Veljakanjoki
Veljakanjoki tai Veljakkajoki (ven. Вельяканйоки, Вельяккайоки, Веляккаёки, Veljakanjoki, Veljakkajoki) on Venäjällä Karjalan tasavallan Suojärven piirissä virtaava 18 kilometriä pitkä joki, joka laskee Jänisjärveen Loimolan Soanlahdella.[2][a]
| Veljakanjoki Вельяканйоки |
|
|---|---|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä |
| Alue | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Suojärven piiri |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Valuma-alue | Jänisjoen vesistöalue |
| Pinta-ala | 107 km² [1] |
| Järvisyys | 0,5 % |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Pajalampi [2] |
| Laskupaikka | Jänisjärvi [2] |
| Läpivirtausjärvet | Ala-Veljakka, Ylä-Veljakka, Nastoinlampi, Kuljulampi |
| Sivu-uomat | Myllypuro, Hatunoja, Mustalammen laskuoja |
| Taajamat | Soanlahti |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 138,9 m |
| Laskukorkeus | 64,4 m |
| Korkeusero | 96,3 m |
| Pituus | 18 km [1] |
| Kaltevuus | 5,35 m/km |
| Keskivirtaama | 1,27 m³/s (MQ) [3] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Joen kulku muokkaa
Joen nimellä on suomeksi kaksi kirjoitusasua: Veljakanjoki ja Veljakkajoki. Kumpaakin käytetään vanhoissa suomalaisissa kartoissa ja venäjäksi kirjoitettuna venäläisissä nykykartoissa. Joki alkaa kapeana suo-ojana vanhoihin karttoihin piirrettystä Pajalammesta. Lampi sijaitsee laajalla metsäsuolla 138,9 metrin korkeudessa. Suo-oja virtaa aluksi puoli kilometriä länteen ja kaartaa sitten kilometrin kääntyen kaakkoon päin. Siellä se joutuu soistuneeseen laaksoon, josta se virtaa ulos kääntyen sitten länteen ja laskien Kuljulampeen. Vaikka puro on kulkenut alle kolme kilometriä, on se jo pudonnut 21 metriä. Puron suunta on nyt luoteeseen, jonne se puikkelehtii vaarojen ja mäkien välistä. Neljän kilometrin matkalla se virtaa Nastoinlammen, Ylä-Velikjan ja Ala-Veljakan kautta. Pieni joki putoaa Kuljunlammen Ala-Veljakan välisellä matkalla 19 metriä lisää. Täällä siihen yhtyy ensin Valkealammen ja heti sen perään Mustalammen laskuoja. Samalla joki saapuu selvään laaksoon, jonka rinteet kohoavat loivasti kumpaankin suuntaan. Laakson aluksi siihen yhtyy pohjoisesta tuleva Hatunoja, jolla on sivu-uomana Rautapuro. Joeksi kasvanut uoma alkaa laakson pohjan tulvaniityillä meanderoida ja laakson kapeissa kohdissa se on uurtanut itselleen syvän laaksonpohjan. Joki ylittää 2,5 kilometriä leveän Lautakoansuon, jossa se meanderoi taas. Suolla erottuu satelliittivalokuvissa harjujakso, jonka pohjoispuolelle joki on jäänyt virtaamaan. Jalovaaran entinen kylä on sijainnut suon pohjoispuolella, jossa kulkee edelleen tie pusikoituneiden niittyjen halki. Joki virtaa mutkitellen edeten kohti luodetta vanha asutun maalaismaiseman läpi ja kääntyy pohjoiseen Soanlahden kylän kohdalla. Viimeinen kaarre tapahtuu Jänisjärven lahdenpohjukan kaakkoispuolisella suoalueella. Täällä se kohtaa Soanjoen yhdyskanavan ennen laskua Jänisjärveen. Jänisjärven pohjoista osaa kutsutaan Pieneksi Jänisjärveksi.[1][2][b]
Velikajan valuma-alue muokkaa
Velikajanjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Jänisjoen vesistöalueeseen, jossa Soanjoen valuma-alue sijaitsee Jänisjärven lähialueella. Jänisjärvi laskee vuorostaan Laatokkaan, jonka laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen. Velikajanjoen valuma-alueen pinta-ala on 107 neliökilometriä [1] ja sen järvisyys on vain 0,5 %. Useimmat valuma-alueen järvistä sijaitsevat pääuoman vesireitillä. Edellä luetellut viereiset järvet ovat niitä harvoja vesistöjä, joita valuma-alueella esiintyy. Joen keskivirtaama on noin 1,3 kuutiometriä sekunnissa.[2][3][b]
Lähteet muokkaa
Huomioita muokkaa
- ↑ Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Вельяканйоки.
- ↑ a b Asia katsottu ja mitattu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Veljakanjoki, Вельяканйоки, Вельякка-йоки, Веляккаёки (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 13.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Veljakanjoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 13.2.2022)
- ↑ a b Gorbatsev, Stanislav & Ivanter, Dmitrij: Ученые записки Петрозаводского государственного университета (suom. Petroskoin valtionyliopiston tieteelliset artikkelit), 2008, 30. vsk, nro 4, s. 41–51. Petroskoi, Venäjä: Petroskoin valtionyliopisto. ISSN 1994-5973. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 13.2.2022. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
