Venäjän Helsingin-suurlähetystö
Venäjän federaation Helsingin-suurlähetystö sijaitsee Ullanlinnassa osoitteessa Tehtaankatu 1, aikanaan Neuvostoliiton lähetystölle rakennetuissa tiloissa. Nimeä ”Tehtaankatu” käytettiin aiemmin usein synonyyminä Neuvostoliiton lähetystölle.[1] Suurlähetystön rakennusryhmä käsittää koko Kaulushaikaran korttelin eli korttelin nro 133.
Lähetystörakennuksen historiaMuokkaa
Vuosina 1920–1941 – Tarton rauhan solmimisesta aina jatkosodan puhkeamiseen asti – Neuvostoliiton Helsingin-lähetystö toimi Kampissa Bulevardin ja Albertinkadun kulmatalossa vastapäätä Aleksanterin teatteria.[1] Rakennus raunioitui Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944.[2] Kun Suomen ja Neuvostoliiton diplomaattisuhteet palautettiin sodan jälkeen, aiottiin vanha Bulevardin lähetystötalo aluksi rakentaa uudelleen, mutta vuonna 1948 suoritetussa vaihtokaupassa Neuvostoliitto saikin sen tilalle uuden tontin Tehtaankadulta.[1][3]
Nykyisen lähetystörakennuksen suunnitteli neuvostoliittolainen arkkitehtiryhmä, jota johti Anatoli Striževski.[1] Välirauhansopimuksen mukaan Suomen tuli kustantaa lähetystön rakennustyöt. Vuonna 1948 Suomi ja Neuvostoliitto olivat sopineet, että Suomen rakennushallitus laatisi piirustukset. Rakennushallituksen arkkitehdit joutuivat kuitenkin hyväksymään sellaisinaan Striževskin esittämät lähes täydelliset rakennuspiirustukset, vaikka niiden kertaustyyliarkkitehtuuria pidettiin Suomessa vanhentuneena ja edustavuuden vaatimuksia ylenpalttisina.[4] Rakennuksen arkkitehtuuri edustaakin tuohon aikaan Neuvostoliitossa suosittua tyyliä, niin sanottua stalinistista klassismia.[1] Tarinan mukaan Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov olisi antanut ohjeeksi, että rakennuksen julkisivun tulisi jäljitellä Lontoossa sijaitsevaa Buckinghamin palatsia. Sisäpuolen koristelut suunnitteli E. S. Grebenštšikov.[3] Rakennus valmistui vuonna 1952. Lähetystörakennuksen julkisivu on päällystetty graniitilla ja steatiitilla. Päätykolmiota koristaa edelleen sirpillä ja vasaralla varustettu Neuvostoliiton vaakuna, joka on jätetty muistuttamaan rakennuksen historiasta. Monet sisustukseen kuuluvista esineistä on tehty aikanaan tilaustöinä. Toisen kerroksen aulassa sijaitsevaan kattokruunuun on kuvattu 16 neuvostotasavallan vaakunat.[1]
Vanhan lähetystörakennuksen viereen valmistui vuonna 1971 suomalaisen arkkitehdin Eino Tuompon suunnittelemat Neuvostoliiton kaupallisen edustuston talo sekä Vuorimiehenkadun puolelle kolme suurlähetystön henkilökunnan asuintaloa. Korttelin länsipäässä sijaitsevalla kalliolla toimi aikanaan vuonna 1878 perustettu Helsingin Kätilöopisto, joka muutti uusiin tiloihin Kumpulaan vuonna 1960 ja jonka vanhat rakennukset purettiin joitain vuosia myöhemmin.[3] Neuvostoliitto osti Kätilöopiston tontin Helsingin kaupungilta 75 miljoonalla markalla vuonna 1990 lähetystön lisärakennusta varten. Neuvostoliiton hajoamisen ja Venäjän valtion talousongelmien vuoksi hanke jouduttiin jäädyttämään kahden vuosikymmenen ajaksi, ja tontti pysyi rakentamattomana. Suomalaisen Pekka Helinin suunnittelema ja 45 miljoonaa euroa maksanut lisärakennus rakennettiin lopulta vuosina 2010–2014. Siinä on henkilökunnan asuntoja sekä matkustusasioista vastaavan konsulaatin tilat. Itse suurlähetystö toimii edelleen vanhassa rakennuksessaan ja Venäjän kaupallinen edustusto Tuompon suunnittelemassa rakennuksessa.[2]
Neuvostoliiton aikana suurlähetystön rakennus toimi myös Neuvostoliiton johtajien majoituspaikkana heidän vieraillessaan Suomessa. Siellä ovat yöpyneet muun muassa Nikita Hruštšov, Leonid Brežnev ja Mihail Gorbatšov sekä Venäjän presidentti Boris Jeltsin vuonna 1992.[1] Neuvostoliiton suurlähetystössä vuosittain lokakuun vallankumouksen vuosipäivänä 7. marraskuuta ja YYA-sopimuksen vuosipäivänä 6. huhtikuuta järjestetyt vastaanotot olivat varsinkin suomettumisen aikana tärkeitä tapahtumia, joihin tärkeimmät suomalaiset poliittiset päättäjät kutsuttiin. Kutsun saamista pidettiin osoituksena henkilön nauttimasta hyväksynnästä.[5][6][7]
Luettelo Venäjän lähettiläistä HelsingissäMuokkaa
| suurlähettiläs | vuodet |
|---|---|
| Boris Aristov | 1992 (1988–1991 NL:n suurl.) |
| Juri Derjabin | 1992–1996 |
| Ivan Aboimov | 1996–1999 |
| Aleksandr Patsev | 1999–2003 |
| Vladimir Grinin | 2003–2006 |
| Aleksandr Rumjantsev | 2006–2017 |
| Pavel Kuznetsov | 2017– |
- Katso myös: Luettelo Neuvostoliiton Suomen-suurlähettiläistä
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e f g Historia (Arkistoitu – Internet Archive) Venäjän suurlähetystö Suomessa. Viitattu 8.4.2016.
- ↑ a b Helsingin keskustan mini-Venäjä on vihdoin valmis – tällainen on Venäjän uusi suurlähetystö (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 1.5.2015. Viitattu 8.4.2016.
- ↑ a b c Kaija Ollila: Kaulushaikara, s. 284–285 teoksessa Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita (Kaija Ollila & Kirsti Toppari). Sanoma, Helsinki 1977.
- ↑ Anja Kervanto Nevanlinna: Voimat jotka rakensivat Helsinkiä 1945–2010. Helsingin historia vuodesta 1945, osa 4, s. 53–54. Otava, Helsinki 2012.
- ↑ Unto Hämäläinen: Näin Kekkonen kaatuu (Arkistoitu – Internet Archive) (maksullinen) Helsingin Sanomat Kuukausiliite 25.11.2013. Viitattu 9.5.2016.
- ↑ Unto Hämäläinen: Aikamatka vuoteen 1984 (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 26.11.2011. Viitattu 9.5.2016.
- ↑ Erkki Aho: Suomettuminen näkyy Urho Kekkosen päiväkirjoissa Suomen historia -blogi 22.11.2008. Viitattu 9.5.2016.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjän Helsingin-suurlähetystö Wikimedia Commonsissa
