Helsingin kantakaupunki

Helsingin kantakaupunki 1900-luvun alussa ennen vuoden 1906 alueliitosta. Korttelikaupungin alue loppuu Taka-Töölön ja Vallilan korkeudelle ja sen ulkopuolella on maaseutua.

Helsingin kantakaupunki (ruots. Helsingfors innerstad) oli alkujaan alue, joka kuului kaupunkiin ennen 1. tammikuuta 1946 tapahtunutta suurta alueliitosta. Alueliitoksen jälkeen käytettiin myös nimityksiä Kanta-Helsinki ja liitosalue, jotka yhdessä muodostivat Suur-Helsingin. Kantakaupunki eli Kanta-Helsinki tarkoitti kaupunginosia 1–27. Kaupungin hallinnossa käytettiin usein jakoa kantakaupunki – esikaupungit (ruotsiksi stadskärnanförstäderna). Nimitykset liikekeskusta eli "city" ja ydinkeskusta alkoivat yleistyä 1960-luvulla.

Vuosien kuluessa liitosalue-nimityksen käyttö alkoi vähetä ja samalla käsitteen kantakaupunki tarkkarajaisuus hämärtyä. Kantakaupunki-sanan merkitys alkoi riippua siitä, miten kukin puhuja sen ymmärsi. Se alkoi tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä Helsingin ydinaluetta, esikaupunkien ja lähiöiden vastakohtana. Idässä ja lännessä kantakaupungin rajoina ovat kyllä selvästi suuret merenlahdet ja niitä ylittävät sillat, mutta varsinkin pohjoisraja on käynyt epäselvemmäksi.

Melko usein kantakaupungiksi ymmärretään se alue kaupungista, jota raitiovaunut palvelevat. Toinen yleinen käsitys kantakaupungista on ns. kivikaupunki tai korttelikaupunki, eli se alue kaupungista, jossa talot on rakennettu umpikorttelimaisesti, tiiviisti kiinni toisiinsa. Kolmas vaihtoehto on määritellä kantakaupunki siksi alueeksi, johon esikaupunkeihin johtavat moottoritiet päättyvät. Vielä 1960-luvulla kantakaupunkimaisen alueen pohjoisraja kulki jokseenkin selvästi Meilahden, Laakson ja Vallilan rakennettujen alueiden pohjoisreunaa pitkin; tosin myös esimerkiksi Käpylä kuului Helsinkiin jo ennen alueliitosta, mutta leveä rakentamaton vyöhyke erotti sen varsinaisesta kantakaupungista. Myöhemmin on kuitenkin Itä- ja Länsi-Pasila sekä Pikku-Huopalahti rakennettu kantakaupungin välittömiksi jatkeiksi tehden rajan entistä epämääräisemmäksi. Helsingin kantakaupunki on onnistuttu pitämään elävänä moottoriteiden, ostoskeskusten, yhdyskuntarakenteen hajautumisen, autoistumisen ja elämäntavoissa tapahtuneiden muutosten puristuksessa. Helsingin kaupunki aikoo myös jatkaa elävöittämistyötä houkuttelemalla kantakaupungille tapahtumia ja tekemällä keskustasta miellyttävän alueen oleskella, tehdä ostoksia ja töitä.kenen mukaan?

Jo 1950-luvulla Suomenlinna (kaupunginosa numero 52) alettiin tilastoissa liittää kantakaupunkiin, jonne sen sijaintinsa vuoksi katsottiin kuuluvan. Monissa yhteyksissä myös Lauttasaaren (numero 31) katsottiin sopivan kantakaupungin yhteyteen.

Helsingin eteläisessä suurpiirissä oli vuoden 2014 alussa asukkaita 106 201.[1]

Helsingin niemen asukasluku oli vuonna 1967 noin 300 000, siitä se on vähentynyt puoleen eli 170 000 asukkaaseen vuoteen 2006 mennessä. Pudotus johtuu asuntojen muuttumisesta toimistokäyttöön ja siitä, että 1960-luvulla asui vielä paljon lapsiperheitä keskustan yksiöissä ja kaksioissa, mutta tämän jälkeen osa heistä muutti pääkaupunkiseudun lähiöihin tilavampiin asuntoihin. Nykyään myös asunnot ovat vähemmän tehokkaassa käytössä kuin ennen, sillä kun ennen esimerkiksi kalliolaisessa yksiössä asui neljä ihmistä, nykyään jopa kaksiossa saattaa asua ainoastaan yksi ihminen. Toisaalta toimistoja on alettu 2000-luvun puolessa välissä taas muuttaa asunnoiksi, etenkin hieman kauempana ydinkeskustasta.

Sisällysluettelo

Muu aluejakoMuokkaa

Kaupungin virastot käyttivät usein aluejakoa, joka oli kulloinkin tarkoituksenmukainen. Tästä on esimerkkinä kaupunkisuunnitteluviraston aluejako vuodelta 1980.

asemakaavaosasto
keskustatoimisto; kaupunginosat 1–9, 20, 52
kantakaupunkitoimisto; kaupunginosat 10–19, 21–27
läntinen esikaupunkitoimisto; kaupunginosat 28–35, 46
koillinen esikaupunkitoimisto; kaupunginosat 36–41
itäinen esikaupunkitoimisto; kaupunginosat 42–45, 47–51, 53, 54
yleiskaavaosasto
kantakaupunki
eteläinen jaos; kaupunginosat 1–9, 13, 20, 52
pohjoinen jaos; kaupunginosat 10–12, 14–19, 21–27
läntiset esikaupunkialueet; kaupunginosat 29–33, 46
pohjoiset esikaupunkialueet; kaupunginosat 28, 34, 35
koilliset esikaupunkialueet; kaupunginosat 36–41
itäiset esikaupunkialueet; kaupunginosat 42–45, 47–51, 53, 54

Kaupungin aluejakoMuokkaa

Vuonna 1984 otettiin käyttöön nykyinen piirijako. Tilastoissa käytettiin 1960-luvulta alkaen vuoteen 1984 seuraavanlaista jakoa:

KantakaupunkiMuokkaa

Keskusta
1 Kruununhaka
2 Kluuvi
3 Kaartinkaupunki
4 Kamppi
5 Punavuori
Eteläinen kantakaupunki
6 Eira
7 Ullanlinna
8 Katajanokka
9 Kaivopuisto
20 Länsisatama
20:1 Ruoholahti
52 Suomenlinna
53:1 Länsisaaret
Läntinen kantakaupunki
13 Etu-Töölö
14 Taka-Töölö
15 Meilahti
16 Ruskeasuo
17 Pasila
18 Laakso
Itäinen kantakaupunki
10 Sörnäinen
11 Kallio
12 Alppiharju
19 Mustikkamaa-Korkeasaari
21 Hermanni
22 Vallila
Pohjoinen kantakaupunki
23 Toukola
24 Kumpula
25 Käpylä
26 Koskela
27 Vanhakaupunki

EsikaupungitMuokkaa

Läntiset esikaupungit
29 Haaga
30 Munkkiniemi
31 Lauttasaari
32 Konala
33 Etelä-Kaarela
46 Pitäjänmäki
Pohjoiset esikaupungit
28 Oulunkylä
34 Pakila
34:1 Paloheinä
35 Tuomarinkylä
Koilliset esikaupungit
36 Viikki
37 Pukinmäki
38 Malmi
39 Tapaninkylä
40 Suutarila
41 Suurmetsä
Itäiset esikaupungit
42 Kulosaari
43 Herttoniemi
44 Tammisalo
45 Vartiokylä
47 Mellunkylä
48 Vartiosaari
49 Laajasalo
50 Villinki
51 Santahamina
53:2 Itäsaaret
54 Vuosaari

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Helsinki alueittain 2014 (Eteläinen suurpiiri sivuilla 26-29) 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 10.5.2015.