Wikipedia

Kaivopuisto

Helsingin 9. kaupunginosa

Kaivopuisto (ruots. Brunnsparken) on Helsingin vanhimpia ja tunnetuimpia puistoja. Se sijaitsee Ullanlinnan vieressä kantakaupungin eteläosassa, aivan Helsinginniemen kärjessä meren rannalla. Alue saanut nimensä samalla paikalla 1800-luvulla toimineelta kylpy- ja kaivolaitokselta.

Kaivopuisto
Brunnsparken
Kaupungin kartta, jossa Kaivopuisto korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Kaivopuisto korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Eteläinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 09
Pinta-ala 0,46[1] km² 
Väkiluku 444[2] (31.12.2020)
Väestötiheys 965 as./km²
Osa-alueet -
Postinumero(t) 00140
Lähialueet Ullanlinna
Kartta
Puiston kartta.

Kaivopuisto on myös 450 asukkaan kaupunginosa, johon kuuluu puiston lisäksi sen itäpuolella oleva vanha huvila-alue. Valtionverotuksen alainen keskitulo vuonna 2006 Kaivopuiston osa-alueella oli 159 614 euroa, eli toiseksi korkein Helsingissä Kuusisaaren jälkeen.[3] Kaivopuistosta kulkee myös maanalainen huoltotunneli Suomenlinnaan.

Kaivopuiston osa-alueen asukkaista 34,3 prosenttia oli äidinkieleltään ruotsinkielisiä vuonna 2019. Ruotsinkielisten osuus oli Helsingin kaikista osa-alueista suurin Kyläsaaren jälkeen.[4]

Historia muokkaa

 
Kaivopuistoa 1850-luvulla.
 
Kaivopuisto noin vuonna 1900.
 
Uimalaitos Kaivopuistossa vuonna 1910.

Kaivopuiston seutu kuului alueeseen, jonka vanha nimi oli 1600-luvulta lähtien Helsingenäs, ja sen korkeimman kohdan nimenä oli 1700-luvulla Ugns Muns Berget (Uuninsuunvuori) sekä vuoren ympäristön nimenä Ugnsmunslandet (Uuninsuunmaa). Vuoden 1777 kartassa Itäisen Kaivopuiston korkeimman kohdan nimenä oli Skifferberget (Liuskavuori), joka on vuoden 1808 kartassa merkitty edellä mainitun Ugnsmunsberget-nimen tilalle. Koko alueen nimenä kukkulalta alas merenrantaan oli 1840-luvulta lähtien Ulricasborg eli Ulricasborgstrakten (Ulriikaporin seutu). Suomenkielinen nimi Kaivopuisto vahvistettiin virallisesti vuonna 1909, mutta se oli käytössä jo 1800-luvulla.[5]

Kaivopuiston historia alkoi 1830-luvulla, kun Henrik Borgströmin perustama yhtiö Ulrikasborgs Bad- och Brunnsinrättnings Bolag (Ulriikaporin kylpylä- ja kaivoyhtiö) perusti ennestään asumattomalle ja karulle Helsinginniemen kärjelle Ullanlinnan hienostokylpylän puistoineen.[6][7] Yhtiön perustamiskokous pidettiin vuonna 1834. Kylpylän perustamista varten ei osakeannilla saatu kokoon riittävää määrää rahaa. Rahoitus järjestyi lopulta niin, että eräät hallituksen jäsenet (H. Borgström, J. Etholén, K. Appelgren ja G.O.I. Wasenius) ottivat omissa nimissään 14 000 pankkoruplan lainan ja saivat siitä hyvästä äänienemmistön yhtiöstä. Heillä oli ratkaiseva vaikutusvalta kylpyläyhtiön hallinnossa.

Koska venäläiset aateliset eivät saaneet matkustaa ulkomaille huvittelemaan, Kaivopuiston kylpylästä tuli Pietarin seurapiirien suosima lomakohde ja Helsingistä pariksi vuosikymmeneksi kosmopoliittinen kylpyläkaupunki. Kaivopuiston itäosa jaettiin huvilatonteiksi, joiden vuokralaisten oli kesän sesongin aikana majoitettava kylpylävieraita.[6][7] Kylpyläyhtiö menestyi. Yhtiö maksoi lainanottajille osinkoja 23 000 pankkoruplan edestä vuosina 1847–1864. Muut osakkeenomistajat sen sijaan jäivät kokonaan ilman osinkoa.[8]

Vuonna 1852 matkustuskielto kumottiin, ja pian tämän jälkeen kylpylän toiminta tyrehtyi. Vuonna 1883 alue siirtyi kaupungin haltuun yleiseksi puistoksi.[6] Kylpyläyhtiö purettiin vuonna 1886.[8] Kaivopuiston itäosan huvilatontit kaupunki myi silloisille vuokraajilleen.[9] Nykyään monet niistä ovat eri maiden suurlähetystöjen hallussa. Myös Länsi-Kaivopuistosta lohkaistiin 1870-luvulta lähtien huvilatontteja, mutta sinne rakennetuista huviloista on nykyisin jäljellä enää kaksi puiston reunassa Puistokadun varressa, muut on purettu ja tontit liitetty takaisin puistoon.[10] 1890-luvulla rakennettiin Helsingin satamarata, joka kulki Puistokadun ja Laivasillankadun vieressä. Ison Puistotie ja Itäisen Puistotien rata alitti Kaivopuiston tunnelissa. Radan osuus Ullanlinnasta Katajanokalle purettiin 1980-luvulla.

Vanha kylpylärakennus, joka sijaitsi meren rannalla nykyisen Ison Puistotien ja Ehrenströmintien risteyksen kohdalla, tuhoutui jatkosodan ilmapommituksissa 1944.[6] Alueella on edelleen kylpylän entinen ravintola- ja huvittelurakennus Kaivohuone, jossa toimii suosittu ravintola ja yökerho. Rakennuksen nimeksi on vuoden 1866 kartassa merkitty Wesilä, koska siellä tarjoiltiin vieraille ajan tavan mukaan kivennäisvesiä.[7]

Kaivopuiston rantaa kiertävä Kaivopuiston Rantatie nimettiin vuonna 1950 Ehrenströmintieksi valtioneuvos Johan Albrecht Ehrenströmin muistoksi. Ehrenström toimi Helsingin uudelleenrakentamiskomitean puheenjohtajana vuosina 1812–1825 ja laati Helsingin keskustan asemakaavan.[11] Myllytien nimi viittaa sen varrella sijainneeseen, vuonna 1836 rakennettuun tuulimyllyyn. Kalliota, jonka päällä tämä Helsingin viimeinen tuulimylly oli, kutsuttiin 1800-luvulla Myllyvuoreksi (Kvarnberget).[12]

Maamerkkejä muokkaa

 
Kaivopuisto kesällä 2018.

Kaivopuiston korkeimmalla kalliolla on Ursan tähtitorni (1926). Kaivohuoneen vieressä kasvaa Itsenäisyyden kuusi, jonka pääkonsuli Rudolf Ray istutti siemenistä Suomen itsenäistyttyä ja lahjoitti eduskunnalle 1930-luvulla. Puistossa sijaitsevat myös juomakaivo Kalastava karhu (Bertel Nilsson, 1916), runoilija Arvid Mörnen patsas (Viktor Jansson, 1952) ja tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin muistomerkki (Johanna ja Heikki Häiväoja, 1985).

Tapahtumia ja traditioita muokkaa

 
Kaivopuiston Ullanlinnanmäki on perinteinen vapunviettopaikka. Sitä ei tule sekoittaa Tähtitorninvuoreen, joka sijaitsee Ullanlinnassa.

Kaivopuisto on varsinkin kesäisin helsinkiläisten suosima ulkoilu- ja ajanviettopaikka. Vappuna kymmenet tuhannet juhlijat suuntaavat Kaivopuistoon seurustelemaan ja nauttimaan ruokaa ja juomaa keväisen piknikin hengessä. Suomenkieliset ylioppilaat juhlivat perinteisesti vappuaamua Kaivopuiston Ullanlinnanmäellä, kun taas suomenruotsalaiset suuntaavat Kaisaniemeen. Aamupäivällä järjestettävässä tilaisuudessa esiintyvät Ylioppilaskunnan laulajat ja Retuperän WBK, ja ylioppilaskuntien edustajat pitävät puheita. Kesäisin puistossa järjestetään suosittuja ulkoilmakonsertteja. Kaivopuistoa nimitetään Stadin slangilla Kaivariksi, minkä vuoksi ulkoilmakonsertteja kutsutaan Kaivarin kesäkonserteiksi.

Rakennuskanta muokkaa

Kaivopuiston huvilakaupunginosassa, Itäisen puistotien molemmin puolin, on yhä jäljellä muutamia 1800-luvulla rakennettuja huviloita. Fredrik Cygnaeuksen entisessä huvilassa toimii nykyisin Cygnaeuksen galleria joka esittelee hänen taidekokoelmiaan. Sen naapurina on marsalkka Mannerheimin kotimuseo.[13] Suurin osa vanhoista huviloista on kuitenkin purettu ja paikalla on nykyisin kerrostaloja. Alueen huomattaviin rakennuksiin kuuluu myös Marmoripalatsi (Eliel Saarinen, 1916), jossa istuu työtuomioistuin ja jossa käytiin jatkosodan jälkeen ns. asekätkentäjutun oikeusistunnot pääsyyllisiksi nimettyjä upseereja vastaan.

Alueella on useiden maiden suurlähetystöjä, muun muassa Yhdysvaltain suurlähetystö, Britannian suurlähetystö, Ranskan suurlähetystö ja Viron suurlähetystö, Italian, Belgian, Brasilian ja Espanjan suurlähetystöt sekä Alankomaiden suurlähettilään virka-asunto. Venäjän suurlähetystö ja Turkin suurlähetystö ovat nekin aivan lähellä, tosin naapurikaupunginosan Ullanlinnan puolella. Saksan lähetystön vanha talo Kaivopuistossa kuuluu nykyään myös Venäjän suurlähetystölle.

Liikenneyhteydet muokkaa

HKL-Raitioliikenne:

Kuvia muokkaa

Katso myös muokkaa

Kirjallisuus muokkaa

  • Seppälä, Mikko-Olavi; Seppälä, Sauli; Helminen, Martti; Häyrynen, Maunu: Kaivopuisto. Helsinki-Seura, 2008.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Helsinki alueittain 2017 2018. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 8.6.2019.
  2. ↑ Taulukko: Helsingin väestön ennakollinen ikärakenne neljännesvuosittain ja alueittain alkaen 31.12.2015. Lopullinen tieto 31.12.2020 (Tilastokanta > Pääkaupunkiseutu alueittain > Väestö > Ennakkoväkiluku) aluesarjat.fi. Arkistoitu 13.10.2004. Viitattu 29.7.2021.
  3. ↑ Helsingin 15 vuotta täyttänyt väestö valtionveronalaisten tulojen mukaan (Tilastokanta → Pääkaupunkiseutu alueittain → Tulotaso → Väestön tulot) Helsingin seudun aluesarjat. Tilastokeskus. Viitattu 28.5.2009.
  4. ↑ Helsingin seudun aluesarjat - H3. Helsingin väestö äidinkielen ja iän mukaan 1.1.1992- muuttujina osa-alueet Helsinki, Ikä, Vuosi ja Äidinkieli
  5. ↑ Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 93. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
  6. ↑ a b c d Eino S. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa, 2. painos, s. 170–173. Otava, 1972. 951-1-03606-8.
  7. ↑ a b c Helsingin kadunnimet, s. 106.
  8. ↑ a b Schybergson, Per: Aktiebolagsformens genombrott i Finland, s. 129–130. Helsingfors: Finska vetenskaps-societeten, 1964.
  9. ↑ Asmo Alho, Uljas Rauanheimo: Helsinki ennen meitä, s. 199. Otava, 1962.
  10. ↑ Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 333. Sanoma Oy, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
  11. ↑ Helsingin kadunnimet, s. 93.
  12. ↑ Helsingin kadunnimet, s. 123.
  13. ↑ Puhvelista Punatulkkuun, s. 334–335.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaivopuisto&oldid=22118052”