Kamppi

Helsingin 4. kaupunginosa
Tämä artikkeli käsittelee Helsingin kaupunginosaa. Kamppi on myös ahman vanha kansanomainen nimitys.

Kamppi (ruots. Kampen) on kaupunginosa Helsinginniemen keskiosassa Helsingissä. Siihen kuuluvat Mannerheimintien länsipuolinen osa Helsingin nykyistä ydinkeskustaa sekä keskustan länsipuolisia alueita Hietalahteen saakka. Kamppi kuuluu Kampinmalmin peruspiiriin, joka on osa Eteläistä suurpiiriä. Kampissa asuu 12 168 asukasta (31.12.2021) ja siellä on 28 181 työpaikkaa (31.12.2012).[1]

Kamppi
Kampen
Kaupungin kartta, jossa Kamppi korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Kamppi korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Eteläinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 04
Pinta-ala 0,95[1] km² 
Väkiluku 12 168[2] (2019)
Väestötiheys 13 050 as./km²
Osa-alueet on itse osa Kampinmalmin peruspiiriä
Postinumero(t) 00100, 00120, 00180
Lähialueet Etu-Töölö, Jätkäsaari, Kaartinkaupunki, Kluuvi, Lapinlahti, Punavuori, Ruoholahti
Lapinlahdenkatu

Tässä on kuvattu kaupunginosan rajat, ne kulkevat kadun jommankumman reunan kohdalla:

MechelininkatuPohjoinen RautatiekatuMannerheimintie → Erottajankatu → Uudenmaankatu → Sinebrychoffinkatu → BulevardiHietalahdenranta → Mechelininkatu

Usein Kampista puhuttaessa kuitenkin tarkoitetaan vain Kampin kaupunginosan pohjoisinta osaa, jossa sijaitsevat muun muassa Kampin kauppakeskus ja linja-autoasema, Kampin metroasema, Tennispalatsi ja Sähkötalo.

Nimi Kamppi tulee ruotsin sanasta Kampen, jolla on tarkoitettu alueella, nykyisen Kampin kauppakeskuksen ja Narinkkatorin paikkeilla 1600-luvulta 1900-luvun alkuun asti sijainnutta sotaväen harjoituskenttää (ruotsin sanasta kamp on johdettu suomen kielen kamppailu). Kamppi- ja Kampen-nimitykset ovat peräisin latinan sanasta campus, joka tarkoittaa peltoa, niittyä tai kenttää.[3] Nimi Kamppi taipuu tavallisesti sisäpaikallissijoissa (Kampissa, Kampista, Kamppiin), joskin ainakin jotkin kaupungin viranomaiset käyttävät ulkopaikallissijoja (Kampilla, Kampilta, Kampille).

Historia

muokkaa

Armeijan harjoituskenttä ja hautausmaa-alue

muokkaa

Ruotsin vallan aikana Helsingin kaupunki loppui lännessä Kluuvin­lahteen, joka ulottui nykyiseltä Töölönlahdelta Esplanadin puiston tienoille. Venäjän keisarillinen armeija käytti Kampin kenttää harjoituksiinsa 1820-luvun lopulta alkaen, ja sen ympärille perustettiin varuskunta. Töölönlahden länsipuolella sijainnut Kampin alue oli lähes asumatonta.

Alueen reunaan, nykyisen Lasipalatsin paikalle silloisen Läntisen Henrikinkadun varteen, rakennettiin vuonna 1833 C. L. Engelin suunnittelema Turun kasarmi, joka tuolloin oli Helsingin suurimpia rakennuksia. Myöhemmin rakennettiin joukko puisia ja tiilisiä kasarmirakennuksia myös harjoituskentän toiselle puolelle, nykyisten Tennispalatsin ja Autotalon paikkeille Fredrikinkadun molemmin puolin.

Nykyisen Vanha kirkkopuiston paikalla sijaitsi hautausmaa-alue, johon vuoden 1710 ruttoepidemian jälkeen haudattiin suuriin joukkohautoihin yli tuhat ruttoon kuollutta helsinkiläistä. Lisäksi Kampin alueella sijaitsi helsinkiläisten peltoja ja puutarhaviljelmiä. Nykyisen Erottajan tienoilla oli 1700-luvulla köydenpunojamestari Röökin köydenpunontarata.

Uudenmaan esikaupunki

muokkaa

1800-luvun alkupuolella Kluuvinlahti täytettiin ja kaupunkiasutus alkoi levitä Kamppiin. J. A. Ehrenströmin asemakaavassa 1812 nykyisen Kampin eteläosa kaavoitettiin Helsingin IV kaupunginosaksi, joka oli osa silloista Uudenmaan esikaupunkia. Kaupunginosan pääkaduksi tuli puistokatu Bulevardi, joka johti Erottajalta Hietalahdentorille. Sen varrelle jäänyt vanha hautausmaa-alue muutettiin puistoksi, johon rakennettiin vuonna 1826 sittemmin Vanhana kirkkona tunnettu kirkko. Kaupunginosan kadut nimettiin henkilöiden mukaan. Omat nimikkokatunsa saivat ortodoksisen Venäjän suosituimmat pyhimykset Anna, Andreas, Vladimir ja Yrjö. Asemakaavoittaja Johan Albrecht (Albert) Ehrenström sai nimikkokadukseen Albertinkadun. Lisäksi alueelle tuli Abrahaminkatu, Eerikinkatu ja Fredrikinkatu, joiden esikuvista ei ole täyttä varmuutta, mutta Eerikinkadun oletetaan kunnioittavan kreivi Carl Erik Mannerheimia.[4] Itsenäistymisen jälkeen Andreaan ja Vladimirin kadut poistettiin ”liian venäläisinä” ja ne saivat uudet kansallishenkiset nimet Lönnrotinkatu ja Kalevankatu.

Bulevardin varsi ja Vanhan kirkkopuiston lähialueet olivat jo 1800-luvulla hienoston asuinaluetta. Muun muassa Carl Ludvig Engel asui Bulevardi 18:ssa itse suunnittelemassaan ylellisessä puutalossa.

Köyhälistön asuinalue

muokkaa

Suurin osa Kamppia, etenkin sen länsi- ja pohjoisosat olivat pitkään kaupungin laita-aluetta, joka veti puoleensa kasvavan kaupungin työläisasutusta ja muodostui jo 1800-luvun puolivälissä köyhien kaupunginosaksi. Kamppi ja etelämpänä sijaitseva Punavuori (”Rööperi”) olivat Helsingin vanhimmat työläiskaupunginosat. Vasta 1870-luvulla ja teollistumisen seurauksena alkoi Pitkänsillan pohjoispuolelle, Kallion ja Sörnäisten alueelle, syntyä työläisasutusta. Kampin länsilaita oli pitkälle 1900-luvulle asti puutalovaltainen. Lastenkodinkadulla on yhä jäljellä korttelin verran 1800-luvun lopulla rakennettuja puisia työläisasuntoja, niin sanottuja Sadan markan villoja. Myös Kalevankadulla on säilynyt kolme 1830–1840-lukujen puutaloa, joissa vuosina 2000–2010 toimi Koulumuseo.[5]

Lastenkodinkatu ja -kuja saivat nimensä vuonna 1887 paikalla sijainneen, Helsingin rouvasväenyhdistyksen 1860-luvulla perustaman lastenkodin mukaan.[6]

Lumpunkerääjien tori eli Narinkka syntyi varuskunnan läheisyyteen, Simonkadun varteen 1870-luvulla. Etupäässä juutalaiset kauppiaat myivät siellä uusia ja käytettyjä vaatteita ja muita tavaroita. Narinkka suljettiin 1929. Nykyiseen Kampin keskukseen liittyvä tori nimettiin vuonna 2005 alueen historiaa kunnioittaen Narinkkatoriksi.

Sota ja uudistaminen

muokkaa
 
Linja-autoasema ilmakuvassa vuonna 1964.

Suomen sisällissodassa Turun kasarmi tuhoutui Helsingin taistelun aikana lähes täysin. Jäljelle jäi vain kasarmin talousrakennus, joka remontoitiin Helsingin linja-autoasemaksi vuonna 1935. Kasarmin vanhan päärakennuksen paikalle valmistui Lasipalatsi vuonna 1936. Tämä linja-autoaseman ja basaarin yhdistelmä oli osa apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckellin pyrkimystä tehdä kaupungista olympiakelpoinen. Lasipalatsi oli tarkoitettu tilapäiseksi, mutta kaupunkilaiset ihastuivat kohteeseen ja se sai jäädä. Rakennus kunnostettiin vuonna 1998. Suurin osa entistä varuskunta-aluetta, Lasipalatsin takaa Fredrikinkadulle saakka, toimi vuosikymmenien ajan linja-autoaseman laiturialueena, josta lähtivät sekä kaukoliikenteen että länsisuunnan lähiliikenteen linja-autot.

Myös Fredrikinkadun varrella sijainneet kasarmirakennukset on kaikki purettu. Tennispalatsi rakennettiin alueelle 1938. Seuraavana vuonna se nimettiin Auto- ja Tennistaloksi. Tennispalatsi-nimeä käytettiin aluksi vain kolmannen kerroksen urheilutiloista. Olympialaisissa 1952 hallit palvelivat koripallon kilpailu- ja harjoitustiloina. Arkkitehtiopiskelija Helge Lundströmin suunnittelema talo ehti saada purkutuomion 1971. Yleinen mielipide kuitenkin muuttui ja talo sai jäädä. Vuonna 1999 korjattu Tennispalatsi sisältää muun muassa Kulttuurien museon, Helsingin kaupungin taidemuseon näyttelytiloja, pelihallin, Hesburgerin ja Finnkinon 14 salia Suomen suurimmassa elokuvakompleksissa.

Modernistinen Autotalo vihittiin vuoden 1958 alussa. Alvar Aallon suunnittelema Sähkötalo valmistui vuonna 1973.

Ensimmäiset pienliikkeet avasivat ovensa 17. toukokuuta 1985 Graniittitalossa, johon alkujaan piti tulla tavaratalo. Heikki ja Kaija Sirenin suunnitteleman talon rakennustyöt alkoivat keväällä 1982. Talossa toimi Anttilan tavaratalo vuosina 1988–2016.

Kampinkadun nimi muutettiin Urho Kekkosen kaduksi syyskuun alussa 1980 Helsingin kaupungin lahjana silloin 80 vuotta täyttäneelle presidentti Urho Kekkoselle. Kekkonen oli asunut Kampinkadun varrella 1930-luvulta lähtien presidentiksi tuloonsa saakka.[7]

Nykyaika

muokkaa
 
Narinkka ja Kampin keskus

Helsingin metro saavutti Kampin vuonna 1983. 1990-luvulla monet Kampin alueella sijaitsevat rakennukset peruskorjattiin ja otettiin uudestaan käyttöön, muun muassa nykyään ravintoloilla ja kahviloilla täytetty Lasipalatsi (1937) ja elokuvateatteriksi muutettu Tennispalatsi (1952). Kampin länsiosassa sijaitsee Ressun peruskoulu ja itäosassa tunnetumpi Ressun lukio, molemmissa on suomenkielisen opetuksen lisäksi englanninkielinen IB-linja.

Kampissa räjäytettiin autopommi heinäkuussa 2002. Teko osoittautui myöhemmin palkkamurhaksi, josta kolme miestä tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.

Syksyllä 2002 aloitettiin nimellä Kampin keskus tunnettu Suomen suurimmaksi rakennusurakaksi kutsuttu projekti, jossa siirrettiin linja-autoliikenne maan alle ja rakennettiin vapautuvan tilan päälle kauppakeskus, asuintaloja ja jalankulkijoille tarkoitettuja aukioita. Maanalaista terminaalia varten kaivettiin 300×100×10 metrin kuoppa, josta myös puhkaistiin uusi sisäänkäynti metroa varten. Vapaa tila terminaalin päällä ja terminaalin ohi kulkeva Salomonkatu muutettiin kävelykaduksi.

Kamppiin on suunniteltu rautatieasemaa osana pisararataa.[8]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Helsinki alueittain 2014 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 10.5.2015.
  2. Helsingin väestön ennakollinen ikärakenne neljännesvuosittain ja alueittain alken 31.12.2015 Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat. 2022. Viitattu 20.4.2023.
  3. Bulevardi | Ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämissuositukset (PDF) (s. 17) 2019. Helsingin kaupunkiympäristö. Viitattu 20.4.2023.
  4. Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupunki, 1981. ISBN 951-771-220-0.
  5. Mosaiikki mosaiikki.info. Viitattu 26.2.2019.
  6. Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 116. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
  7. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1982, s. 10. Helsinki: Otava, 1981.
  8. Aalto, Maija: Pisararata tekee uinuvasta Hakaniemestä hyvin vilkkaan Helsingin Sanomat. 28.3.2014. Viitattu 25.10.2016.

Aiheesta muualla

muokkaa