Luusua
joen alku, joen niska
Luusua [1] on järven laskukohta, josta järven lasku-uomana oleva joki saa alkunsa[2] eli joen niska. Monet pohjoissuomalaiset paikannimet sisältävät luusua-osan.
Etymologia
muokkaaJo 1800-luvulla toimitettiin kirjakieleen sanakirjoja. Niistä yksi ensimmäisiä on Gustaf Erik Eurénin kokoama. Sieltä löytyy sanalle luusua selitys ”joenniska”[3]. Sana on alkujaan saamenkielinen (lusmi, luspi) ja se on juurtunut suomen kieleen aluksi lappilaismurteissa merkityksessä ”joen alku”[4]. Sanan alkuperäinen käyttö painottuu selvästi Lappiin[5]; sana on murteellinen[2].
Lähteet
muokkaa- ↑ luusua, Tieteen termipankki, viitattu 18.2.2020
- ↑ a b Kielitoimiston sanakirja, 2014, Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433, ISSN 2323-3370. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu: luusua, viitattu 24.2.2020
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Sámit, sánit, sátnehámit – Suomen kirjakielen saamelaiset lainat, s. 161–182. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 253) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2007. ISBN 978-952-5150-95-7 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.2.2020).
- ↑ Memonen, Mikko: Vokaalien natiivisaatio Peräpohjalaismurteiden saamelaislainoissa, s. 36, 63, 66 ja 68. (Pro Gradu-tutkielma) Oulu: Oulun yliopisto, 2018. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.2.2020).
- ↑ Salmenkivi, Marko & Pulkkinen, Risto & Tuominen, Heikki: Leksikaalisten ja syntaktisten nimenosien yleisyydestä ja levinneisyydestä peruskartan paikannimistössä. Virittäjä, 2006, nro 2, s. 226. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 18.2.2020.