Suomen kenraalikuvernööri
Suomen kenraalikuvernööri (ruots. generalguvernör över Finland; ven. генерал-губернатор Финляндии) oli Ruotsin ja Venäjän vallan aikana Suomen korkein siviili- ja sotilasviranomainen. Ruotsin vallan ajan kenraalikuvernööri oli oikeastaan ylimaaherra, joka lisäksi oli vastuussa sotilashallinnosta. Suomen suuriruhtinaskunnassa kenraalikuvernööri oli keisaria edustava virkamies, senaatin puheenjohtaja ja lisäksi siviilihallinnon ja armeijan päällikkö. Näissä tehtävissä auttoi kenraalikuvernöörinkanslia.
Suomen kenraalikuvernööri | |
---|---|
Virka-asunto |
Bockin talo Kesäranta |
Nimittäjä |
Ruotsin kuningas Venäjän keisari |
Perustettu | 1595 |
Ensimmäinen | Klaus Fleming |
Viimeinen | Nikolai Nekrasov |
Lakkautettu | 1917 |
Ruotsin vallan aika
muokkaaNiin sanotun ”Ruotsi-Suomen ajan” kenraalikuvernöörit.
Kenraalikuvernööri | Virkakausi | |
---|---|---|
Klaus Fleming[1] | 1595–1597 [ ] | |
Nils Tuurenpoika Bielke | 1623–1631 | |
Gabriel Pentinpoika Oxenstierna | 1631–1633 | |
kreivi Pietari Brahe | 1637–1641 [ ] ja 1648–1654 | |
Herman Klaunpoika Fleming | 1664–1669 | |
Carl Nieroth | 1710–1712 | |
kreivi Gustav Otto Douglas (isoviha) | 1717–1721 | |
1742–1743 | vapaaherra Johan Balthasar von Campenhausen (pikkuviha) | 1742–1743 |
kreivi Gustaf Fredrik von Rosen | 1747–1753 |
Venäjän vallan aika
muokkaaSuomen suuriruhtinaskunnan ajan kenraalikuveröörit.
Kenraalikuvernööri | Virkakausi | |
---|---|---|
vapaaherra Georg Magnus Sprengtporten | 1808–1809 | |
ruhtinas Michael Barclay de Tolly | 1809–1810 | |
kreivi Gustaf Mauritz Armfelt | 1812–1813 vt. | |
kreivi, kenraaliluutnantti (myöhemmin jalkaväenkenraali) Fabian Steinheil | 1810–1823 | |
kreivi Arseni Zakrevski | 1824–1831 | |
ruhtinas Aleksandr Sergejevitš Menšikov | 1831–1855 | |
kenraaliluutnantti (myöhemmin jalkaväenkenraali) Alexander Amatus Thesleff | 1833–1847, vt. | |
kreivi Fredrik Vilhelm Berg | 1855–1861 | |
vapaaherra Platon Rokassovski | 1861–1866 | |
kreivi Nikolai Adlerberg | 1866–1881 | |
kreivi Fjodor Heiden | 1881–1897 | |
Stepan Gontšarov | 1897–1898 vt. | |
Nikolai Bobrikov | 1898–1904 | |
Nikolai Turbin | 1904 vt. | |
ruhtinas Ivan Obolenski | 1904–1905 | |
todellinen salaneuvos Nikolai Gerard | 1905–1908 | |
ratsuväenkenraali Woldemar von Boeckmann | 1908–1909 | |
Franz Albert Seyn | 1909–1917 | |
salaneuvos Adam Lipski | 1917 vt. | |
Mihail Stahovitš | 1917 | |
ministeri Nikolai Nekrasov | 1917 |
Aateluus
muokkaa1850-luvulle saakka oli tapana, että kenraalikuvernööreille annettiin jossain vaiheessa kunnianosoituksena Suomen aateliin kuuluva aatelisarvo tai heidän sukunsa merkittiin muuten Suomen ritarihuoneelle. Suomalaisen kreivin arvon saivat Sprengtporten (kuului jo valmiiksi Suomen aateliin), Steinheil, Zakrevski ja von Berg, Rokassovskille annettiin alempi vapaaherran arvo ja Menšikovin venäläinen ruhtinaan arvo liitettiin sellaisenaan Suomen aateliin. Varhaisista kenraalikuvernööreistä vain Barclay de Tolly ei saanut tätä kunnianosoitusta. Tavasta luovuttiin myöhemmin. Osalla viimeisistä kenraalikuvernööreistä ei ollut syntyperäistä aatelisarvoa, mutta tšin-järjestelmän ansiosta he olivat venäläisessä katsannossa joka tapauksessa aatelisia.[2]
Kenraalikuvernöörin apulaiset
muokkaa- Alexander Amatus Thesleff 1833–1847
- Platon Rokassovski 1848–1854
- Bernhard Indrenius vt. 1873–1881
- Edvard Gustaf af Forselles 1885–1891
- Stepan Gontšarov 1893–1898
- Nikolai Šipov 1899–1902
- Vladimir Fjodorovitš Deutrich 1902–1905
- Franz Albert Seyn 1907–1909
- Adam Lipski 1910–1917
- S. A. Korff 1917
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Finland – Governors-general. WorldStatesmen.org. (englanniksi)
- Låstbom, August Theodor: Swea och Götha höfdinga-minne sedan 1720. Tredje Afdelningen: General-Gouverneurer och Landshöfdingar i Finland, s. 1–5. Uppsala: 1843. (ruotsiksi)
- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen kenraalikuvernööri Wikimedia Commonsissa
- Tietoa kenraalikuvernöörin asiakirjojen tutkimisesta (Arkistolaitos)