Elia Heikel

suomalainen arkkitehti

Elia Heikel (19. lokakuuta 1852 Brändö - 3. tammikuuta 1917 Helsinki)[1] oli aikansa tunnetuimpia rakennusmestari-arkkitehtejä, joka vastasi useiden merkittävien liikerakennusten suunnittelusta ja rakentamisesta Helsingin keskustassa 1880- ja 1890-luvuilla. Hän oli myös huvilakaupunki Kauniaisten perustajia ja antoi sille sen alkuperäisen ruotsinkielisen nimen Grankulla.[2]

Elia Heikel
Elia Heikel n. 1895
Elia Heikel n. 1895
Henkilötiedot
Syntynyt19. lokakuuta 1852[1]
Brändö, Ahvenanmaa
Kuollut3. tammikuuta 1917 (64 vuotta)[1]
Helsinki, Suomi
Ammatti rakennusmestari, arkkitehti
Puoliso Fanny Matilda Lindeqvist
Vanhemmat Carl Henrik Heikel, Emma Frederika Heikel
Aiheesta muualla

Elia Heikel syntyi kahdeksanlapsiseen perheeseen Ahvenenmaalla. Hän kävi koulua Turussa ja valmistui rakennusmestariksi Helsingin teknillisestä opistosta 1872. Hän teki opintomatkoja Tukholmaan, Berliiniin ja Kööpenhaminaan ja oli nuorena ensisijaisesti kiinnostunut liikerakennuksista. Heikel perusti Helsingin ensimmäisen kaupunginarkkitehdin, Konstantin Kiseleffin, kanssa rakennustoimiston, jonka toisena omistajana hän oli 1879-1881[3]. Rakennustoimiston käsialaa ovat muun muassa Helsingin Esplanadin kappelin paviljongit vuodelta 1881.

Liikemies Julius Tallbergin ja Kiseleff & Heikelin yhteistyö alkoi vuonna 1880, kun Kiseleff & Heikel sijoittivat alkupääoman Tallbergin rakennustarvikeliikkeelle. Vuonna 1883 Heikel perusti oman toimiston.

Yhteistyö Selim A. Lindqvistin kanssaMuokkaa

Vuonna 1888 Heikel tarjosi yhtiökumppanuutta opintojaan päättävälle nuorelle Selim A. Lindqvistille. Rakennustarvikekauppiaasta teollisuusmieheksi ja suurrakennuttajaksi nousseesta tuli ensin arkkitehtitoimisto Kiseleff & Heikelin mesenaatti. Myöhemmin Tallberg hankki Lindqvistille vuosien mittaan liike-elämän ja Helsingin kaupungin merkittäviä toimeksiantoja.

Heikelin rakennuttamia olivat Selim A. Lindqvistin piirtämät Merkuriuksen liikepalatsi (1890) ja Lundqvistin liiketalo (1901) Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmassa. Merkuriuksenpalatsissa ei ollut lainkaan asuinhuoneistoja. Kantavina sisärakenteina toimivat valurautapilarit ja palkit.[4] Arkkitehti Stefan Michailkovin kanssa suunniteltu Tallbergin liiketalo (1899) Aleksanterinkatu 21:ssä oli valmistuessaan pääkaupungin modernein rakennus. Sinne asennettiin saksalainen hissi, joka aikalaistiedon mukaan oli Suomessa ainoa laatuaan.[5]

Heikel lyhensi rakennustyöläisten työpäivänMuokkaa

Heikel toimi Gesellius, Lindgren, Saarisen suunnitteleman Pohjolan talon rakennusmestarina. Talo rakennettiin vuosina 1899-1901. Heikel oli rakennustyöläisten työpäivän lyhentämisen aktiivinen puolestapuhuja. Pohjolan talon rakentamisen yhteydessä hän sai läpi 11,5 tuntisen työpäivän Helsingin rakennustyömailla, aikaisemman 12 tunnin sijaan. Pohjolan talon rakennustyöläiset lahjoittivat tämän ansiosta Heikelille kultasormuksen, johon oli kaiverrettu luku 11,5.[6]

Heikel suunnitteli suuren osan laajasta tuotannostaan yhteistyössä ensin Kiseleffin, sittemmin Selim A. Lindqvistin ja usean muun kanssa. Aluksi rakennusmestari Heikel allekirjoitti pohjapiirustukset ja leikkaukset, arkkitehti Lindqvist julkisivut. Heikelin omasta arkkitehtuurinäkemyksestä on jäljellä vain muutamia rakennuksia. Pääsuunnittelijana Heikel oli vuosina 1885-88 rakennetussa uusrenessanssia edustavassa asuinkerrostalossa, Eerikinkatu 14:ssa. Katajanokalle Heikel suunnitteli vuonna 1898 rakennetut Kanavaranta 3C:n punatiiliset makasiinirakennukset, joiden koristeet viittaavat vielä uusrenessanssiin. Heikelin viimeiseksi omaksi työksi jäi hänen vuonna 1904 yhdessä Richard Willmanin kanssa suunnittelemansa Kapteeninpuistikon talorivi Kapteeninkatu 12-18:ssa.

Kiseleff & Heikelin käsialaa ovat muun muassa 1867 rakennetun Helsingin Esplanadin kappelin vuonna 1881 tehdyt muutostyöt, joissa rakennus sai nykyisen asunsa. Heikelin ja Lindqvistin yhteistyö jatkui pitkään Lindqvistin perustettua oman toimistonsa vuonna 1901.

Kauniaisten perustajaMuokkaa

Heikel oli huvilakaupunki Kauniaisten perustajia. Pitkälti Pohjolan talosta saamillaan ansioilla hän osti vuonna 1901 rakennusmestari Emil Lindstedtin kanssa Kavallin ratsutilalta 38 hehtaaria maata Gallträskin ympäriltä. Seuraavana vuonna Heikel aloitti Kauniaisten ensimmäisen huvilan rakentamisen Gallträskin rannalle. Sitä ennen Heikel oli Kiseleffin kanssa suunnitellut Irjalan kartanon vuonna 1884 ja Lindqvistin kanssa Villa Kiven (1899) Linnunlaulun huvila-alueelle. Villa Heikel valmistui vuoden 1903 kesäksi juuri ennen rakennuttajansa vakavaa sairastumista.

Perhe ja elämäMuokkaa

 
Elia ja Fanny Heikelin perhe 1898

Elia Heikel avioitui vuonna 1889 Fanny Matilda Lindeqvistin (1864-1913) kanssa. Heillä oli neljä lasta: Ilmari (1888-1961), Sylvia Maria (myöh. Castrén) (1890-1979), Kaarlo (Karl) Olavi (1892-1969) ja Katri Matilda (1893-1980). Vuoden 1904 alussa halvaus keskeytti yllättäen 51-vuotiaan Heikelin menestyksellisen uran.[7]. Hän vietti loppuelämänsä invalidina ja viimeiset kuusi vuottaan vuoteenomana ennen kuolemaansa 1917.[8]


Heikelin suunnittelemia rakennuksia:

Helsingissä:Muokkaa

  • Kesäranta (Villa Bjälbo),(1887) Kesärannan muutostyöt (mm. torni).
  • Luna eli Primulan kulma, (1888) Mannerheimintie 12 / Kalevankatu 2, Kiseleff & Heikel
  • Ratakatu 1c-Yrjönkatu 2b, (1889) Punavuori, Selim A.Lindqvistin kanssa[9]
  • Uudenmaankatu 23, (1891) Kamppi, Eskil Hendersonin kanssa
  • Marinadin talo Annankatu 27/ Eerikinkatu 3, (1892), Kiseleff & Heikel
  • Villa Bråvalla (1895), Rajasaarentie 6, Taka-Töölö
  • Vuorimiehenkatu 1, (1897) Ullanlinna, Selim A. Lindqvistin kanssa
  • Wanha Satama, (1899), Kanavakatu 9-17, Katajannokka
  • Julius Tallbergin liiketalo, (18991900) Aleksanterinkatu 21, Kluuvi, S. Mihailkovin kanssa
  • Kapteeninkatu 12, 14, 16 ja 18 (1905), Ullanlinna, Richard Willmanin kanssa

Kauniaisissa:Muokkaa

Janakkalassa:Muokkaa

LähteetMuokkaa

  • Asko Salokorpi: Selim A. Linqvist, arkkitehti. Kustantajat Sarmala / Rakennusalan kustantajat 2001 ISBN 9789516640856
  • Jaana af Hällström (2006): Grankulla 1906-2006 Kauniainen - Den sista i sitt slag. Gummerus, Jyväskylä ISBN 951-96894-9-4
  1. a b c Elia Heikel 19 Oct 1852 - 3 Jan 1917 BillionGraves. Viitattu 17.6.2022. (englanniksi)
  2. Sofia Holmlund: Villa Heikel i Grankulla bjöd Jane Stenberg pa en känsloresa Hufvudstadsbladet. 21.2.2022. Viitattu 22.2.2022.
  3. Ark-byroo, Senaatti kiinteistöt 19.12. 2014: Ratakatu 3 - Rakennushistoriallinen selvitys hel.fi.
  4. Teemu Parviainen: Elia Heikel Arkkitehdit. 31.8.2021. Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 27.1.2022.
  5. Teemu Parviainen: Eliel Heikel Arkkitehtuurimuseo. 31.8.2021. Viitattu 27.1.2022.
  6. Sofia Holmlund: Villa Heikel i Grankulla bjöd Jane Stenberg på en känsloresa Hufvudstadsbladet. 21.2.2022. Viitattu 22.2.2022.
  7. Elia Heikel in memorian Rakenustaito. 1917. Viitattu 26.1.2022.
  8. Elia Heikel muistokirjoitus. Rakennustaito nro. 1, 1917. Artikkelin verkkoversio.
  9. Uusia rakennuksia. Päivän Uutiset, 23.02.1888, nro 45, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.07.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.