Suomen kenraalikuvernööri
Suomen kenraalikuvernööri oli Ruotsin ja Venäjän vallan aikana Suomen korkein siviili- ja sotilasviranomainen. Ruotsin vallan ajan kenraalikuvernööri oli oikeastaan ylimaaherra, joka lisäksi oli vastuussa sotilashallinnosta. Suomen suuriruhtinaskunnassa kenraalikuvernööri oli keisaria edustava virkamies, senaatin puheenjohtaja ja lisäksi siviilihallinnon ja armeijan päällikkö. Näissä tehtävissä auttoi kenraalikuvernöörinkanslia.
| Suomen kenraalikuvernööri | |
|---|---|
 Tunnus |
|
| Virka-asunto |
Bockin talo Kesäranta |
| Nimittäjä |
Ruotsin kuningas Venäjän keisari |
| Perustettu | 1595 |
| Ensimmäinen | Klaus Fleming |
| Viimeinen | Nikolai Nekrasov |
| Lakkautettu | 1917 |
Ruotsin vallan aikaMuokkaa
Niin sanotun ”Ruotsi-Suomen ajan” kenraalikuvernöörit.
| Virkakausi | Kenraalikuvernööri | |
|---|---|---|
| 1595–1597 | Klaus Fleming[1] | |
| 1623–1631 | 
|
Nils Tuurenpoika Bielke |
| 1631–1633 | 
|
Gabriel Pentinpoika Oxenstierna |
| 1637–1641 ja 1648–1654 | 
|
kreivi Pietari Brahe |
| 1664–1669 | 
|
Herman Fleming |
| 1710–1712 | Karl Gustav Nieroth | |
| 1717–1721 | 
|
kreivi Gustav Otto Douglas (isoviha) |
| 1742–1743 | 
|
vapaaherra Johan Balthasar von Campenhausen (pikkuviha) |
| 1747–1753 | 
|
kreivi Gustaf Fredrik von Rosen |
Venäjän vallan aikaMuokkaa
Suomen suuriruhtinaskunnan ajan kenraalikuveröörit.
| Kenraalikuvernööri | Virkakausi | |
|---|---|---|
|
vapaaherra Göran Magnus Sprengtporten | 1808–1809 |
|
ruhtinas Michael Barclay de Tolly | 1809–1810 |
|
kreivi Gustaf Mauritz Armfelt | 1812–1813 vt. |
|
kreivi, kenraaliluutnantti, myöh. jalkaväenkenraali, Fabian Steinheil | 1810–1823 |
|
kreivi Arseni Zakrevski | 1824–1831 |
|
ruhtinas Aleksandr Menšikov | 1831–1855 |
|
kenraaliluutnantti, myöh. jalkaväenkenraali, Alexander Amatus Thesleff | 1833–1847, vt. |
|
kreivi Fredrik Vilhelm von Berg | 1855–1861 |
|
vapaaherra Platon Rokassovski | 1861–1866 |
|
kreivi Nikolai Adlerberg | 1866–1881 |
|
kreivi Fjodor Heiden | 1881–1897 |
.jpg)
|
Stepan Gontšarov | 1897–1898 vt. |
|
Nikolai Bobrikov | 1898–1904 |
|
ruhtinas Ivan Obolenski | 1904–1905 |
|
todellinen salaneuvos Nikolai Gerard | 1905–1908 |
|
ratsuväenkenraali Vladimir von Boeckmann | 1908–1909 |
|
Franz Albert Seyn | 1909–1917 |
| salaneuvos Adam Lipski | 1917 vt. | |
|
Mihail Stahovitš | 1917 |
|
ministeri Nikolai Nekrasov | 1917 |
AateluusMuokkaa
1850-luvulle saakka oli tapana, että kenraalikuvernööreille annettiin jossain vaiheessa kunnianosoituksena Suomen aateliin kuuluva aatelisarvo tai heidän sukunsa merkittiin muuten Suomen ritarihuoneelle. Suomalaisen kreivin arvon saivat Sprengtporten (kuului jo valmiiksi Suomen aateliin), Steinheil, Zakrevski ja von Berg, Rokassovskille annettiin alempi vapaaherran arvo ja Menšikovin venäläinen ruhtinaan arvo liitettiin sellaisenaan Suomen aateliin. Varhaisista kenraalikuvernööreistä vain Barclay de Tolly ei saanut tätä kunnianosoitusta. Tavasta luovuttiin myöhemmin. Osalla viimeisistä kenraalikuvernööreistä ei ollut syntyperäistä aatelisarvoa, mutta tšin-järjestelmän ansiosta he olivat venäläisessä katsannossa joka tapauksessa aatelisia.[2]
Kenraalikuvernöörin apulaisetMuokkaa
- Alexander Amatus Thesleff 1833–1847
- Platon Rokassovski 1848–1854
- Bernhard Indrenius vt. 1873–1881
- Edvard Gustaf af Forselles 1885–1891
- Stepan Gontšarov 1893–1898
- Nikolai Šipov 1899–1902
- Vladimir Deutrich 1902–1905
- F. A. Seyn 1907–1909
- Adam Lipski 1910–1917
- S. A. Korff 1917
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- Finland – Governors-general – worldstatesmen.org
- Låstbom, August Theodor: Swea och Götha höfdinga-minne sedan 1720. Tredje Afdelningen: General-Gouverneurer och Landshöfdingar i Finland., Upsala 1843, S. 1–5
- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
ViitteetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
Tietoa kenraalikuvernöörin asiakirjojen tutkimisesta (Arkistolaitos)