Värtsilän ruukki
Värtsilän rautaruukki toimi Värtsilän pitäjässä Jänisjoen Juvankosken eli Värtsilänkosken rannalla vuosina 1850–1939.[1]
Ruukin perustaja oli Nils Ludvig Arppe joka oli jo vuonna 1836 ostanut silloiseen Tohmajärven pitäjään kuuluneen Värtsilänkosken rannalla sijainneen vesisahan. Hän oli hankkinut omistukseensa myös Ilajankosken harkkohytin Ilomantsista 1836 ja Möhkön ruukin 1851 jotka molemmat käyttivät järvimalmia raudan valmistukseen. Värtsilän ruukki sai priviegionsa 1850 ja ruukin masuuni käynnistyi syyskuussa 1852. Järvimalmia käyttänyt ruukki menestyi hyvin erityisesti kun vuosina 1853–1856 käyty Krimin sota lisäsi rautatuotteiden kysyntää. Elokuussa 1861 Värtsilän ruukilla otettiin käyttöön uusi putlaus- ja valssilaitos johon kuului seitsemän putlausuunia, kolme hitsausuunia, kaksi höyryvoimalla toiminutta valssia ja kaksi höyryvasaraa. Putlauksen avulla takkiraudasta poistettiin ylimääräinen hiili ja fosfori jolloin raudasta tuli taontakelpoista kankirautaa.[1]
Arppen kuoltua 1861 Värtsilän ruukki ja saha jatkoivat hänen perillistensä johdolla jotka perustivat tätä varten osakeyhtiön. Tästä yhtiöstä muodostettiin vuonna 1907 Oy Wärtsilä Ab. Värtsilän tuotantolaitoksen uudistukset jatkuivat niin että 1885 otettiin käyttöön Siemens-Martin uuni jolla järvimalmista saatu harkkorauta jalostettiin teräkseksi. Värtsilään valmistui toinen Siemens-Martin uuni vuonna 1910 ja kolmas uuni vuonna 1921. Värtsilän masuuni sen sijaan suljettiin jo vuoteen 1920 mennessä ja harkkorauta tuli jatkossa Värtsilään läheiseltä Hämekosken rautasulatolta. Värtsilän ruukilla oli vuonna 1925 työssä noin 1 000 työntekijää ja ruukin vuosituotanto oli samana vuonna 5 420 tonnia takkirautaa, 12 300 tonnia kankirautaa, 1 991 tonnia vannerautaa, 2 927 tonnia rautalankaa ja 1 746 tonnia lankanauloja. Ruukin toiminta jatkui vuoteen 1939 saakka ja päättyi kun ruukki jäi talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle. Rautasulatuksessa käytettyä sähköä tuottaneet Saarion ja Vääräkosken voimalaitokset jäivät Suomen puolelle.[1]
Värtsilän ruukin toimintaa jatkoi välirauhan aikana Suomen puolelle Tohmajärven Uusi-Värtsilän kylään vuonna 1940 rakennettu rautasulatto joka oli vuoteen 1968 saakka Wärtsilä Oy:n omistuksessa. Valimotoiminta jatkui tämän jälkeen vielä eri yrittäjien johdolla vuoteen 1984 saakka. Sulatossa oli kaksi kolmivaiheuunia ja kolme yksivaiheuunia. Sulaton käyttämä romurauta tuli pääosin Neuvostoliitosta ja sen tuottama harkkorauta meni valtaosin Wärtsilän omille laitoksille jatkojalostukseen. Sulatossa valmistettiin myös kokilleja ja lattialaattoja. Vaikka sulattamolle toimitti sähköä neljä eri Jänisjoessa sijainnutta vesivoimalaitosta (Saario, Vääräkoski, Vihtakoski, Ruskeakoski) tuotannossa tapahtui ajoittain katkoja veden vähyyden aiheuttaman sähköpulan takia ja talvisin oli sulatolla vain yksi kolmivaiheuuni käytössä. Alhainen jalostuaste, vanhentunut tekniikka ja maantieteellinen sijainti tekivät Uuden Värtsilän sulattamosta kannattamattoman ja se lopetettiin vuonna 1968. Valimotoiminta jatkui sulattamon tiloissa vuoteen 1984 saakka ja sen jälkeen laitos oli tyhjillään vuoteen 2000 saakka jolloin sen osti juukalainen kalkkikiviurakoitsija.[2]