Jänisjoki

joki Suomessa ja Venäjällä

Jänisjoki (ven. Янисйоки, Янисъёки, Janisjoki [3]) Suomessa Pohjois-Karjalan Joensuun Tuupovaarassa ja Enossa ja Tohmajärvellä sekä Venäjällä Karjalan tasavallan Pitkärannan ja Sortavalan piireissä virtaava noin 150 kilometriä pitkä joki, joka laskee Läskelässä Laatokan Hiidenselkään.[6][2][9][a]

Jänisjoki
Янисйоки, Janisjoki
Jänisjoen Läskelänkoski ennen sotia Harlun Läskelässä luovutetulla alueella
Jänisjoen Läskelänkoski ennen sotia Harlun Läskelässä luovutetulla alueella
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä, Suomi
Alue Karjalan tasavalta
Piiri Pitkäranta, Sortavala
Maakunnat Pohjois-Karjala
Kunnat Tohmajärvi, Joensuu
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Jänisjoen valuma-alue
Pinta-ala 3 860,4 km² [1]
Järvisyys 10,1 % [2]
Pääuoman pituus noin 170 km [3][4]
Pääuoman osuudet JänisjokiJänisjärvi ←Jänisjoki ←Loitimo ←Jänisjoki ←Pulliaisjoki ←Jormonjoki ←Sonkajanjoki ←Onkilamminpuro
Joen uoman kohteita
Alkulähde Aittojärvi, Eno, Joensuu
  62.5982°N, 30.4802°E
Laskupaikka Laatokka, Hiidenselkä [5]
  61.7042°N, 30.9936°E
Läpivirtausjärvet Jänisjärvi, Tanikka, Melakko, Loitimo, Koverojärvi, Kortejärvi
Esteet 6 vesivoimalaitosta
Sivu-uomat Ulmosenjoki, Juuvanjoki, Viesimonjoki, Viesmonjoki, Rekijoki, Joutenjoki
Taajamat Hiidenselkä, Läskelä
Mittaustietoja
Pituus noin 150 km [3][4]
Lähdekorkeus 114,3 m mpy. [6]
Laskukorkeus 4,8 m mpy. [7]
Korkeusero 109,5 m
Kaltevuus 0,73 m/km
Keskivirtaama 45,5 m³/s [8]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Joen kulkuMuokkaa

Jänisjoen nimellä tunnettua uomaa voidaan seurata Laatokan rannasta ylös Suomen puolelle Joensuun Koveron luoteispuolelle asti Aittojärveen, joka sijaitsee Joensuussa entisen Enon kunnan alueella. Jänisjoen pituutta määritettäessä huomioidaan Aittojärven ja Loitimon välimatka (21,6 km, osuudet [4]), Loitomon selkä (8,2 km) ja joen osuus valtioiden rajalle (47,6 km) sekä joen pituus rajalta Laatokkaan (70 km [3]). Näiden yhteispituus on noin 150 kilometriä. Suomenkielisissä lähteissä mainittu joenpituus 95 kilometriä [2] voi tarkoittaa pääuoman pituutta Sonkajanjärveltä Venäjän rajalle. Jänisjoen yläjuoksuksi voidaan kutsua osuutta Aittojärveltä Loitimoon, keskijuoksuksi osuutta Loitomolta Jänisjärvelle ja alajuoksuksi viimeistä osuutta Jänisjärveltä Laatokkaan.[6]

Jänisjoki virtaa yläjuoksulla leveänä jokena. Aittojärvellä on vedenpinta 114,3 metrin korkeudella mpy. ja joen pinta putoaa alle kolmen kilometrin matkalla Kortejärveen laskiessaan 112,9 metriin, ja edelleen tullessa yli kolme kilometriä alempana sijaitsevaan Koverojärveen, on sen pinta laskenut 111,9 metriin. Joki kääntyy lounaaseen päin Haarajärven suuntaan, josta alle kolmen kilometrin päästä se kääntyy viiden kilometrin päässä sijaitsevaan entisen Tuupovaaran kunnan alueella Loitimoon. Joen yläjuoksulla on pudotusta vain noin neljä metriä. Joen vesimäärät ovat heti alussa tavanomaista suurempia. Alussa siihen yhtyy luoteesta saapuva Kotajoen ja Joutenjoen vedet, koillisesta Pulliaisjoen ja kaakosta Karjapuron vedet. Koverojärveen laskee kaakosta päin Vilvasjoki ja Haarajäven lähellä jokeen yhtyy Kuuspuro ja Koskutjoki.[6]

Loitimo on säännöstelty järvi Melkon luusuassa sijaitseva Ruskeakosken vesivoimalaitoksen takia, joka hyödyntää Jänisjoen yläjuoksun ja muiden Loitimoon laskevien jokien vettä. Sillä on lupa säännöstellä Loitimon vedenpintaa 108,17–110,29 metrin korkeudella mpy. Voimalassa vedenkorkeus putoaa noin 20 metriä. Jänisjoki jatkaa vesireittiään kohti etelää, jossa se kääntyy vasta 25 kilometrin päässä Tohmajärven Uusi-Värtsilässä itään päin ja poistuu Suomesta Venäjälle Värtsilässä 8 kilometrin päässä. Loitomosta alkava osuus ei sisällä kuin yhden järven, joka on pitkänkapea Tanikka (89,5 m mpy.). Järven alapuolella sijaitsee Vihtakosken voimalaitos. Jokeen yhtyy lännestä virtaava Viesimonjoki ja joen kääntökohdassa luoteesta tuleva Suonpäänjoki ja koillista virtaava Kangasjoki. Näiden yläpuolelle on Jänisjokeen rakennettu Saarion- ja Vääräkosken vesivoimalaitokset. Suomen puoleisessa Värtsilässä sijaitsee joen vieressä hyvä lintujärvi Sääperi, jonka vedenpinta on joen korkeudella 64,3 metriä mpy. Jokeen yhtyy idästä virtaava Juuvanjoki. Loitimosta on Ruskeakosken voimalan alapuolelle pudotusta noin 20 metriä ja voimalasta valtioiden rajalle on pudotusta 26 metriä lisää [2]. Rajan takana neljän kilometrin päässä sijaitsevan Jänisjärven vedenpinnan korkeus on vain hieman tätä alempi. Jänisjoki laskee Jänisjärveen sen pohjoispäässä sijaitsevaan pitkänomaiseen lahteen, jolla on pituutta 15 kilometriä. Lahden jälkeen jatkuu 18 kilometrinen järvenselkä.[6][9][10]

Jänisjoen alajuoksu alkaa Jänisjärven alapuolelta, missä sijaitsee neulapato säännöstelemässä Jänisjärven vedenpintaa. Joki putoaa heti muutaman kilometrin jälkeen Hämeenkoskessa, Harlun Leppäkoskessa se putoaa taas lisää ja viimeinen suuri pudotus tapahtuu Läskelän Läskelänkoskessa. Kaikissa kolmessa koskessa toimii vesivoimala. Läskelästä joki virtaa rauhallisesti Laatokkaan.[9]

LuontoarvojaMuokkaa

VedenlaatuMuokkaa

Jänisjoen valuma-alue sisältää turvesoita, joita on ojitettu paikoitellen tiheästi, moreenimaita ja hiekkamaita. Maanviljelyä esiintyy alueen moreenimailla ja savikoilla. Hiekkamailla valuma-alueen järvet ja niistä lähtevät lasku-uomat ovat yleensä kirkasveteisiä. Turvemaiden vedet ovat sen sijaan vedenväriltään tummia ja happamia. Turvemaiden osuus valuma-alueen pinta-alasta on 24 %. Valuma-alueen maaperän rakenteesta johtuen Loitimo ja Jänisjoki ovat humuksesta johtuen ruskeavetiset, mutta jotkin sivujoet ovat satunnaisesti myös kirkasvetisiä. Eräiden järvien tila on erinomainen, mutta yleensä järvien tila on hyvä. Useimpien jokien tila on hyvä, lukuun ottamatta Koskutjokea, joka tila on turvetuotannosta johtuen enää tyydyttävä.[2]

Ravinnepitoisuuksilla ilmaistuna Jänisjoki on lievästi rehevöitynyt, sillä kokonaisfosforipitoisuus on keskimäärin 17,4 mikrogrammaa litrassa vettä, kokonaistyppipitoisuus 526 mikrogrammaa litrassa. Fosforipitoisuudet ovat lievässä laskussa, mutta typpipitoisuudet ovat olleet vakaita.[11]

VirtaamiaMuokkaa

Suomen puolella on joen virtaamia mitattu Vääräkosken kohdalla. Joen keskivirtaama on 21 m³/s (MQ), keskiylivirtaama 101 m³/s (MHQ) ja keskialivirtaama 3,6 m³/s (MLQ). Suurin mitattu virtaama on ollut 164 m³/s (HQ, 24.5.1981). Venäjällä on virtaamia mitattu ilmeisesti voimalaitoksien kohdalla. Vuonna 2008 julkaistussa Jänisjoen vesistön alanyysissä joensuun keskivirtaamaksi ilmoitettiin 45,5 m³/s (MQ) ja Jänisjärvellä joen niskalla 40 m³/s [8]. Kevättulva alkaa voimistua yleensä huhtikuun alussa ja rauhoittua kesäkuun aikana. Syyssateet nostavat vesimääriä kesän jälkeen, mutta talvella virtaamat ovat pienimmillään. Voimalaitoksien säännöstelyllä on vaikea tasoittaa kevättulvien vaikutusta.[11]

KalastusMuokkaa

Jänisjoen luonnollinen yhteys Laatokkaan on katkennut kuuden vesivoimalaitoksen patorakenteiden takia. Kalateitä ei ole yhdelläkään voimalalla. Jänisjoen kalakanta on luontaisesti järvikalastoa, johon voimalaitoset ovat velvoiteistutuksin istuttaneet vaelluskaloja (taimen ja kirjolohi). Jänisjoen valuma-alue sisältyy Kitee-Jänisjoen kalatalousalueeseen, jonka pinta-ala on 189,41 km² ja joka sisältää 60 yli 50 hehtaarin järveä ja 13 keskikokoisia tai suurempia jokea. Suurin näistä joista on Jänisjoki.[2]

MelontareittiMuokkaa

Jänisjoki on sopiva melontaan ja sen melontareitistöön kuuluu yli 200 kilometriä melottavia joki- ja järviosuuksia.[12]

HistoriaaMuokkaa

Venäjän puolella, Läskelänkosken rannalla, sijaitsee Läskelän paperitehdas. Leppäkosken partaalla ovat toimineet Leppäkosken paperi- ja sellutehtaat ja Hämekosken rannalla kartonkitehdas.

Jänisjoen vesistöaluetta on muokattu jo 1800-luvulta lähtien järvenlaskuilla, jonka jälkeen Jänisjoki on jo 1900-luvun alkupuolella padottu voimalaitoskäyttöön. Patoaminen on aiheuttanut Jänisjoen alajuoksulla voimakkaita muutoksia.[13]

Valuma-alueMuokkaa

Pääartikkeli: Jänisjoen valuma-alue

YleistäMuokkaa

Jänisjoen vesistöalue on Suomen kaakkoisraja-alueen suurimpia. Sen pinta-ala on 3 860 km² [1] (tai 3 900 km² [3]), josta Suomen puolella on 1 988 km² ja Venäjän puolella on 1 872 km², eli noin puolet kummassakin. Venäjän valuma-alueella on alueita, joista vesi virtaa ensin Suomen puolelle ja alueita, jonne vesi virtaa Suomesta Venäjälle. Suomen puoliset alueet kuuluvat pääosin Joensuuhun, Ilomantsiin ja Tohmajärvelle. Valuma-alueen keskusjärvi on Jänisjärvi, joka sijaitsee Venäjällä. Suomen puolella on keskusjärvenä pienempi Loitimo, joka kokoaa latvavedet itseensä.[6][9][14][15]

Pääuoman kuvailuaMuokkaa

Jänisjoen valuma-alueen pääuoma virtaa yläjuoksulla Sonkajärven valuma-alueella, josta se sitten jatkaa Haarajoen alueelle ja laskee Jänisjokena Loitimoon. Loitimolta se jatkaa Jänisjoen uomana Laatokkaan asti. Jänisjoen pituus Haarajoen alueelle Aittojäven joenhaaraan on noin 150 kilometriä, josta pääuomaan valitaan ensin Pulliaisjoki, Jormonjoki ja Sonkajoki (21 km, osuudet [4]) ja viimeisenä Sonkajajärvi ja Onkilamminpuro (5 km). Näiden yhteispituus on noin 170 kilometriä [4].[6][2][3]

Jänisjoen sivu-uomiaMuokkaa

Alla olevaan taulukkoon on koottu vesistön pääuomasta ne sivujoet, jotka sijaitsevat Jänisjoen osuudellä. Tiedot taulukkoon on haettu taulukon alapuolella luetelluista lähteistä. Lähteet on vielä eritelty oikeanpuoleisessa sarakkeessa.

Sivu-uoman
nimi
suom.
Nimi
ven.
 
Jänisjoen
kohta
 
Etäisyys
Laatokasta
(km)
Pituus
(km)
 
Virtaama
(MQ m³/s)
 
Valuma-alue
(km²)
 
Lähteet
 
 
laskee Laatokkaan
Retuoja Retuoja (Рету-оя) alajuoksu 2 11 2,1,2,1,1,–,–
Öllöoja alajuoksu 2,–,2,–,–,–,–
Alatsoja Alatsoja (Алатс-оя) alajuoksu 12 14 2,1,2,1,1,–,–
Löytöoja Rienioja (Риэниоя) alajuoksu 16 14 2,1,2,1,1,–,–
Savioja alajuoksu 2,–,2,–,–,–,–
Sahrajoki Jänisjärvi 2,–,2,–,–,–,–
Ulmosenjoki Ulmosenjoki (Улмосенйоки) Jänisjärvi 22 204 2,–,2,–,7,–,7
Lohjanpuro Lohjanpuro (Лохьянпуро) Jänisjärvi 11 2,–,2,–,7,–,–
Veljakanjoki Veljakanjoki (Вельяканйоки) Jänisjärvi 18 2,–,2,–,7,–,–
Soanjoki Soanjoki (Соанйоки) Jänisjärvi 27 1,3 126 2,–,2,–,4,4,4
Leppäoja Leppjaoja (Леппяоя) Jänisjärvi 12 2,–,2,–,7,–,–
Papinoja Jänisjärvi 2,–,2,–,–,–,–
Kiekuanjoki Kiekuanjoki (Киекуанйоки) Jänisjärvi 10 2,1,2,–,1,–,–
Juuvanjoki Juuvanjoki (Юуванйоки) keskijuoksu 72 48 7,8 692 2,1,2,1,1,4,1
Suomen ja Venäjän valtionraja (noin 72 kilometriä Laatokasta)
Kangasjoki keskijuoksu 21 113 3,–,3,–,5,–,6
Suonpäänjoki keskijuoksu 44 116 3,–,3,–,5,–,6
Viesimonjoki keskijuoksu 37 192 3,–,3,–,5,–,6
Melapuro Melakko 3,–,3,–,–,–,–
Vekarusjoki Loitimo 13 490 3,–,3,–,5,–,6
Kuuttijoki Loitimo 3,–,3,–,–,–,–
Rekijoki Loitimo 15 328 3,–,3,–,5,–,6
Koskutjoki yläjuoksu 113 3,–,3,–,–,–,6
Kuuspuro yläjuoksu 31 3,–,3,–,–,–,6
Vilvasjoki Koveron Lastujärvi 58 3,–,3,–,–,–,6
Karjapuro yläjuoksu 13 3,–,3,–,–,–,6
Pulliaisjoki yläjuoksu 104 3,–,3,–,–,–,6
Joutenjoki yläjuoksu 192 3,–,3,–,–,–,6
alkaa Aittojärvestä (noin 150 kilometriä Laatokasta)

Lähteet: 1 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta [3], 2 = luettu Karjalan karta- verkkopalvelusta [9], 3 = luettu Kansalaisen karttapalvelusta [6], 4 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 5 = [13], 6 = mitattu SYKEn Paikkatietoikkunalla [4], 7 = selvitys [8].

LähteetMuokkaa

HuomioitaMuokkaa

  1. Asia katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer, ACME tai Kansalaisen karttapaikka.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. a b c d e f g Jänisjoen vesistöalue (HTML) skvsy.fi. 2022. Kuopio: Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 12.1.2022.
  3. a b c d e f g Jänisjoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 12.1.2022. (venäjäksi)
  4. a b c d e f Paikkatietoikkuna (tuoteseloste), Maanmittauslaitos, Viitattu ja katsottu 13.1.2022
  5. Laatokka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 12.1.2022. (venäjäksi)
  6. a b c d e f g h Värtsilä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.1.2022.
  7. Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 12.1.2022.
  8. a b c Gorbatsev, Stanislav & Ivanter, Dmitrij: Ученые записки Петрозаводского государственного университета (suom. Petroskoin valtionyliopiston tieteelliset artikkelit), 2008, 30. vsk, nro 4, s. 41–51. Petroskoi, Venäjä: Petroskoin valtionyliopisto. ISSN 1994-5973. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 27.1.2022. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  9. a b c d e Jänisjoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 12.1.2022)
  10. Vedestä voimaa (Voimalaitosten esittely Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n verkkosivuilla) pks.fi. Viitattu 28.4.2017.
  11. a b Dubrovin, Tanja & al.: Jänisjoen vesistön säännöstelysuositusten toteutuminen ja vaikutukset. Raportti 97/ 2016. Pohjois-Karjalan ELY, 2016. ISBN 978-952-314-522-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.1.2022).
  12. Melojan Jänisjoki, Tohmajärven kunta, Viitattu 13.1.2022
  13. a b Paajanen, Mervi: Ehdotus Kitee-Jänisjoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi Pohjois-Karjalan kalatalouskeskus. Viitattu 12.1.2022.
  14. Jänisjoen vesistö vesistö (01) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 12.1.2022.
  15. Valuma-alueen rajaustyökalu, Suomen ympäristökeskus & Maanmittauslaitos, Viitattu ja katsottu 13.1.2022

Aiheesta muuallaMuokkaa