Heikki Orvola

suomalainen muotoilija ja suunnittelija

Heikki Lauri Kalevi Orvola (s. 29. marraskuuta 1943 Helsinki) on palkittu suomalainen muotoilija sekä lasi- ja tekstiilitaiteilija.[1]

Orvola suunnitteli Kivi-kynttilälyhdyn vuonna 1988.

Tausta ja koulutus

muokkaa

Oulussa lapsuutensa elänyt Heikki Orvola aloitti opinnot Taideteollisuusoppilaitoksen keramiikkataiteen osastolla vuonna 1963. Opintojensa aikana vuonna 1966 Orvola palkittiin Faenzan 1. palkinnolla oppilastöiden sarjassa. Heikki Orvola valmistui vuonna 1968, ja samana vuonna Kaj Franck kutsui hänet Nuutajärven lasitehtaaseen suunnittelijaksi.[2]

Heikki Orvola on työskennellyt suunnittelijana ja taiteilijana vuosikymmenten ajan. Lasi, keramiikka, tekstiili, valurauta ja emali ovat hänelle tunnusomaisia materiaaleja. Hän on suunnitellut esineitä muun muassa Alessille, Arabialle, Iittalalle ja Marimekolle.

Orvola aloitti merkittävän työuransa lasin parissa ja työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla vuosina 1968–1983. Orvola suunnitteli niin sarjatuotannon esineitä kuin uniikkilasia. Orvolan suunnittelupöydältä ovat peräisin muun muassa Helmi-, Herttua-, Miranda- ja Aurora-lasistot sekä Kivi-tuikku.

Taidelasin puolella esineistö koostuu maljoista, vadeista, maljakoista ja lasiveistoksista. Vuonna 1976 Orvola vieraili Pilchuck Glass Workshopissa Yhdysvalloissa. Työskentelyjakson vaikutteita voi nähdä hänen taidelasiesineidensä tekniikoissa ja materiaalivalinoissa. Orvolan Pro Arte -lasikokoelmissa vallitsee hienostunut filigraanitekniikka. Heikki Orvola on työskennellyt myös muranolaisen mestarin Lino Tagliapietran kanssa sekä luonut taidelasia Milanossa sijaitsevaan Museo Bagatti Valsecchiin.[2]

Keramiikka

muokkaa

Vuosina 1987–1993 Heikki Orvola työskenteli Arabian muotoilijana Helsingissä. Hän erikoistui astiastojen suunnitteluun ja hänen käsialaansa ovat muun muassa Moreeni, Illusia (koriste Fujiwo Ishimoto), Lumi, 24h ja Taika (koriste Klaus Haapaniemi). Orvola on suunnitellut myös lukuisia edustusastiastoja, kuten Valtioneuvoston edustustastiastot Festum ja Finlandia vuonna 1998 sekä Fennica vuonna 2009.

Heikki Orvola on Arabian Taideosastoyhdistys ry:n perustajajäsen.[2]

Tekstiili

muokkaa

Lasin ja keramiikan ohella Orvola on tehnyt mittavan uran tekstiilin parissa. Hän suunnitteli Marimekon painokankaita freelancerina vuosina 1985–1995. Koruompeleet hän aloitti jo 1960-luvulla voidakseen säilyttää kosketuksen materiaaliin toimiessaan Nuutajärven lasitehtaalla vain suunnittelijana, jonka teoksia lasinpuhaltajat toteuttivat.

Mittava kokonaisuus näistä taideteoksista sekä lasi- ja keramiikkateoksista ja sarjatuotannon esineistä oli esillä Heikki Orvolan laajassa yksityisnäyttelyssä Suomen lasimuseossa Riihimäellä vuonna 2022.[2]

Opettajana

muokkaa

Orvola on työskennellyt Taideteollisessa oppilaitoksessa assistenttina 1960-luvulla sekä lasin ammattitekniikan opettajana 1977–1989.[3]

Palkinnot ja kokoelmat

muokkaa

Heikki Orvola on palkittu Pro Finlandia -mitalilla 1984, Design Plus -palkinnolla ja Formland-muotoilupalkinnolla 1997, Kaj Franck -muotoilupalkinnolla 1998 sekä iF Design Awardilla 2003. Vuonna 2005 Orvola kutsuttiin Musée des Arts Décoratifsin kunniajäseneksi Pariisissa. Professorin arvonimen Orvola sai vuonna 2002.[3]

Orvolan teoksia on muun muassa seuraavien museoiden kokoelmissa: Museum of Modern Art ja Corning Museum of Glass New Yorkissa, Seattle Art Museum Seattlessa, Museo Internazionale delle Ceramiche Faenzassa, Powerhouse Museum Sydneyssä, Victoria and Albert Museum Lontoossa, Stedelijk Museum Amsterdamissa sekä Musée de l’Impression sur Etoffes de Mulhouse ja Musée des Arts Décoratifs Ranskassa.

Orvolan puoliso oli kirjailija ja sisustusarkkitehti Mirja Orvola (o.s. Milén).[2]

Lähteet

muokkaa
  1. Taskinen, Rita (toim.): Suomalainen Design: Kuka kukin on. Helsinki: Ornamo, 1992. ISBN 952-9748-04-3.
  2. a b c d e Laurén, Uta – Häyry, Mari (toim.): Heikki Orvola: Materiaalien virtuoosi. Suomen lasimuseo, 2022.
  3. a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 648. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.

Aiheesta muualla

muokkaa