Mikromuovi
Mikromuovi on yhdestä mikrometristä viiteen millimetriä kokoisia muovijätteen paloja.[1]
Tyypit muokkaa
Mikromuovit voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, mistä ne ovat peräisin:
- Primaarit mikromuovit vapautuvat luontoon pieninä partikkeleina. Niistä 35 prosenttia tulee synteettisten vaatteiden pesusta, 28 prosenttia autonrenkaiden kulumisesta sekä 2 prosenttia hygieniatuotteista. Primaareja mikromuoveja on merten mikromuoveista arviolta noin 15–31 prosenttia.[2]
- Sekundaareja mikromuoveja syntyy suurempien muovituotteiden, kuten muovipussien, juomapullojen ja kalastusverkkojen hajotessa pienempiin osiin. Niitä on merten mikromuovista arviolta noin 69–81 prosenttia.[2]
Kertyminen muokkaa
Mikromuoveja kertyy jatkuvasti maailman meriin ja ilmakehään sekä ruokaan ja juomaan. Vuonna 2017 YK arvioi merissä olevan jopa 51 biljoonaa mikromuovikappaletta. Mikromuovi kertyy ensin merieläinten elimistöön ja päätyy sitä kautta myös maaeläinten kuten ihmisen ruokaan.[2]
Ihmisen verestä mikromuovia havaittiin ensimmäistä kertaa vuonna 2022 julkaistussa hollantilaistutkimuksessa, jossa sitä löytyi suurimmalta osalta tutkituista. Aiemmin mikromuovia on löytynyt esimerkiksi raskaana olevien naisten istukasta. Ruokapakkaukset ovat yksi yleisimpiä veren mikromuovin lähteitä. Pikkulapset saavat pulloruokinnasta miljoonia mikromuovi- ja biljoonia nanomuovipartikkeleita päivässä. Mikromuovia syntyy tuttipullon rapautumisesta sen lämpösteriloinnin yhteydessä.[3]
Yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston tammikuussa 2024 julkaiseman tutkimuksen mukaan litra pullovettä voi pitää sisällään pahimmillaan 240 000 mikro- ja nanomuovipalasta. Tämä luku on tutkimuksen mukaan jopa sata kertaa suurempi kuin aikaisemmin on arvioitu.[4] Tutkimusryhmän jäsen, Columbian yliopiston apulaisprofessori Beizhan Yan, kertoo myös New Scientist-lehdessä, että nanomuovi voi olla vielä mikromuoviakin suurempi vaara ihmiselle, koska nanomuovi voi kokonsa vuoksi läpäistä suoliston sisäpinnan tai istukan ja sitä on hyvin vaikea havaita.[5] Tutkimuksessa todetaan, että muovin laajamuotoinen käyttö on herättänyt suurta huolta mikro- ja nanomuovin leviämisestä, mutta samanaikaisesti aihetta on vaikea tutkia tarpeeksi hyvien tutkimusmetodien puutteessa. Tutkimusryhmä oli kuitenkin onnistunut kehittämään metodin, jolla myös nanomuovipartikkelit pystyttiin havaitsemaan.[6]
WWF arvioi vuonna 2019, että ihmisen elimistöön päätyy jopa viisi grammaa mikromuovia viikossa tai 250 grammaa vuodessa.[7] Tieto on sittemmin kumottu. Viisi grammaa on erään tutkimuksen mukaan enintään yläraja. WHOn julkaisemassa selvityksessä vuodelta 2022 sanotaan, että aikuisen mediaanialtistus on 4,1 mikrogrammaa viikossa. Muitakin arvioita on esitetty. Valtaosa mikromuovista poistuu elimistöstä ulosteen mukana.[8] Yhdysvalloissa ja Intiassa mikromuovia esiintyy juomavedessä kaksinkertainen määrä Eurooppaan verrattuna.[7]
Suomessa eri tahot ovat analysoineet mikromuovipitoisuuksia esimerkiksi vesistöissä ja eri eliöissä. Vuonna 2018 Suomen ympäristökeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteisessä hankkeessa kehitettiin mikromuovien tutkimusmenetelmiä ja mikromuoveja havaittiin kaikkialla vesistöissä sekä kaikissa tutkituissa eliöryhmissä[9]. Kaikista eniten mikromuovia kertyy sinisimpukoihin. Tutkimus toteutettiin Itämerellä ja Kallavedellä. Itämeressä pohjan sedimentissä mikromuovia on suurempia pitoisuuksia kuin vastaavalla alueella pelkästään vedessä ja suurin mikromuovilöydös sedimentistä tehtiin Porvoon Kilpilahden alueen liepeiltä[10].
Mikromuovin esiintymistä on tutkittu myös helsinkiläisistä vesinäytteistä. Testissä vertailtiin viittä eri vesinäytettä, jotka olivat hanavesi, jokivesi Vantaanjoesta, merivesi Meilahden rannasta, pullovesi sekä pyykkivesi. Eniten mikromuoveja havaittiin pyykkivedessä ja pullovedessä, hanavedessä mikromuovia oli kaikista vähiten[11].
Mikromuovi ei ole vain eteläisen Suomen vesistöjen ongelma, vaan 2021 tehtiin myös ensimmäiset mikromuovilöydökset syrjäisistä, pohjoisista vesistä Näätämöjoesta ja Inarijärvestä[12]. Toisaalta on myös todettu, etteivät mikromuovi ole vesistöille haitallisin aine, vaan tärkeintä jätevedenpuhdistamoilla on poistaa esimerkiksi fosforia ja typpeä[13].
Haitat muokkaa
Mikromuovien terveysvaikutuksista tiedetään vähän.[2][1] Solukokeissa mikromuovipartikkelit voivat läpäistä solukalvoja ja aiheuttavat tulehdusreaktioita. Mikromuovialtistuksen on todettu hiirikokeissa vahingoittavan suolen epiteeliä sekä vaikuttavan ravintoaineiden imeytymiseen ja suolistomikrobiston koostumukseen.[1] Solu-ja eläintutkimuksissa mikromuovi on aiheuttanut myös solukuolemia ja aineenvaihdunnan häiriöitä.[3]
Ensimmäinen yhteys mikromuovien ja ihmisen terveysongelmien välillä löydettiin vuonna 2024 italialaisen Campania Luigi Vanvitellin yliopiston tutkimuksessa. Siinä havaittiin, että henkilöillä, joiden kaulavaltimosta löytyi mikro- tai nanomuovia, oli 4,5-kertainen todennäköisyys saada sydänkohtaus tai aivohalvaus tai kuolla seuraavien 34 kuukauden aikana verrattuna henkilöihin, joiden valtimosta ei löytynyt muovia. Tutkimuksessa oli mukana 257 henkilöä, joille tehtiin kirurginen toimenpide aivohalvausriskin vähentämiseksi. Ei tiedetä, päteekö havaittu yhteys myös muuhun väestöön. Tutkimus ei todista, että mikromuovi aiheutti terveysongelmat, vaan taustalla voi olla muitakin syitä, kuten sosioekonominen asema.[14]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Emilia Uurasjärvi, Kaisa Raninen ja Arto Koistinen: Mikromuovien vaikutuksista ihmisen terveyteen tiedetään hyvin vähän 8.3.2021. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 28.1.2022.
- ↑ a b c d Mikromuovit: lähteet, haitat ja EU:n ratkaisut 22.11.2018. Euroopan parlamentti. Viitattu 28.1.2022.
- ↑ a b Ihmisten veressä havaittiin ensi kertaa muovia Yle Uutiset. 28.3.2022. Viitattu 28.3.2022.
- ↑ Niemi, Veikka: Tutkijat löysivät muovipullojen vedestä jopa satakertaisen määrän muovihiukkasia verrattuna aiempiin tutkimuksiin Tekniikan maailma. 9.1.2024. Viitattu 24.1.2024.
- ↑ Ly, Chen: There can be 240,000 plastic particles in a litre bottle of water New Scientist. 8.1.2024. Viitattu 24.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Naixin Qian, Xin Gao, Xiaoqi Lang, Huiping Deng, Teodora Maria Bratu, Qixuan Chen, Phoebe Stapleton, Beizhan Yan, Wei Min: Rapid single-particle chemical imaging of nanoplastics by SRS microscopy. Proceedings of the National Academy of Sciences, 16.1.2024, 121. vsk, nro 3. PubMed:38190543. doi:10.1073/pnas.2300582121. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ a b Marika Harjumaa: Tutkimus: Mikromuovia päätyy ihmisen elimistöön pankkikortin verran viikossa Yle uutiset. 12.6.2019. Viitattu 28.1.2022.
- ↑ Matti Rämö: Liian huonoa ollakseen totta. Suomen Kuvalehti, 48/2023, s. 12–13. Tilaajille.
- ↑ Suomen ympäristökeskus > Mikromuoveja löytyy kaikkialta vesi www.syke.fi. Viitattu 11.3.2024.
- ↑ Mikromuoveja on vesistöissä kaikkialla Suomessa – Kallaveden muikussa 25 muovihiukkasta Yle Uutiset. 24.8.2020. Viitattu 11.3.2024.
- ↑ Pihla Pietiläinen Measurlabs: Mistä vesityypistä löytyy eniten mikromuovia? | Measurlabs measurlabs.com. Viitattu 11.3.2024.
- ↑ Mikromuovi valtaa pohjoisen vesistöjä yhtä lailla kuin etelänkin järviä: Näätämöjoen esiintymät yllättivät niin paikalliset kuin tutkijatkin Sápmi. 20.10.2021. Viitattu 11.3.2024. (pohjoissaameksi)
- ↑ Kotien mikromuovit jäävät kiikkiin Viikissä WWF Suomi. 17.9.2018. Viitattu 11.3.2024.
- ↑ Kozlov, Max: Landmark study links microplastics to serious health problems. Nature, 6.3.2024. doi:10.1038/d41586-024-00650-3. (englanniksi)