Wikipedia

Suomen kenraalikuvernööri

Suomen korkein siviili- ja sotilasviranomainen ennen itsenäistymistä

Suomen kenraalikuvernööri (ruots. generalguvernör över Finland; ven. генерал-губернатор Финляндии) oli Ruotsin ja Venäjän vallan aikana Suomen korkein siviili- ja sotilasviranomainen. Ruotsin vallan ajan kenraalikuvernööri oli oikeastaan ylimaaherra, joka lisäksi oli vastuussa sotilashallinnosta. Suomen suuriruhtinaskunnassa kenraalikuvernööri oli keisaria edustava virkamies, senaatin puheenjohtaja ja lisäksi siviilihallinnon ja armeijan päällikkö. Näissä tehtävissä auttoi kenraalikuvernöörinkanslia.

Suomen kenraalikuvernööri
Tunnus
Tunnus
Virka-asunto Bockin talo
Kesäranta
Nimittäjä Ruotsin kuningas
Venäjän keisari
Perustettu 1595
Ensimmäinen Klaus Fleming
Viimeinen Nikolai Nekrasov
Lakkautettu 1917

Ruotsin vallan aika muokkaa

Niin sanotun ”Ruotsi-Suomen ajan” kenraalikuvernöörit.

Kenraalikuvernööri Virkakausi
Klaus Fleming[1] 1595–1597 lähde?
  Nils Tuurenpoika Bielke 1623–1631
  Gabriel Pentinpoika Oxenstierna 1631–1633
  kreivi Pietari Brahe 1637–1641 lähde? ja 1648–1654
  Herman Klaunpoika Fleming 1664–1669
Carl Nieroth 1710–1712
  kreivi Gustav Otto Douglas (isoviha) 1717–1721
  1742–1743 vapaaherra Johan Balthasar von Campenhausen (pikkuviha) 1742–1743
  kreivi Gustaf Fredrik von Rosen 1747–1753

Venäjän vallan aika muokkaa

Suomen suuriruhtinaskunnan ajan kenraalikuveröörit.

Kenraalikuvernööri Virkakausi
  vapaaherra Georg Magnus Sprengtporten 1808–1809
  ruhtinas Michael Barclay de Tolly 1809–1810
  kreivi Gustaf Mauritz Armfelt 1812–1813 vt.
  kreivi, kenraaliluutnantti, myöh. jalkaväenkenraali, Fabian Steinheil 1810–1823
  kreivi Arseni Zakrevski 1824–1831
  ruhtinas Aleksandr Sergejevitš Menšikov 1831–1855
  kenraaliluutnantti, myöhemmin jalkaväenkenraali, Alexander Amatus Thesleff 1833–1847, vt.
  kreivi Fredrik Vilhelm Berg 1855–1861
  vapaaherra Platon Rokassovski 1861–1866
  kreivi Nikolai Adlerberg 1866–1881
  kreivi Fjodor Heiden 1881–1897
  Stepan Gontšarov 1897–1898 vt.
  Nikolai Bobrikov 1898–1904
  Nikolai Turbin 1904 vt.
  ruhtinas Ivan Obolenski 1904–1905
  todellinen salaneuvos Nikolai Gerard 1905–1908
  ratsuväenkenraali Woldemar von Boeckmann 1908–1909
  Franz Albert Seyn 1909–1917
salaneuvos Adam Lipski 1917 vt.
  Mihail Stahovitš 1917
  ministeri Nikolai Nekrasov 1917

Aateluus muokkaa

1850-luvulle saakka oli tapana, että kenraalikuvernööreille annettiin jossain vaiheessa kunnianosoituksena Suomen aateliin kuuluva aatelisarvo tai heidän sukunsa merkittiin muuten Suomen ritarihuoneelle. Suomalaisen kreivin arvon saivat Sprengtporten (kuului jo valmiiksi Suomen aateliin), Steinheil, Zakrevski ja von Berg, Rokassovskille annettiin alempi vapaaherran arvo ja Menšikovin venäläinen ruhtinaan arvo liitettiin sellaisenaan Suomen aateliin. Varhaisista kenraalikuvernööreistä vain Barclay de Tolly ei saanut tätä kunnianosoitusta. Tavasta luovuttiin myöhemmin. Osalla viimeisistä kenraalikuvernööreistä ei ollut syntyperäistä aatelisarvoa, mutta tšin-järjestelmän ansiosta he olivat venäläisessä katsannossa joka tapauksessa aatelisia.[2]

Kenraalikuvernöörin apulaiset muokkaa

[3]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Finland – Governors-general. WorldStatesmen.org. (englanniksi)
  • Låstbom, August Theodor: Swea och Götha höfdinga-minne sedan 1720. Tredje Afdelningen: General-Gouverneurer och Landshöfdingar i Finland, s. 1–5. Uppsala: 1843. (ruotsiksi)
  • Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Historian suursanakirja
  2. ↑ Alex Snellman: Suomen aateli – yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939, s. 80–81. Helsingin yliopisto 2014.
  3. ↑ Suomen keskushallinnon historia 1809–1996, s. 60. Hallintohistoriakomitea/Edita, Helsinki 1996.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_kenraalikuvernööri&oldid=21869036”