Vuorimiehenkatu

katu Helsingissä

Vuorimiehenkatu (ruots. Bergmansgatan) on noin 790 metriä pitkä[1] itä-länsisuuntainen katu Helsingin Ullanlinnassa. Se alkaa itäpäässään Laivasillankadulta Olympiaterminaalin läheltä ja päättyy länsipäässään Laivurinkadulle. Vuorimiehenkadun ajorata on yksisuuntainen idästä länteen päin lukuun ottamatta Laivurinkadun ja Korkeavuorenkadun välistä osuutta.

”Silitysrautatalo”, Vuorimiehenkatu 4.

Vuorimiehenkadun rakennuksiaMuokkaa

Kadun pohjoispuoliMuokkaa

  • ennen nykyisiä kivitaloja Vuorimiehenkadun alkupään pohjoispuolella (ns. Ankeriaan kortteli) oli 1800-luvulla monia Andsténin muurariveljesten piirtämiä vaaleita puutaloja.[2]
  • Vuorimiehenkatu 1: rakennuttaja rautatievirkamies Karl Sundström, suunnittelijoina Elia Heikel ja Selim A. Lindqvist, valmistunut 1897. Talossa sijaitsi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin kanslia 1900-luvun alkuvuosina. Merenkulkuhallitus oli talossa liki 80 vuotta. Talo siirtyi 2005 valtion omistuksesta asunto-osakeyhtiöksi.[3]
  • Vuorimiehenkatu 3 / Tähtitorninkatu 4: as. oy Skyberg tontin entisen omistajan, professori Magnus Gottfrid Schybergsonin mukaan, valmistunut 1938[4].
  • Vuorimiehenkatu 5 / Tähtitorninkatu 6: arkkitehdit von Essen, Kallio ja Ikäläinen, valmistunut 1912. Perustajiin ja asukkaisiin kuului mm. kauppaneuvos Antti Ahlström, jonka yhtiö omisti talon kunnes siitä 1954 tehtiin asunto-osakeyhtiö. Talon muita asukkaita ovat olleet kirjailija Arvid Lydecken, oikeusneuvos Knut Molin ja historioitsija Sigurd Nordenstreng.[2]
  • Vuorimiehenkatu 7 / Tähtitorninkatu 4: arkkitehdit Sigurd Frosterus & Ole Gripenberg, valmistunut 1928. Asukkaita mm. vuorineuvos Sadi Sandell.[2]
  • Vuorimiehenkatu 9–11 / Tähtitorninkatu 10–12: 1800-luvulla poikakoti ja Ponthanin koulu, josta tuli sitten Munkkiniemen ruotsalainen yhteiskoulu. Vuonna 1916 valmistui Armas Lindgrenin ja Bertel Liljeqvistin piirtämä suuri rakennus moderneine tennis- ja autohalleineen, jotka toimivat 1960-luvun taitteessa Suomen Television studioina. Vuodesta 1964 rakennuksessa oli myös Uudenmaan läänin maaherran virka-asunto. Talossa on asunut muun muassa Alfthanin, Ahlströmin, von Bonsdorffin, Idmanin, Krogiuksen, Schaumanin, Steniuksen ja Thomén suvun jäseniä.[5]
  • Vuorimiehenkatu 13 / Tähtitorninkatu 14: Lars Karl Krogiuksen vuonna 1894 ostamalle tontille nousi ensin kolme pienempää taloa, kunnes vuonna 1927 valmistui nykyinen Bertel Liljeqvistin piirtämä kivitalo. Siinä on asunut Ahlqvistin, Godenhjelmin, Ohlsonin ja Zilliacuksen sukujen jäseniä.[5]
  • Vuorimiehenkatu 15: as. oy Helsingin Päivärinne, aiemmin tunnettu Hindsbergin talona. Viisikerroksinen kivitalo vuodelta 1911, piirtänyt W. G. Palmqvist. Oli Osuuskassojen keskuksen (OKO) omistuksessa, ja sen entinen pääjohtaja asui talossa. Asukkaita myös mm. Teknillisen korkeakoulun rehtorit Hjalmar Brotherus ja Harald Kyrklund.[5]
  • Vuorimiehenkatu 17: Bertel Liljeqvistin[6] tai T. R. Paasion piirtämä kerrostalo vuodelta 1928, joka kuuluu Suomen Lähetysseuran rakennuskokonaisuuteen. Sen takana Tähtitorninkadun puolella on Lähetystalo ja Lähetyskirkko 1900-luvun taitteesta.[5]
  • Vuorimiehenkatu 19 / Tähtitorninkatu 20: vuonna 1866 tilapäinen lavantautilasaretti, josta Helsingin kunnallinen sairaanhoito sai alkunsa[7]. Vuonna 1911 valmistui K. Oilan suunnittelema kivitalo. Asukkaita mm. kenttäpiispa Johannes Björklund, oikeuskansleri Albert Makkonen ja koulumies Johannes Tarjanne.[5]
  • Vuorimiehenkatu 21 / Kasarmikatu 1 / Tähtitorninkatu 22: 8-kerroksinen noin sadan asunnon moderni kerrostalo nauhaparvekkeineen vuodelta 1962.
  • Vuorimiehenkatu 23a / Kasarmikatu 2: 7-kerroksinen kivitalo vuodelta 1923, suunnitellut Jalmari Peltonen. Jugentyylinen talo 23b on vuodelta 1907, korotusosa 1930-luvun alusta jolloin valmistui myös pitkään leipomona toiminut piharakennus.[8]
  • Vuorimiehenkatu 25 / Korkeavuorenkatu 1: as.oy Makrillen, kivitalo vuodelta 1904, piirtänyt Hugo E. Saurén, korotusosat 1918 (A. Stierncreutz) ja 1927 (H. Norrbäck, Gustaf Strengell). Asukkaina ollut pankinjohtaja C. J. Wegelius sekä Hackzellin, Grotenfeltin, Langenskiöldin ja Palménin suvun jäseniä.[8]
  • Vuorimiehenkatu 27 / Korkeavuorenkatu 2a: Moderni nauhaikkunatalo, suunnitellut Olli Kuusi, valmistunut 1960 Albert Nybergin piirtämän jugendtalon (1905) tilalle. Kiinteistöön kuuluvat funkistyylinen osa (Korkeavuorenkatu 2a) ja sisäpihan jugendtalo.[9]
  • Vuorimiehenkatu 29: G. W. Sohlbergin pääkonttorin tilalle noussut 6-kerroksinen talo vuodelta 1982, suunnitellut Kalevi Ruokosuo.[10]
  • Vuorimiehenkatu 31: kerrostalo, Niilo Kokko, 1961. Sitä ennen Aimo Eklundin piirtämä jugendtalo vuodelta 1898.[9]
  • Vuorimiehenkatu 33: vuonna 1903 valmistuneen jugendtalon tilalle 1953 pystytetty, Einari Teräsvirran piirtämä 7-kerroksinen talo, rakennettu Alkon henkilökunnan asunnoiksi.[9] Talossa toimii yhä Ullanlinnan Alko.
  • Vuorimiehenkatu 35 / Laivurinkatu 37: Aimo Eklundin piirtämä talo nimeltä Suoja vuodelta 1901 on korttelin vanhimpia. Venäläinen vallankumousjohtaja Vladimir Lenin asui osoitteessa keväällä 1906. [11] Leninin muistolaatta varastettiin talon seinästä lokakuussa 2015.[12]

Kadun eteläpuoliMuokkaa

KuviaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Nenonen, Kaija & Toppari, Kirsi: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, 5. painos. Sanoma Oy, 1984. ISBN 951-9134-69-7.
  1. Vuorimiehenkatu in Ullanlinna - Eteläinen suurpiiri StreetDir. Viitattu 19.6.2016.
  2. a b c Helsingin korttelit kertovat – 100a: Ankerias. Empiretaloja vuoren rinteellä. Helsingin Sanomat, 11.3.1969, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
  3. Asuintalo, Vuorimiehenkatu 1, Historia kulttuuriymparisto.nba.fi. kulttuuriymparisto.nba.fi. Viitattu 28.3.2022.
  4. Nenonen & Toppari 1984, s. 257.
  5. a b c d e Helsingin korttelit kertovat – 100b: Vimpa. Kirkon ”ihanat piirustukset”. Helsingin Sanomat, 18.3.1969, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
  6. Pärepalo, Pia: Vuorimiehenkatu 17; Helsinki Helsingin kaupunginmuseo / Finna. Arkistoitu 17.5.2022. Viitattu 28.3.2022.
  7. Nenonen & Toppari 1984, s. 258.
  8. a b Helsingin korttelit kertovat – 105: Makrilli. Kahden maailman keskivälissä. Helsingin Sanomat, 8.4.1969, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
  9. a b c Helsingin korttelit kertovat – 109: Forelli. Tehdas ruutanalammen paikalle. Helsingin Sanomat, 6.5.1969, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
  10. Nenonen & Toppari 1984, s. 351–352.
  11. Hän asui täällä: V.I. Lenin muistolaatta.blogspot.fi. Viitattu 19.6.2016.
  12. Röyhkeä varkaus Vuorimiehenkadulla – Kuka vei Kekkosen kiinnittämän Leninin muistokyltin? Helsingin Sanomat. Viitattu 19.6.2016. [vanhentunut linkki]
  13. a b Helsingin korttelit kertovat – 101: Haikala ja 102: Särki. Saunakadun huvilaylimyksiä. Helsingin Sanomat, 25.3.1969, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
  14. Maunula, Leena: Vanha ateljee on vaarassa. Helsingin Sanomat, 19.2.1983, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
  15. HS Helsinki | "Ostin asunnon katsomatta" - Tällaista on elää Helsingin halutuimmassa taloyhtiössä, jonka rakennuksen muoto kääntää katseet Helsingin Sanomat. 19.6.2022. Viitattu 19.6.2022.
  16. Joukola – entinen elokuvateatteri Elokuvateattereita-blogi. 4.4.2016. Viitattu 28.3.2022.
  17. a b c d e Helsingin korttelit kertovat – 126: Kolibri. ”Erinomainen opiskelun tyyssija”. Helsingin Sanomat, 13.5.1969, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
  18. Sariola, Mauri (toim. Reijo Ikävalko): Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä: Mauri Sariolan päiväkirja, s. 93, 261. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2843-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.