Kivennäisvesi

vettä, jossa on mineraaleja

Kivennäisvesi tai mineraalivesi on vettä, jonka mineraalipitoisuus on suurempi kuin tavanomaisen juomaveden. Monet kivennäisvedet hiilihapotetaan.

Vähähiilihappoista kivennäisvettä.
Poreilevaa hiilihapotettua kivennäisvettä.

Historia

muokkaa

Terveyslähteistä pulppuavaa kivennäisvettä juotiin jo antiikin aikoina, ja siinä on myös kylvetty. Keski-Euroopan terveyslähteet olivat suosittuja lomakohteita 1600-luvulta 1800-luvulle. Teollisen kivennäisveden kehitti ruotsalainen Torbern Bergmann vuonna 1771, minkä jälkeen Tukholmassa alettiin valmistaa kivennäisvesiä teollisesti. Suomessa ensimmäisen kivennäisvesitehtaan perusti Victor Hartwall vuonna 1836.[1]

Valmistus

muokkaa

Luontaisten kivennäisvesien kivennäisainesisältö on peräisin maanalaisista vesikerrostumista. Muihin kivennäisvesiin kivennäisaineet lisätään. Euroopassa on runsaasti luontaisia kivennäisvesilähteitä, mutta Suomessa on ainoastaan yksi hyväksytty luontaisen kivennäisveden pullottamo.[2]

Kun puhdistettuun veteen on lisätty kivennäisaineet puhtaina suoloina halutussa suhteessa, vesi voidaan hiilihapottaa. Lopuksi se pullotetaan.[1]

Kivennäisvesissä yleisimmin käytettyjä kivennäisaineita ovat natrium, kalium, magnesium ja kalsium. Niiden määrä vaihtelee kivennäisvesien välillä, mutta niiden keskinäisiä suhteita pyritään tasapainottamaan samaksi kuin elimistössäkin. Kivennäisvedessä on kuitenkin oltava yhteensä vähintään 500 milligrammaa kivennäissuoloja litrassa joko luonnostaan tai lisättynä.[1]

Kivennäisveteen voidaan lisätä hiilidioksidia 4–8 grammaa litraa kohti. Tämä hiilihapotus saa veden kuplimaan ja tuntumaan viileältä suussa. Hiilidioksidi estää myös bakteerien kasvua, mikä tekee hiilihapotetusta kivennäisvedestä suositeltavan juoman lämpimässä ilmastossa.[1]

Maustamattomassa kivennäisvedessä ei ole kaloreita.[1] Maustetuissa kivennäisvesissä saa olla aromeja, säilöntäaineita, happamuudensäätöaineita, värejä ja fruktoosia sekä kevytversioissa makeutusaineita.[2]

Terveysvaikutukset

muokkaa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on suositellut kivennäisveden nauttimista elimistön suolatasapainon säilyttämiseksi helteellä.[3]

Hiilihappopitoinen mineraalivesi vähentää vuonna 2002 julkaistun tutkimuksen mukaan ummetusta ja turvotuksen kaltaisia toiminnallisia ylävatsaoireita.[4]

Muovipulloon pakatusta kivennäisvedestä ei löydetty haitallista mikromuovia suomalaisessa tutkimuksessa vuonna 2019.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e Kivennäisvedet Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto. Viitattu 16.6.2023.
  2. a b Pakkausmerkinnät, Eviran kampanjasivusto[vanhentunut linkki]
  3. Helteestä kärsivät eniten lapset, ikääntyneet ja sairaat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 12.7.2010. Arkistoitu 17.7.2010. Viitattu 19.7.2018.
  4. Rosario Cuomo, Raffella Grasso, Giovanni Sarnelli, Gaetano Capuano, Emanuele Nicolai, Gerardo Nardone: Effects of carbonated water on functional dyspepsia and constipation. European Journal of Gastroenterology & Hepatology, 2002-09, nro 14, s. 991–999. PubMed:12352219. doi:10.1097/00042737-200209000-00010. ISSN 0954-691X. Artikkelin verkkoversio.
  5. Mikromuovitutkimuksen menetelmien kehittäminen etenee 5.6.2019. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 25.7.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa