Luusua

joen alku, joen niska
Tämä artikkeli kertoo luusuan yleismerkityksestä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Luusua [1] on järven laskukohta, josta järven lasku-uomana oleva joki saa alkunsa.[2] Monet pohjoissuomalaiset paikannimet sisältävät luusua-osan.

EtymologiaMuokkaa

Jo 1800-luvulla toimitettiin kirjakieleen sanakirjoja. Niistä yksi ensimmäisiä on Gustaf Erik Eurénin kokoama. Sieltä löytyy sanalle luusua selitys ”joenniska”[3]. Sana on alkujaan saamenkielinen (lusmi, luspi) ja se on juurtunut suomen kieleen aluksi lappilaismurteissa merkityksessä ”joen alku”[4]. Sanan alkuperäinen käyttö painottuu selvästi Lappiin[5]; sana on murteellinen[2].

LähteetMuokkaa

  1. luusua, Tieteen termipankki, viitattu 18.2.2020
  2. a b Kielitoimiston sanakirja, 2014, Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433, ISSN 2323-3370. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu: luusua, viitattu 24.2.2020
  3. Häkkinen, Kaisa: Sámit, sánit, sátnehámit – Suomen kirjakielen saamelaiset lainat, s. 161–182. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 253. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2007. ISBN 978-952-5150-95-7. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.2.2020).
  4. Memonen, Mikko: Vokaalien natiivisaatio Peräpohjalaismurteiden saamelaislainoissa, s. 36, 63, 66 ja 68. Pro Gradu-tutkielma. Oulu: Oulun yliopisto, 2018. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.2.2020).
  5. Salmenkivi, Marko & Pulkkinen, Risto & Tuominen, Heikki: Leksikaalisten ja syntaktisten nimenosien yleisyydestä ja levinneisyydestä peruskartan paikannimistössä. Virittäjä, 2006, nro 2, s. 226. Helsinki: Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 18.2.2020.
Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.