Avaa päävalikko

Kesäranta

Suomen pääministerin virka-asunto

Kesäranta on Suomen pääministerin virka-asunto Helsingin Meilahdessa. Se oli alun perin suomalaisarkkitehti Frans Ludvig Caloniuksen henkilökohtainen kesähuvila. Rakennus valmistui vuonna 1873 ja sai nimekseen Villa Bjälbo. Myöhemmin huvilasta ryhdyttiin käyttämään nimeä Kesäranta.

Kesäranta
Villa Bjälbo
Kesäranta Helsingin Meilahdessa
Kesäranta Helsingin Meilahdessa
Osoite Kesärannantie
Sijainti Helsinki
Koordinaatit 60°11′05″N, 24°54′22″E
Rakennustyyppi virka-asunto
Valmistumisvuosi 1873
Suunnittelija Frans Ludvig Calonius
Omistaja Suomen valtio
Käyttäjä Suomen pääministeri
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

HistoriaMuokkaa

Arkkitehti Frans Ludvig Calonius suunnitteli ja rakennutti Kesärannan kesähuvilakseen vuonna 1873. Huvila sijaitsi valmistuessaan Helsingin kaupungin rajojen ulkopuolella, Meilahden huvila-alueella, jonne monet varakkaat helsinkiläiset rakennuttivat kesähuvilansa 1800-luvun loppupuolella. Vuonna 1885 Kesäranta siirtyi Suomen Pankin kassanhoitajan Carl Robert Ignatiuksen (1846–1904) omistukseen. Ignatius teetti puutarhaan ja rakennukseen mittavia muutostöitä.[1]

Vuonna 1904 Kesäranta siirtyi Ignatiukselta keisarillisen palatsin omistukseen, ja siitä tuli Suomen kenraalikuvernöörin virka-asunto. Kunnostuksen jälkeen rakennuksen ensimmäinen käyttäjän piti olla Nikolai Bobrikov, joka ei kuitenkaan ehtinyt asettua Kesärantaan, sillä hänet ammuttiin kesäkuun alussa. Bobrikovin seuraajat Ivan Obolenski, Nikolai Gerard, Vladimir von Boeckmann ja Franz Albert Seyn asuivat kukin vuorollaan Kesärannassa.[1]

Sisällissodan jälkeen talossa asui Saksan Itämeren-divisioonan komentaja Rüdiger von der Goltz kesän 1918 ajan[2] ja myöhemmin valtionhoitaja Carl Gustaf Emil Mannerheim. Itsenäistymisen jälkeisinä vuosina rakennuksesta tuli pääministerin kesäasunto, kunnes se vuonna 1952 kunnostettiin ympärivuotiseksi.[1]

Nykyisin Kesärannassa pidetään usein keskiviikkoisin hallituksen neuvottelu, jota kutsutaan iltakouluksi. Nimi juontaa juurensa 1930-luvun lopulta, jolloin ensimmäinen pääministeriasukas[1][2] A. K. Cajander alkoi kutsua ministereitä Kesärantaan keskustelemaan torstaisin pidettävän valtioneuvoston yleisistunnon asioista.

Kaikki pääministerit eivät ole muuttaneet Kesärantaan, ja erityisesti 1970-luvulla rakennuksen käyttö asuntona oli vähäistä. Kalevi Sorsa ei koskaan neljän pääministerikautensa aikana asunut Kesärannassa, sillä hänen mukaansa tyypillinen pääministerin virkaikä oli muutolle liian lyhyt: "Juuri kun on muuttanut sisään, pitäisi muuttaa jo ulos".[2] Vuonna 1991 pääministeriksi tullut Esko Aho muutti asumaan Kesärantaan, mutta hänen perheensä jäi kotiin Kannukseen.[2] Varmaa tietoa ei ole siitä, asuiko vuosina 1964–1966 pääministerinä toiminut Johannes Virolainen Kesärannassa.[2]

2010-luvulla rakennuksen käyttö asuntona on yhä vähentynyt. Mari Kiviniemen jälkeisistä pääministereistä kukaan, Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Juha Sipilä tai Antti Rinne ei ole muuttanut kesärantaan. Valtioneuvoston kanslia onkin pohtinut rakennuksen tarkoituksen muuttamista ainoastaan edustuskäyttöön, ja virka-asunnon siirtämistä muualle.[2]

Kesärantaan on murtauduttu yhden kerran. Syyskuussa 1969 kaksi juopunutta miestä tunkeutui taloon alakerran ikkunasta ja varasti pöytähopeita sekä viiniä ja olutta. Varkaat jäivät kiinni ja heidät tuomittiin yhdeksäksi kuukaudeksi vankilaan.[2]

ArkkitehtuuriMuokkaa

Alkuperäinen, Frans Ludvig Caloniuksen suunnittelema huvilarakennus muodostaa yhä Kesärannan rungon. C. R. Ignatius uudisti huvilaa 1880-luvulla rakennusmestari Elia Heikelin suunnitelmien mukaan, jolloin se sai 20-metrisen tornin ja kuistit sekä maan että meren puolelle. Valtion ostettua Kesärannan siihen lisättiin arkkitehti Johan Jacob Ahrenbergin suunnittelemat keittiösiipi ja meren puoleinen lasikuisti.[1]

1950-luvulla valtio saneerasi Kesärannan vastaamaan moderneja vaatimuksia. Tässä yhteydessä huonokuntoinen torni purettiin ja sisustus muutettiin 1950-lukulaiseksi. Vuosina 1981–1983 Kesärannassa tehtiin peruskorjaus, jossa se pyrittiin palauttamaan mahdollisimman alkuperäiseen asuun. Torni rakennettiin uudelleen vanhojen valokuvien avulla ja rakennus sisustettiin kenraalikuvernöörien aikaiseen tyyliin.[1]

Kesärantaan tehtiin laaja peruskorjaus vuosina 2003–2004. Silloin kiinteistö uudistettiin vastaamaan edustamisen, asumisen, kokousten ja lehdistötilaisuuksien vaatimuksia. Tiloja muutettiin paremmin yksityisasumiseen sopiviksi, ja kovasta käytöstä ja merellisestä sijainnista johtuneet kulumisvauriot korjattiin.[1]

Osa pääministereistä on halunnut lisätä omia lisäyksiään Kesärantaan. Esimerkkeinä tästä ovat muun muassa Mauno Koiviston rakennuttama lentopallokenttä, Paavo ja Päivi Lipposen lasten hiekkalaatikko ja Mari Kiviniemen avantopumppu. Juha Sipilä taas valmistutti tontin kaatuneista puista puheenjohtajan nuijia.[2]

Kesäranta on suojeltu valtioneuvoston päätöksellä kulttuurihistoriallisesti arvokkaana rakennuksena.[1] Talon sisätiloihin on sijoitettu Ateneumin taidemuseon kokoelmiin kuuluvia taideteoksia.[2]

Kesärannassa asuneita pääministereitäMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Salonen, Kati; Schalin, Mona: Meilahden huvila-alueen ympäristöhistoriallinen selvitys, osa II: Huvilapalstat (pdf) (Sivut 32–39) 6.3.2013. Maisemasuunnittelu Hemgård. Viitattu 3.7.2017.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Sharma, Leena: Harvoin tarjolla. Suomen Kuvalehti, 20.9.2019, nro 38, s. 22-29. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b c Pääministerin virka-asunnon korjaustyöt valmistuivat (Tiedote 113/2004) 5.4.2004. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 7.5.2015.
  4. Kiviniemi muuttaa perheineen Kesärantaan Keskisuomalainen. 30.6.2010. Keskisuomalainen. Arkistoitu 25.12.2014. Viitattu 21.9.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa