Vladimir Deutrich
Vladimir Fjodorovitš Deutrich (ven. Владимир Фёдорович Дейтрих, 29. heinäkuuta 1850 – 1919 / 1920) oli venäläinen juristi, todellinen salaneuvos ja Venäjän valtakunnanneuvoston jäsen, joka toimi vuodesta 1902 lähtien Suomen kenraalikuvernöörin apulaisena. Hän oli myös vuonna 1907 perustetun Suomen asiain neuvottelukunnan jäsen. Heinäkuussa 1905 Deutrich joutui murhayrityksen kohteeksi Helsingin Senaatintorilla.[1]
Elämä muokkaa
Aatelisperheeseen syntynyt Deutrich opiskeli lakia Pietarin valtionyliopistossa ja toimi valmistumisensa jälkeen vuodesta 1876 lähtien eri puolilla Venäjää lähinnä syyttäjän tehtävissä. Venäjän lahjakkaimpien lakimiesten joukkoon lukeunut Deutrich työskenteli muun muassa valtionsyyttäjänvirastossa ja Pietarin alueoikeudessa sekä eri viroissa Voronežin kuvernementissa, Vitsebskin alueella, Vologdan kuvernementissä, Ufan alueella ja viimeisenä Turkestanissa ennen siirtoaan Suomen suuriruhtinaskuntaan ensimmäisen sortokauden aikana vuonna 1902.[1]
Suomessa Deutrich nimitettiin kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin apulaiseksi ja hän sai samalla salaneuvoksen arvonimen. Hän toimi myös useiden muiden elinten, kuten Bobrikovin vuonna 1899 perustaman neuvottelevan sensuurikomitean ylimpänä viranomaisena toteuttaen samalla venäläistämispolitiikkaa.[1] Venäjän valtakunnanneuvoston jäseneksi Deutrich nimitettiin syyskuussa 1905[2] ja lokakuussa 1907 hänet valittiin Venäjän pääministerin Pjotr Stolypinin aloitteesta perustettuun Suomen asiain neuvottelukuntaan.[3] Hän kuului myös suomalais-venäläiseen sekakomiteaan, joka valmisteli vuoden 1910 lain yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä.[2] Deutrich sai 1914 todellisen salaneuvoksen arvonimen. Hänet valittiin tammikuussa 1917 valtakunnanneuvoston varapuhemieheksi.[4]
Vuonna 1917 Deutrich pidätettiin Pietarissa helmikuun vallankumouksen aikana ja hän katosi myöhemmin samana vuonna lokakuun vallankumoksen yhteydessä.[4] Deutrich kuoli ilmeisesti vuosien 1919–1920 aikana.
Murhayritys muokkaa
V. F. Deutrich yritettiin murhata Helsingissä Senaatintorilla 19. heinäkuuta 1905. Hän oli poistumassa yksin Senaatintalosta kolmen jälkeen iltapäivällä, kun Aleksanterinkadun kulmassa seisoskellut mies heitti häntä kohti pommin, joka räjähtäessään aiheutti Deutrichille vain lieviä palovammoja käsiin ja jalkoihin. Räjähdys oli kuitenkin niin voimakas, että se rikkoi kymmenittäin ikkunoita Senaatintoria ympäröivistä rakennuksista. Pommin heittäjä pakeni nopeasti kohti Kauppatoria, jossa hän onnistui karistamaan kannoiltaan seuraamaan lähteneet venäläiset kadetit.[5]
Murhayrityksen tekijäksi paljastui myöhemmin aktivisteihin kuulunut toimittaja Artturi Salovaara. Attentaatin olivat suunnitelleet Suomen aktiivinen vastustuspuolue sekä Helsingin työläisaktivistien taisteluosasto.[6] Helsingin yliopiston kemian laitoksen tiloissa tehdyn pommin valmisti ylioppilas F. W. Klingstedt, joka oli saanut siihen käytettäviä aineita sekä rakennusohjeita Sveitsissä asuneilta venäläisiltä vallankumouksellisilta.[7] Murhayrityksen epäonnistuttua Salovaara joutui pakenemaan Pohjois-Amerikkaan.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Государственный совет Venäjän valtionkirjasto. Viitattu 2.3.2016. (venäjäksi)
- ↑ a b Дейтрих В.Ф. Поиск по документам XX века. Viitattu 2.3.2016. (venäjäksi)
- ↑ Jussila, Osmo: Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917, s. 720–721. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-02950-0-0.
- ↑ a b Дейтрих Владимир Федорович Альманах. Россия. 20 век. Viitattu 2.3.2016. (venäjäksi)
- ↑ Pommiattentaatti. Helsingin Sanomat, 20.07.1905, nro 165, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 02.03.2016.
- ↑ a b Suomen historian pikkujättiläinen, s. 561. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 978-951-02736-5-4.
- ↑ Klinge, Matti (toim.): Helsingin yliopisto 1640–1990: Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917, s. 848. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-11022-8-1.