotteita. Monet entisistä Nuutajärven lasiesineistä valmistettiinkin edelleen Nuutajärvellä tehtaan sulkemiseen asti vuoteen 2014. Tämän seurausta on myös se, että esimerkiksi alkujaan Nuutajärvellä valmistetut Kartio -sarja ja Kastehelmi -sarja, Kivi -kynttilälyhdyt, Mariskoolit ja Oiva Toikan suunnittelemat lasilinnut ovat nykyisin Iittalan tuotannossa. Kyseisen yrityskaupan myötä Iittalassa pystytäänkin nykyisin valmistamaan entisiä Nuutajärvellä valmistettuja lasiesineitä sekä hyödyntämään Nuutajärvellä syntynyttä muotoilua, kuten ottamalla vanhoja Nuutajärven lasisarjoja tuotantoon Iittalana, esimerkiksi uudessa värissä tai koossa. Hackman osti Iittala-Nuutajärvi Oy:n vuonna 1990.

Vuodesta 2003 yritys toimi itsenäisenä nimellä Iittala Oy Ab. Vuonna 2004 se siirtyi toimivan johdon ja ABN AMRO Capitalin hallinnoiman sijoitusrahaston omistukseen. Vuoden 2006 lopussa yritys muutettiin julkiseksi osakeyhtiöksi ja nimeksi tuli Iittala Group Oyj. 9. maaliskuuta 2007 yhtiön pääomistaja ja yhtiö päättivät toteuttaa osakemyynnin ja -annin ja hakea listausta Helsingin pörssiin. Osakemyynti ja -anti alkoivat 12. maaliskuuta, mutta ne peruutettiin 27. maaliskuuta 2007, eikä yhtiö hakenut listausta pörssiin. Kesäkuussa 2007 Fiskars ilmoitti tehneensä sopimuksen Iittalan osakekannan ostamisesta. Kauppa toteutui elokuun lopussa 2007 ja yrityksen nimeksi vaihtui syyskuussa Iittala Group Oy Ab.

Vuosilukuja

• 1881 Peter Magnus Abrahamson perusti Iittalaan lasitehtaan
• 1917 Iittala siirtyi A. Ahlström Oy:n omistukseen
• 1956 Professori Timo Sarpaneva suunnitteli Iittalan i-merkin
• 1990 Hackman osti Arabian, Rörstrand-Gustavsbergin ja Iittala-Nuutajärven, syntyi Hackman Tabletop
• 1994 Hackman Housewares ja Hackman Tabletop yhdistyivät, syntyi Hackman Designor
• 2002 Kansainvälisen Iittala-brändin ja -valikoiman lanseeraus.
• 2003 Iittala Oy Ab yrityksen nimeksi
• 2004 Italialainen keittiölaitevalmistaja Ali Group (Alifin Oy) osti Iittalan omistavan Hackman Oyj Abp:n ja ilmoitti luopuvansa Iittalan omistuksesta. Hackmanin osake ja sen mukana Iittala poistui Helsingin pörssin päälistalta
• 2004 Iittala siirtyi toimivan johdon ja ABN AMRO Capitalin omistukseen
• 2006 Yritysmuoto muuttui julkiseksi osakeyhtiöksi ja nimeksi tuli Iittala Group Oyj
• 2007 Osakeanti peruttiin, Fiskars osti Iittala Group Oyj:n ja nimeksi tuli Iittala Group Oy Ab
• 2024 Iittala lanseerasi Aleksi Tammen suunnitteleman uuden aikakauden logon

Iittalan muotoilun historiaa

1900-luku

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Iittalan lasinpuhaltajat, tuotemallit ja muotoilu tulivat aina 1920-luvulle asti Ruotsista, Saksasta, Tanskasta ja Belgiasta.

Iittalan ensimmäinen oma suunnittelija oli Alfred Gustafsson. Silloisen varapääjohtajan Claës Norstedtin aloitteesta Alfred Gustafsson loi vuonna 1903 tunnetuimmat työnsä, Suurmieslasien sarjan. Juomalasien sarja oli osa passiivista vastarintaa Venäjän valtaa vastaan. Laseihin oli kuvattu suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin merkkihenkilöitä.

1920- ja 1930-luvut

1920- ja 1930-luvut olivat Iittalalle kristallin aikaa. Barcelonan maailmannäyttelyssä vuonna 1929 Iittala sai tunnustuksen kristalleista, joita tuotettiin Iittalan lasitehtaissa.

Vuonna 1936 Erkki Vesanto palkattiin vakituiseksi muotoilijaksi Iittalan lasitehtaalle, ja samalla hänestä tuli ensimmäinen suomalaiseen lasitehtaaseen palkattu vakituinen muotoilija. Erkki Vesannolla oli Iittalassa useita merkityksellisiä tehtäviä, kuten Iittalan lasimuseon intendentin virka myöhemmin vuosina 1971-1980, mutta hän myös suunnitteli runsaasti lasia heti alusta alkaen. Göran Hongell palkattiin Karhulan lasitehtaalle osa-aikaiseksi jo vuonna 1932, mutta hänestä tuli vakituinen muotoilija vasta vuonna 1940. Hongell käynnisti yhteistyön suunnittelijoiden ja lasinpuhaltajien välillä viemällä piirustuksia lasitehtaalle pyytääkseen mielipidettä esineen puhaltamiseen liittyvistä teknisistä näkökohdista. Lasia suunnittelivat myös monet muut muotoilijat, kuten Gunnel Nyman ja Lisa Johansson-Pape.

Aino ja Alvar Aalto toivat funktionalismin Suomeen ja Iittalaan 1930-luvulla. Vuonna 1932 Aino Aalto osallistui Karhula-Iittalan muotoilukilpailuun ja sijoittui toiseksi Bölgeblick-sarjallaan. Kansainväliselle yleisölle lasi esiteltiin Lontoossa 1933 sekä Milanon vuoden 1936 triennaalissa, missä Aino Aalto voitti kultamitalin. Juomalasien muotoilu oli aluksi liian jyrkkää, sillä niistä lohkesi helposti paloja, mutta muutetun muotoilun ansiosta laseista tuli muotoilultaan paitsi yksinkertaisia myös käytännöllisiä, sillä ne voitiin pinota. Aino Aalto -laseja valmistetaan edelleen.

Vuonna 1936 Alvar Aalto suunnitteli tunnetuimman esineensä, Aalto-maljakon (eli Savoy-maljakon). Sen ensiesittely tapahtui Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937. Maailmankuulu Aalto-maljakko on ikoni, jota tuotetaan Iittalan lasitehtaassa tänäkin päivänä.

1940-luku

Vuonna 1946 pääjohtajana toiminut Antero Järvinen antoi suunnittelijoille mahdollisuuden ottaa vastuuta Iittalan tulevasta suunnasta. Se kannatti Tukholman muotoilukilpailussa, missä kilpailutöinä oli paitsi hiekkapuhallettuja ja kaiverrettuja teoksia myös kaiverrus Iittalan Göran Hongellin suunnittelemiin maljakoihin. Tapio Wirkkala voitti ensimmäisen palkinnon, ja 2. ja 3. sija menivät Kaj Franckille. Wirkkala ja Franck saivat vapaat kädet taidelasin muotoiluun Iittalan lasitehtaalla. Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan tekemän työn myötä suhtautuminen lasiin muuttui. Kirkkautta ja valon taittumista alettiin arvostaa uudella tavalla.

1940-luvun loppupuolelta alkaen Göran Hongell ja Erkki Vesanto keskittyivät sarjatuotannon suunnitteluun, kun taas Tapio Wirkkala ja Kaj Franck panostivat taidelasimuotoiluun. Göran Hongellin vuonna 1948 suunnittelemat Aarne-lasit palkittiin kultamitalilla vuoden 1954 Milanon triennaalissa. Karhula-Iittalan kuvasto vuodelta 1949 ilmentää uutta asetelmaa: kuvasto poikkesi edeltäjistään täysin ja sisälsi kauniita taide-esineitä.

1950-luku

Antero Järvisen pyrkimykset edistää muotoilua saivat jatkoa, kun Håkan Södermaströmistä tuli johtaja vuonna 1950. Hänen tavoitteenaan oli, että Iittalan lasitehtaalla muotoilu koskisi koko tuotevalikoimaa. Helsingin messuilla vuonna 1950 Karhula-Iittalan tuotteet palkittiin kultamitalilla ja yleisö äänesti Tapio Wirkkalan Kantarellin näyttelyn kauneimmaksi esineeksi.

Suomalainen muotoilu menestyi muutenkin hyvin 1950-luvulla, ja esimerkiksi Milanon triennaalissa vuonna 1951 Suomi voitti 25 palkintoa. Tapio Wirkkala sai kolme Grand Prix -palkintoa, ja Timo Sarpaneva palkittiin hopeamitalilla. Vuonna 1954 Wirkkala sai jälleen Grand Prix -palkinnon. Heti seuraavassa Milanon triennaalissa Timo Sarpaneva sai Grand Prix -palkinnon vuonna 1957. Iittala asetti tiukat vaatimukset tuotteilleen, mikä aiheutti välillä tuotannolle hankaluuksia. House Beautiful -lehti antoi Timo Sarpanevan Orkidealle Most Beautiful Object -tunnustuksen vuodelta 1954.

Taidelasin suosion kasvun myötä suunnittelijoiden nimistä tuli myyntimenestyksen tae. Timo Sarpaneva suunnitteli i-kokoelmalleen punaisen i-merkin, josta tuli vuonna 1956 Iittala-brändin tunnus, joskin Karhula-nimeä käytettiin Iittalan lasitehtaan tuotteista vielä 1960-luvun alussa.

Tapio Wirkkalan Ultima Thule -sarjaa vuodelta 1968.

1960-luku

Karkeasti kuvioitu rosolasiksikin kutsuttu muotoilu, jota Iittala alkoi valmistaa 1960-luvulla, sai runsaasti suosiota uusien käyttölasien sekä taidelasien myötä. Muun muassa Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasisarja sekä Timo Sarpanevan Senaattori -lasisarja ja Festivo -kynttilänjalat ovat hyviä esimerkkejä aikansa muotoilusta. Taidelasista puolestaan Sarpanevan Finlandia -sarja on taidonnäyte aikansa innovaatiosta, kun keksittiin puhaltaa erilaisia lasiesineitä kiinni puumuottiin, joka palamisen myötä synnytti lasiin jokaisella puhalluskerralla hieman erilaisen pinnan. Puumuotit kuluivat nopeasti, eikä niitä pystynyt keskimäärin kymmentä kertaa enempää käyttämään.

1970-luku

Valto Kokko aloitti Iittalassa valaisinsuunnittelijana 1963 ja siirtyi vuonna 1971 visuaalisen osaston päälliköksi Erkki Vesannon tilalle. Valto Kokon työnkuvaan kuului Iittalan visuaalisen ilmeen ylläpito, kuten mainosten sekä pakkausten suunnittelu, mutta hän muotoili myös niin ikään runsaasti lasia, pääsääntöisesti käyttölasia. Kokko loi ensimmäisen laajan lasiastiasarjansa, Avecin, vuonna 1973. Hänen tunnetuin sarjansa Otso on vuodelta 1978, ja vuodesta 1981 alkaen Otso on kuulunut New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmiin. Kokko suunnitteli myös Iittalassa valmistettavia tilaustöitä eri yrityksille.

1970-luvulla uutta rosolasia muotoiltiin edelleen, kuten Tapio Wirkkalan käyttölasisarjat Solaris ja Niva, sekä Timo Sarpanevan käyttölasisarja Kalinka. Kuitenkin vuosikymmenen loppua kohden rosolasin suosio hiipui, ja sileän lasin suosio kasvoi.

1970-luvun lopulla Iittalaan muotoilijaksi palkattu Jorma Vennola toi Iittalaan uusia tuulia, kun hänen lasia sekä metallia yhdistävä Paula -sarja tuli tuotantoon vuonna 1978. Seuraava Vennolan suunnittelema laajempi sarja Kaveri yhdisti lasia ja muovia, joka tuli tuotantoon vuonna 1980.

1980-luku

1980-luvulla Iittalassa tuli vuosittain tuotantoon monia uusia esineitä, kuten Timo Sarpanevan suosittu jalkalasisarja Kolibri, jota valmistettiin 2000-luvun lopulle saakka. Pidempään Iittalalle työskennelleet muotoilijat saivat rinnalleen uusia ja nuorempia muotoilijoita, jotka olivat 1980- ja 1990-luvulla usein freelancereita.

1990- ja 2000-luvut

Björn Dahlströmin vuonna 1998 luoma keitto- ja paistoastioiden Tools-sarja on suunniteltu yhteistyössä maailman huippukokkien kanssa. Yhteistyö valittujen kansainvälisten muotoilijoiden kanssa sai aikaan menestyksekkäitä tuotteita kuten Alfredo Häberlin Essencen. Alfredo Häberlin vuonna 2001 suunnittelemasta raidallisesta keramiikkamunakupista tuli suosittu, jolloin koko Origo-sarjasta tehtiin raidallinen, mikä tekikin siitä vastapainon Iittalan Teema-sarjalle.

2010-luku

Anu Penttisen kirkkaat ja voimakasväriset Vitriini-lasirasiat vuodelta 2010 olivat jälleen yksi Iittalan muotoilun kohokohta ja suunnannäyttäjä. 2010-luvulla Iittalassa käytettiin laajasti eri värejä. Esimerkiksi vuonna 2017 julkaistiin runsas ultramariininsinistä lasia sisältävä Suomi Finland 100-sarja. Merkittävin 2010-luvun Iittalan uusi lasisarja oli vuonna 2019 julkaistu Jasper Morrisonin suunnittelema Raami, joka sisälsi lasista, keramiikasta sekä puusta valmistettuja esineitä. Vuonna 2021 Iittala juhlisti 140-vuotista taivaltaan, ja sen kunniaksi puolestaan valmistettiin eri esineitä joko ametistin tai harmaan värisenä.

2020-luku

Alkuvuonna 2024 Iittala siirtyi tunnetusta ja perinteikäästä i-logostaan uuteen logoon, sekä muutenkin visuaalisesti keltaiseen sävyyn entisestä punaisesta. Vastaanotto uudelle ilmeelle oli aluksi melko ristiriitainen. Uuden ilmeen yhteydessä julkaistiin uusi Anne Hirvosen suunnittelema PLAY -sarja. Kyseinen sarja koostuu muun muassa lasiesineistä, keraamisista käyttöastioista sekä kodin sisustukseen liittyvistä esineistä.

Muotoilijat

Göran Hongell (1902–1973) oli yksi suomalaisen lasimuotoilun edelläkävijöistä. Hän loi lasiastioita kehittäen erikoistekniikoita ja värisävyjä yhdessä lasinpuhaltajien kanssa. Hänen luomuksensa olivat yksinkertaisen koruttomia, ja niissä modernismin henki yhdistyi hillittyyn art decoon.

• Muotoilutöitä Iittalalle: Aarne (1948), Aulanko (1950-luku).
• Palkinnot: Aarne (1948): kultamitali – Milanon triennaali (1954).

Aino Aalto (1894–1949) suunnitteli rakennuksia, sisustuksia, huonekaluja ja tekstiilejä. Aino Aallon funktionalistisen suuntautumisen seurauksena syntyi yksinkertaisia, pinottavia ja tilaa säästäviä lasituotteita. Veteen heitetyn kiven muodostamista renkaista innoituksensa saaneiden lasien monikäyttöisyys teki Bölgeblick -sarjasta kansainvälisesti tunnetun muotoiluklassikon. Aino Aalto suunnitteli töitä myös yhdessä aviomiehensä Alvar Aallon kanssa.

• Muotoilutöitä Iittalalle: Bölgeblick-sarja (1932), Aalto-lasi (yhteistyössä Alvar Aallon kanssa – 1933), Aalto-kukka (yhteistyössä Alvar Aallon kanssa – 1939).
  Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Bölgeblick, lasit, kaadin, lautanen – uudelleen nimettynä Aino Aalto.
  Palkinnot: Näyttelyarkkitehtuuri Artekille: Grand Prix – Milanon triennaali (1936), Bölgeblick (1932): kultamitali – Milanon triennaali (1954).

Alvar Aalto (1898–1976) oli suomalainen arkkitehti ja muotoilija. Savoy-maljakko sai ensiesittelynsä Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttelyssä. Aalto ja hänen vaimonsa Aino Aalto suunnittelivat töitä usein yhdessä.

• Muotoilutöitä Iittalalle: Aalto-lasi (yhteistyössä Aino Aallon kanssa – 1933), Aalto/Savoy-kulho (1936), Savoy/Aalto-maljakko (1936), Aalto-kukka (yhteistyössä Aino Aallon kanssa – 1939).
• Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Aalto-kokoelma.

Tapio Wirkkala (1915–1985) suunnitteli seteleitä, grafiikkaa, veistoksia, huonekaluja, koruja ja lasiesineitä. Hänen monipuolisuutensa muotoilijana on synnyttänyt yli 400 lasiastiaa ja taide-esinettä. Wirkkala oli lahjakas lasisuunnittelija, ja hänen yhteistyönsä lasityöläisten kanssa loi uusia tekniikoita ja pysyviä taidokkaita muotoiluesineitä.

• Muotoilutöitä Iittalalle: Kantarelli (1947), Kalvolan kanto (1948), Tapio (1954), Rondo (1957), Romantica (1960), Jäänsärkijä (1968), Paadar (1970).
• Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Kantarelli, Ultima Thule,.
• Palkinnot: Kantarelli, Varsanjalka, Kalvolan kanto, Tunturi, Jäkälä, Jääpala (1951); Jäävuori – Milanon triennaali (1951); Tokio, Tapio, Marsalkansauva – Milanon triennaali (1954); Tiima, Rondo – Milanon triennaali (1957); Romantica (1960); Paadarin jää – Milanon triennaali (1960); Jäänsärkijä, Ultima Thule: kulho – Milanon triennaali (1968); Lunning-palkinto (1951); Pro Finlandia -mitali (1955); Prinssi Eugen -mitali (1980).

Alfredo Häberli (1964) on Zürichissä asuva kansainvälinen muotoilija. Alfredo Häberlin muotoilussa perinne yhdistyy innovaatioon, iloon ja energiaan.

• Muotoilutöitä Iittalalle: Origo (1999), Essence (2001), Kid's Stuff (2001), Senta (2003), Tris (2003).
• Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Essence, Senta, Origo.

Kerttu Nurminen (1943) oli tunnettujen lasisarjojen suunnittelija ja Iittalan viimeinen kuukausipalkattu lasisuunnittelija
Muotoilutöitä Iittalalle: Verna-lasi (1998), Verna-maljakko (2004).
Palkinnot: valtion taideteollisuuspalkinto (1991), ja Kaj Franck -muotoilupalkinto (1996)

Timo Sarpaneva (1926–2006) oli monien materiaalien taitaja. Hän käytti töissään lasia, posliinia, valurautaa ja tekstiilejä sekä grafiikkaa. Sarpanevan i-sarjalle suunnitellusta logosta tuli Iittalan tavaramerkki vuonna 1956. Sarpaneva oli suomalaisen muotoilun kansainvälisesti tunnettu voimahahmo. Hänen töitään on esillä taide- ja muotoilumuseoissa eri puolilla maailmaa, ja Orkideaa on kuvailtu maailman kauneimmaksi esineeksi.

• Muotoilutöitä Iittalalle: Orkidea (1954), i-lasi (1956), Tsaikka (1957), Festivo (1966), Claritas (1984).
• Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Tsaikka, Orkidea, Claritas, Festivo, Sarpaneva
• Palkinnot: i-sarja (1954), Lunning-palkinto (1956), Pro Finlandia -mitali (1958), Taideteollisen korkeakoulun (nykyisen Aalto-yliopiston) kunniatohtorius (1993)

Lähteet

• Aav, Marianne & Viljanen, Eeva: Iittala: 125 Years of Finnish Glass. Designmuseo, 2006. ISBN 952-98784-7-8

Kirjallisuutta

• Annala, Vilho: Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan. II osa. Kehitys vuoden 1809 jälkeen. Toinen nide, s. 549–570. Helsinki: Suomen lasiteollisuusliitto, 1948.
• Koivisto, Kaisa & Westerholm, Sirpa: Suomalaisia juomalaseja. (Keräilijän aarteet) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-35747-7
• Koivisto, Kaisa & Westerholm, Sirpa: Suomalaisia lasimaljakoita. (Keräilijän aarteet) Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37039-1

Aiheesta muualla

• Iittalan kotisivu
• Kansalliskirjaston digitoidut aineistot: Iittalan tuoteluettelot.