Avaa päävalikko

Antti Rinne

suomalainen poliitikko ja Suomen 66. pääministeri

Antti Juhani Rinne (s. 3. marraskuuta 1962 Helsinki) on suomalainen poliitikko, ammattiyhdistystoimija ja lakimies, joka nimitettiin Suomen pääministeriksi 6. kesäkuuta 2019. Hän on toiminut SDP:n puheenjohtajana toukokuusta 2014 lähtien ja kansanedustajana vuodesta 2015 lähtien.

Antti Rinne
Antti Rinne toukokuussa 2014
Antti Rinne toukokuussa 2014
Suomen 66. pääministeri
Rinteen hallitus
6.6.2019–
Presidentti Sauli Niinistö
Edeltäjä Juha Sipilä
Eduskunnan puhemies
24.4.2019–5.6.2019
Edeltäjä Paula Risikko
Seuraaja Matti Vanhanen
Suomen valtiovarainministeri
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Kataisen hallitus
6.6.2014–24.6.2014
Edeltäjä Jutta Urpilainen
Seuraaja Alexander Stubb
Suomen pääministerin sijainen
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Kataisen hallitus
6.6.2014–24.6.2014
Edeltäjä Jutta Urpilainen
Seuraaja Timo Soini
Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja
9.5.2014–
Edeltäjä Jutta Urpilainen
Kansanedustaja
22.4.2015–
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt 3. marraskuuta 1962 (ikä 56)
Helsinki
Puoliso Heta Ravolainen-Rinne
Tiedot
Puolue SDP
Koulutus oikeustieteen kandidaatti
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Uskonto evankelis-luterilainen[1]

Rinne on johtanut Erityisalojen toimihenkilöliitto Ertoa vuosina 2002–2005, Toimihenkilöunionia vuosina 2005–2010 ja Ammattiliitto Prota vuosina 2011–2014.[2]

Rinne oli valtiovarainministerinä kesäkuusta 2014 toukokuuhun 2015, ensin lyhyesti Kataisen hallituksessa ja sitten Stubbin hallituksessa. Kansanedustajaksi hän nousi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Rinne on vuodesta 2013 lähtien toiminut Mäntsälän kunnanvaltuustossa, 9. kesäkuuta 2015 lähtien ulkoasiainvaliokunnassa ja 29. kesäkuuta 2015 lähtien Suomen Pankin tilintarkastajana. 9.–26. kesäkuuta 2015 hän toimi eduskunnan pankkivaltuustossa.[3] Rinteen johtama SDP nousi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi.[4] Rinne valittiin kesäkuussa 2019 Suomen 66. pääministeriksi.

Sisällysluettelo

Lapsuus ja nuoruusMuokkaa

Rinteen molemmat vanhemmat olivat juristeja,[5] ja hänen isänsä Juhani Rinne toimi kaupunginjohtajana Lohjalla.[6] Lapsuudessaan Rinne harrasti muun muassa näytelmäkerhoa ja soitti klarinettia.[7][8] Rinteen perhe asui ensin Loviisassa, mutta myöhemmin perhe muutti isän työn perässä Hyvinkäälle. Rinne on kertonut muuton olleen hänelle haastava, ja uuteen isoon kouluun sopeutumisen aluksi hankalaa. Rinne kertoo nousseensa myöhemmin usein puolustamaan koulukiusattuja uudessa koulussaan.[7]

Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1980 Rinne toimi sahatyömiehenä ja autonkuljettajana. Hän työskenteli kaksi vuotta näyttelijä Veikko Sinisalon autonkuljettajana ja näyttämömiehenä.[9] Rinne pääsi opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja valmistui vain puolessatoista vuodessa oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1987.[5]

AmmattiyhdistysuraMuokkaa

Vuodesta 1987 Rinne toimi lakimiehenä Mäntsälässä ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä. Rinne joutui jättämään AKT:n lakimiehen paikan vuonna 1996, ja hänen ay-uransa keskeytyi vuosiksi. Suomen Kuvalehti kertoi vuonna 2005, että Rinne joutui eroamaan, koska hän oli laskuttanut samoista työmatkoista kahteen kertaan. Rinteen mukaan kyse oli huolimattomuudesta ja noin tuhannen markan summasta. AKT:n silloinen puheenjohtaja Kauko Lehikoinen muisteli, että kyse oli noin 10 000 markasta.[10][11] Helsingin Sanomien haastattelussa toukokuussa 2014 Lehikoinen kertoi hahmottaneensa myöhemmin, että Rinteeseen kohdistuneet väitteet olivat keksittyjä ja mahdollisesti osa ajojahtia Rinteen poistamiseksi AKT:stä.[12]

Toukokuussa 2002 Rinne valittiin Erityisalojen toimihenkilöliitto Erton puheenjohtajaksi.[13]lähde tarkemmin? Rinteen puheenjohtajakaudella ERTOn jäsenmäärä nousi, ja vuonna 2005 liittoon kuului noin 30 000 jäsentä.[14]lähde tarkemmin?[15]lähde tarkemmin? Helmikuussa 2005 Rinne valittiin jatkokaudelle ilman vastaehdokkaita.[16] Syyskuussa 2005 Rinne valittiin Toimihenkilöunionin johtoon.[17] Joulukuussa 2010 hänet valittiin vuoden 2011 alussa toimintansa aloittaneen Ammattiliitto Pron puheenjohtajaksi.[18] Hänet valittiin jatkokaudelle marraskuussa 2012.[19]

Suomen tunnetuin liittojohtajaMuokkaa

Rinnettä on pidetty Suomen tunnetuimpana liittojohtajana, joka usein uhkaili lakolla ja rakensi itselleen tietoisesti ”työmarkkinagangsterin” maineen.[10] Rinteen on arvioitu omaksuneen räväkän lakkotaktiikkansa Risto Kuismalta AKT:ssa.[20] Erton puheenjohtana Rinnettä pidettiin ärhäkkänä ja Toimihenkilöunionin puheenjohtajavaalivuonna monet Erton jäsenliitot käyttivät lakkouhkia neuvotteluaseena. Rinteen mukaan käsitys hänen kovaotteisuudestaan on paljolti median luoma kuva.[21]

Vuonna 2007 Ylemmät Toimihenkilöt YTN tuomitsi Rinteen aggressiiviset puheet, ”joilla hän järjestelmällisesti pyrkii hajottamaan toimihenkilökenttää”. YTN:n mukaan Rinne arvosteli heitä jatkuvasti ja heikensi hyökkäilyllään palkansaajien yhteistyötä.[22] Rinnettä on julkisuudessa pidetty ”kestohäirikkönä”, joka riitelee muiden liittojen kanssa ja puhuu aggressiivisesti lakkoaseesta vähän väliä.[23]

Helmikuussa 2009 Antti Rinne sai finanssivalvonnalta moitteet ilmaistuaan sisäpiiritietoa laittomasti puhelinkeskusteluissa. Rinne paljasti UPM:n ay-johtajille ilmoittamia luottamuksellisia tietoja paperitehtaiden sulkemisista tuntia ennen UPM:n pörssitiedotteen lähettämistä.[24]

VauhdituslakkojupakkaMuokkaa

Toimihenkilöunionin (TU) ja Teknologiateollisuus ry:n välillä ei päästy syksyllä 2009 neuvottelutulokseen valtakunnallisesta teknologiateollisuuden toimihenkilöitä koskevasta työehtosopimuksesta. Parin viikon lakon jälkeen ala oli sopimuksettomassa tilassa, ja muutamissa yrityksissä haluttiin vauhdittaa sopimuksen syntyä niin kutsutuilla vauhdituslakoilla. Liitto halusi suojata lakkoihin osallistuvien jäsentensä aseman, ja lakkojen päätettiin olevan liiton lakkoja. Päätökset teki Rinne TU:n liittohallituksen antamin valtuuksin. Lakot koskettivat erityisesti teknologiateollisuuden yrityksiä, kuten teräsyhtiö Rautaruukkia, nostolaitevalmistaja Konecranesia ja kaivosteknologiayhtiö Outotecia.

Työnantajat saattoivat asian myöhemmin poliisin tutkittavaksi, ja sitä käsiteltiin syyskuussa 2011 Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus katsoi puheenjohtaja Rinteen henkilökohtaisesti syyllistyneen rangaistavaan tekoon, josta hänelle määrättiin 20 päiväsakkoa sekä 11 000 euron oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus.[25] Yhtiöt vaativat rangaistukseen tuomitsemisen lisäksi Rinteeltä ja TU:lta yhteisvastuullisesti yhteensä noin 600 000 euron vahingonkorvauksia. Yksityisoikeudelliset vaatimukset erotettiin kuitenkin käsiteltäväksi omassa oikeudenkäynnissään. Rinne teki oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta kantelun vastapuolen asianajajasta asianajajaliittoon ja ilmoitti tyytymättömyytensä käräjoikeuden tuomioon. Joulukuussa 2012 Helsingin hovioikeus kumosi Rinteen sakkotuomion laittomista lakoista.[26] 2014 korkein oikeus piti hovioikeuden päätöksen voimassa ja totesi etteivät jäsenyritykset ole asianomaisia tapauksessa vaan syyteoikeus olisi kuuluneet työriidan neuvotteluosapuolena toimineelle Teknologiateollisuus ry:lle.[27]

Vuoden 2011 laittoman lakon aloitusMuokkaa

2011 Rinteen johtama Ammattiliitto Pro aikaisti jo ilmoittamaansa lakkoa lakkojen ilmoitusaikaa koskeva sääntöjen vastaisesti.16 metsäyhtiöstä ja Metsäteollisuus ry jättivät asiasta haasteen. Käräjäoikeus katsoi asianomistajaksi ainoastaan Metsäteollisuus ry:n. Helsingin käräjäoikeuden antoi 2016 tuomion jonka mukaan Rinne on syyllistynyt työriitojen sovittelussa annetun lain rikkomiseen ja tuomitsi rankaistuksena 20 päiväsakkoa. 2018 Hovioikeus piti tuomion voimassa ja lisäksi tuomitsi Rinteen korvaamaan Metsäteollisuuden oikeudenkäyntikulut.[28]

Puoluepoliittinen uraMuokkaa

Rinne toimi Mäntsälän kunnanvaltuutettuna vuosina 1997–2004.[6] Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Rinne oli ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä, muttei 2 389 äänellä tullut valituksi.[29] Vuonna 2009 Rinne valittiin Mäntsälän sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi edellisen puheenjohtajan perustettua uuden demariyhdistyksen mukanaan muiden muassa Rinteen entinen vaimo.[30] Rinne valittiin uudelleen Mäntsälän kunnanvaltuustoon vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 107 äänellä.[31]

Vuosina 1997–1998 Rinne avusti Paavo Lipposen I hallituksen toista valtiovarainministeriä Jouko Skinnaria.[32]

SDP:n johtoonMuokkaa

Rinne pyrki SDP:n varapuheenjohtajaksi jo vuoden 2012 puoluekokouksessa, muttei tullut tuolloin valituksi.[33] Syyskuussa 2013 Rinteen spekuloitiin mahdollisesti asettuvan ay-demarien ehdokkaaksi puheenjohtaja Jutta Urpilaista vastaan seuraavassa puoluekokouksessa.[34] Ylen tammikuussa 2014 tekemän mielipidetiedustelun mukaan puoluevaltuutetuista- ja varavaltuutetuista Urpilaista kannatti puheenjohtajaksi 38 % ja Rinnettä 14 %.[35]

Virallisesti Rinne asettui puheenjohtajaedokkaaksi helmikuussa 2014.[36] Hän profiloitui ay-liikkeen ehdokkaana, ja Metalliliitto sekä Paperiliitto tukivat hänen kampanjaansa.[37] Maaliskuussa Helsingin Sanomat teki selvityksen, jonka mukaan Rinteen kannatus puoluekokousedustajien keskuudessa oli noussut 44 prosenttiin, Urpilaisen taas pudonnut 31 prosenttiin.[38] Huhtikuun lopulla Helsingin Sanomien kyselyyn vastanneista puoluekokousedustajista Rinteen tueksi asettui jo 54 %, Urpilaisen 34 %.[39] Puoluekokouksessa 9. toukokuuta Rinne valittiin SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi niukalla enemmistöllä. Hän sai 257 ääntä ja Urpilainen 243 ääntä.[40]

Kaksi viikkoa Rinteen puheenjohtajaksi valinnan jälkeen järjestettiin europarlamenttivaalit, joissa SDP oli neljänneksi suurin puolue (12,3  % äänistä) ja säilytti kaksi europarlamentaarikkoaan. Kannatus oli kuitenkin 5,2 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vuoden 2009 vaaleissa.[41]

ValtiovarainministerinäMuokkaa

Rinne valittiin valtiovarainministeriksi toukokuussa 2014.[42] Hän aloitti Kataisen hallituksen valtiovarainministerinä 6. kesäkuuta 2014[43] ja jatkoi tehtävässä Stubbin hallituksessa. Tärkeimmäksi tehtäväkseen hän kertoi työpaikkojen luomisen.[42]

KansanedustajanaMuokkaa

Kansanedustajaksi Rinne nousi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, eli vajaa vuosi sen jälkeen, kun oli aloittanut valtiovarainministerinä. Hän sai 12 147 ääntä, mikä oli SDP:n ehdokkaista suurin äänimäärä.[44]

OppositiossaMuokkaa

Vuonna 2018 Rinteen kannatus pääministeriksi oli samat 22 % kuin puoluekannatus. Vain 3 %:n mielestä Sdp:n kannatus perustui edes toissijaisesti Rinteen esiintymiseen julkisuudessa, 8 %:n mielestä syynä oli ”Sdp:n poliittisten avausten ja ehdotusten hyvyys”, 61 %:n mielestä ”yleinen kyllästyminen hallitusta kohtaan”, 29 %:n mielestä ”Hallituspuolueiden huonous”.[45][46].

PääministerinäMuokkaa

SDP oli suurin puolue eduskuntavaaleissa 2019 ja Rinne nimitettiin 6. kesäkuuta 2019 Suomen 66. pääministeriksi. Rinteestä tuli 16 vuoden tauon jälkeen ensimmäinen sosialidemokraattinen pääministeri Suomessa.

Mielipiteitä ja kannanottojaMuokkaa

Rinne kannattaa vahvaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Hänen mielestään terveyskeskuskäynnit pitäisi muuttaa maksuttomaksi. Rinne kannattaa myös homo- ja lesbopareille samoja avioliitto- ja adoptio-oikeuksia kuin heteropareilla. Rinne vastustaa julkisten palveluiden yksityistämistä. Hänen mukaansa nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet eivät ole liian raskaita julkiselle taloudelle.[47]

Maaliskuussa 2012 Rinne syytti työnantajia työurien pidentymisen estämisestä. Hänen mukaansa työnantajilla on tapana irtisanoa ensimmäisenä joukossa eläkeikää lähestyvät työntekijät. Lausunnossaan Rinne sanoi, että työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä valtiovallan täytyisi kaikin keinoin pyrkiä työurien pidentämiseen. Rinne viittasi myös tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan yli 50-vuotiaat ovat muita ikäryhmiä vähemmän poissa töistä sairauden vuoksi.[48]

Huhtikuussa 2013 Rinne ehdotti Kataisen hallituksen kaavaileman yhteisöveron alennuksen perumista. Rinteen mukaan työnantajat eivät välitä lainkaan hallituksen toiveesta saada työllisyyden kehitys kasvuun, viitaten Stora Enson, Metson ja Kemiran suunnitelmiin vähentää henkilöstöä ja tehdä miljoonien eurojen säästöjä.[49]

Rinne on ehdottanut pääomatulojen verotuksen liittämistä kunnallisveroon. Hänen mukaansa kuntien 10–20 eniten tienaavaa ovat pelkästään pääomatuloja saavia ihmisiä, jotka eivät maksa lainkaan kunnallisveroa, eivätkä näin ollen maksa kunnallisista palveluista. Rinne ehdotti veroasteeksi 10–15 prosenttia. Hän sai tukea SDP:n kansanedustaja Jouko Skinnarilta.[50]

Maaliskuussa 2013 SDP:n puheenjohtajavaalin alla Rinne julkaisi noin 50-sivuisen Aate, liike ja tulevaisuus -ohjelman. Sen olivat kirjoittaneet 30 henkilöä, joiden nimiä ei haluttu paljastaa.[51]

Rinne ilmoitti huhtikuussa 2016 ettei aio asettua SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa.[52]

Rinne on sanonut olevansa feministi, mikäli se määritellään siten, että sillä pyritään rakentamaan sukupuolten tasa-arvoa.[53]

Elokuussa 2017 SDP:n kesäkokouksessa Rinne ilmaisi huolensa suomalaisten syntyvyyden laskusta, ja ratkaisuksi kehotti suomalaisia ryhtymään ”uudelleen synnytystalkoisiin”. Lausunto aiheutti kohun sosiaalisessa mediassa, jossa esimerkiksi SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari kommentoi termin ”synnytystalkoot” tuovan mieleen kolmannen valtakunnan ja kansallissosialismin.[54][55] Rinne pahoitteli puheitaan ja totesi, että sanavalinta oli huono, mutta piti itse asiaa tärkeänä.[56]

Tammikuussa 2018 Rinne kritisoi Aamulehden haastattelussa voimakkaasti hallituksen ajamaa työttömyysturvan aktiivimallia. Rinteen mielestä hallituksella on väärä käsitys työttömistä ihmisistä ja se pitää kaikkia työttömiä ”laiskoina ja saamattomina”. Rinteen mielestä työvoimapalvelujen resursseja pitäsisi lisätä, ei hallinnollista byrokratiaa ja keppilinjaa sanktioineen ja karenssilla uhkaamisineen. Rinne sanoi, ettei kaikkialla Suomessa ole riittävästi tarjolla työvoimapalveluita ja työvoimapoliittista koulutusta.[57] Haastattelussa Rinne siteerasi saamaansa palautetta, jonka mukaan ”hallituksen politiikka tuntuu siltä, että halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa heille niskalaukaus”. Rinteen välittämä raju retoriikka herätti paheksuntaa ja kritiikkiä.[58]

Pääministeriksi tultuaan Rinne totesi, että ”meillä ei ole varaa sellaiseen maailmaan, jossa chillaillaan”. Rinteen mukaan töitä on otettava vastaan, jos sellaisia on tarjolla ja henkilö on työkykyinen tai osatyökykyinen. Hän totesi ettei ole kuitenkaan valmis leikkaamaan työttömyysturvaa: "Täytyy löytää keinoja, joilla parannetaan työllisyyttä ilman, että yhdenkään ihmisen arki pahentuu. Tällä en tarkoita, etteikö pitäisi olla kannusteita, vähän potkuakin persauksiin. Minusta on parempiakin keinoja patistaa ihmisiä töihin kuin leikata toimeentuloa."[59]

LuottamustehtäviäMuokkaa

  • Keskinäisen vakuutusyhtiö Eläke-Fennian hallituksen jäsen, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry:n edustajana[60]
* Eläke-Fennian hallintoneuvoston vaalivaliokunnan jäsen
  • Ammattiliitto Pron kokonaan tai osaomistamissa yrityksissä
* Kustavin Matkailu Oy, hallituksen jäsen
* Levin Matkailukeskus Oy, hallituksen puheenjohtaja
* Levi Ski Resort Ltd, hallituksen jäsen
* Oy Levi Restaurants Ltd:n hallituksen jäsen
* Majvik Oy:n hallituksen jäsen
* VVO-yhtymä Oyj, hallituksen jäsen
* STTK-Lomat Oy, hallituksen puheenjohtaja
  • Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n varapuheenjohtaja
* STTK:n hallituksen jäsen
* STTK:n hallituksen työvaliokunnan jäsen
  • Teollisuuden palkansaajat -neuvottelukunta (TP), hallituksen varapuheenjohtaja[61]
  • Työttömyyskassa Pro, hallituksen puheenjohtaja
  • Mäntsälän sos.dem. työväenyhdistys ry, johtokunnan varapuheenjohtaja
  • Mäntsälän sos.dem. kunnallisjärjestö, puheenjohtaja
  • Mäntsälän seurakunnan kirkkovaltuuston varaedustaja

YksityiselämäMuokkaa

Rinne on naimisissa kolmatta kertaa.[6][10] Hänellä on kaksi tytärtä avioliitosta Merja Rinteen kanssa ja myös jo lapsenlapsia. [62] Pariskunta erosi vuonna 2003. Rinteen nykyinen puoliso on Heta Ravolainen-Rinne.[10]

Vuosina 1995–1996 Rinne joutui maksamaan entiselle taloyhtiölleen 25 000 markan vahingonkorvaukset. Isännöidessään taloyhtiötä Rinne maksoi taloyhtiön rahoilla omat puhelinlaskunsa, ei toimittanut lainkaan vuoden 1991 tositteita, piti taloyhtiön rahaliikenteestä kirjaa puutteellisesti ja aiheutti yhtiölle taloudellisia vahinkoja.[11]

Rinne sairastui joulunpyhinä 2018 keuhkokuumeeseen. Sen jälkitautina hänen sydänpussinsa tulehtui. Samalla havaittu sepelvaltimotauti tukki verisuonen, joka jouduttiin avaamaan pallolaajennuksella. Rinne kävi tuolloin hyvin lähellä kuolemaa.[63] Hän kuitenkin tervehtyi ja palasi eduskuntaan 1. maaliskuuta 2019.[64]

LähteetMuokkaa

  1. Vaalikone 2015 Yle. Viitattu 4.10.2018.
  2. Antti Rinne valtiovarainministeriksi 6.6.2014. Valtioneuvosto. Viitattu 31.10.2014.
  3. Antti Rinne Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  4. Sundman, Robert: SDP voitti perussuomalaiset hiuksenhienolla erolla – suurimman puolueen asema on nyt heikompi kuin koskaan itsenäisyyden aikana Yle Uutiset. 15.4.2019. Yle. Viitattu 16.4.2019.
  5. a b Larros, Heikki: Viisi ajatusta: AY-johtaja Antti Rinne (Interet Archive) Suomenlaki.com. 21.12.2011. Viitattu 6.2.2014.
  6. a b c Dahlgren, Taina. STT. Ay mies täydestä sydämestään. Kaleva 2.11.2012.
  7. a b Ihminen roolin takana osa 1: Antti Rinne Iltalehti. 10.4.2015. Viitattu 13.4.2015.
  8. Antti Rinne lähtee soittaen sotaan Helsingin Sanomat. 20.1.2014. Viitattu 13.4.2015.
  9. Salo, Irmeli: Jäsenten etu ensin Talouselämä.fi. 6.11.2007. Viitattu 6.2.2014.
  10. a b c d Kauhanen, Anna-Liisa: Antti Rinne lähtee soittaen sotaan Hs.fi. 19.1.2014. Viitattu 6.2.2014.
  11. a b Matti Simula, Ay-johtajalla lisää rahasotkuja, Suomen Kuvalehti 16/2005, s. 14–15
  12. Pia Elonen, AKT:n ex-pomo peruu tietoja Antti Rinteen matkalaskuepäselvyyksistä [vanhentunut linkki] Helsingin Sanomat 15.5.2014 (Arkistoitu linkki)
  13. Jukka Akkanen, Mato Valtonen markkinoi Ertoa, Helsingin Sanomat, 29.1.2003.
  14. Helsingin Sanomat. 1.10.2005. Pääkirjoitus.
  15. Erto. Ajankohtaista. 12.2.2005. Antti Rinne valittiin ERTOn puheenjohtajaksi toiselle kaudelle.
  16. Karvonen, Tuomas: Erton Rinne toiselle kaudelle IT-viikko.fi. 13.2.2005. Viitattu 6.2.2014.
  17. Antti Rinne Toimihenkilöunionin johtoon Ts.fi. 30.9.2005. Viitattu 6.2.2014.
  18. Antti Rinne Ammattiliitto Pron johtoon Ess.fi. 12.12.2010. Viitattu 6.2.2014.
  19. Aro, Juhani: Antti Rinne jatkaa Pron johdossa Demari.fi. 23.11.2012. Viitattu 6.2.2014.
  20. Lähteenmäki, Pekka: Ohjelmoija liittyy liittoon Talouselämä.fi. 28.1.2004. Viitattu 6.2.2014.
  21. Antti Rinne Toimihenkilöunionin johtoon Mtv.fi. 30.9.2005. Viitattu 6.2.2014.
  22. YTN tuomitsee Antti Rinteen toimet Tek.fi. 21.4.2007. Viitattu 6.2.2014.
  23. Lappalainen, Tuomo: Riidanhaastaja hieroo rauhaa. Suomen Kuvalehti, 21/2007, s. 21–23.
  24. Helsingin Sanomat 7.9.2009
  25. Sajari, Petri. Helsingin Sanomat. 8.6.2011. Ay-johtaja Rinne kiistää työtaistelua koskevan rikossyytteen.
  26. Hovioikeus kumosi Pron Antti Rinteen lakkosakot Hs.fi. 19.12.2012. Viitattu 6.2.2014.
  27. Antti Rinnettä koskeva hovioikeuden vapauttava päätös jätettiin ennalleen – Korkein oikeus korkeinoikeus.fi. Viitattu 4.4.2019.
  28. Hovioikeus piti Antti Rinteen sakot työkiistasta voimassa – Lisäksi Rinne joutuu maksamaan Metsäteollisuudelle 16 000 euroa oikeudenkäyntikuluja Yle Uutiset. Viitattu 4.4.2019.
  29. Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa (Tilastokeskus 1999)
  30. Antti Rinne otti vetovastuun demarileirissä, Mäntsälän Viikkouutiset 25.3.2009 (luettu 7.9.2009) [vanhentunut linkki]
  31. Uudenmaan vaalipiiri – Mäntsälä – Uusi valtuusto Kuntavaalit 2012 tulospalvelu. 6.11.2012. Yle. Viitattu 6.2.2014.
  32. Antti Rinteen CV Kulttuurifoorumi.fi. Viitattu 6.2.2014.
  33. Kiuru, Lindtman ja Vainio SDP:n varapuheenjohtajiksi Yle Uutiset. 25.5.2012. Viitattu 6.2.2014.
  34. Elonen,Piia: Pääkirjoitus: Urpilaisen haastajaksi halutaan äijä Hs.fi. 17.9.2013. Viitattu 6.2.2014.
  35. Seppänen, Timo: Demariaktiivit toivovat puheenjohtajakisaa Yle Uutiset. 21.1.2014. Viitattu 6.2.2014.
  36. Vainio, Timo: Rinne ehdolle SDP:n puheenjohtajaksi Demari.fi. 1.2.2014. Viitattu 13.4.2014.
  37. Elonen, Piia: Urpilaisen haastanut Antti Rinne sai vaalirahaa ay-demareilta Hs.fi. 6.2.2014. Viitattu 6.2.2014.
  38. Nalbantoglu, Minna: Rinteen nouseva suosio ajaa Urpilaista ahtaalle Hs.fi. 21.3.2014. Viitattu 24.4.2014.
  39. Mäkinen, Esa & Nalbantoglu, Minna: Haastaja Rinne keulii Urpilaisen ohitse Sdp:n johtajakisassa Hs.fi. 1.5.2014. Viitattu 1.5.2014.
  40. Antti Rinne on SDP:n uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 9.5.2014. Viitattu 9.5.2014.
  41. Europarlamenttivaalit 2014: Koko maa Vaalit.fi. 30.5.2014 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 1.8.2014.
  42. a b Uusivaara, Terhi: Antti Rinteestä tulee valtiovarainministeri Yle Uutiset. 28.5.2014. Viitattu 6.6.2014.
  43. Antti Rinne aloitti uutena valtiovarainministerinä, Yle.fi
  44. Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Koko maa Vaalit.fi. 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 22.4.2015.
  45. Sdp:n Antti Rinne nousi suosikiksi pää­ministeri­kandidaateista, mutta suosion syy vesittää puolueen riemun Helsingin Sanomat. 4.7.2018.
  46. Antti Rinteen suosio ei johdu Antti Rinteestä Helsingin Sanomat. 5.7.2018.
  47. Antti Rinne – HS:n vaalikone 2019 vaalikone.fi. Viitattu 10.3.2019.
  48. Työnantajat torppaavat urien pidentämisen MTV.fi. 14.3.2012. Viitattu 6.2.2014.
  49. Pron Rinne: Yhteisöveron laskuun ei ole varaa MTV.fi. 23.4.2013. Viitattu 6.2.2014.
  50. Rinne: Pääomatulot mukaan kuntaverotukseen Kauppalehti.fi. 3.11.2013. Viitattu 6.2.2014.
  51. Antti Rinne: Aate, liike ja tulevaisuus. Viitattu 10.5.2014.
  52. Antti Rinne ei lähde presidenttiehdokkaaksi www.iltalehti.fi. Viitattu 15.4.2016.
  53. Karvala, Kreeta: Puoluejohtajat IL-tentissä: Feministi vai tasa-arvon kannattaja? Iltalehti.fi. 8.3.2015. Iltalehti. Viitattu 17.12.2017.
  54. Nyman, Riikka: Antti Rinne kutsui suomalaisia "synnytystalkoisiin" – Jaakonsaari: "Tuo mieleen kansallissosialismin" Iltalehti.fi. 6.1.2018. Iltalehti. Viitattu 6.1.2018.
  55. Auramies, Jukka: Antti Rinteen "synnytystalkoot" pöyristytti demaritkin Mtv.fi. 23.8.2017. MTV3. Viitattu 6.1.2018.
  56. Blencowe, Annette: Antti Rinne pahoittelee puheitaan synnytystalkoista Yle Uutiset. 24.8.2017. Yleisradio. Viitattu 6.1.2018.
  57. Nurmi, Lauri: Oppositiojohtaja Antti Rinne: Hallituksen ihmiskuvan vääristyneisyys johtaa älyttömyyksiin Aamulehti. 5.1.2017. Viitattu 6.1.2018.
  58. Sutinen, Teija: Antti Rinteen siteeraama vertaus aktiivimallista ”niskalaukauksena” herättää pahaa verta Hs.fi. 6.1.2018. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.1.2018.
  59. Pääministeri Rinne: ”Meillä ei ole varaa sellaiseen maailmaan, jossa chillaillaan” is.fi. 19.6.2019. Viitattu 21.6.2019.
  60. Hallitus Elo.fi. Viitattu 6.2.2014.
  61. Teollisuuden palkansaajat teollisuudenpalkansaajat.fi. Viitattu 6.2.2014.
  62. KK: Antti Rinne järkyttyi 18-vuotiaan tyttärensä raskaudesta 17.12.2015. Ilta-Sanomat. Viitattu 17.12.2015.
  63. Pääministeri HS:lle: Jos Espanjan lääkärit olisivat herättäneet, Antti Rinne olisi kuollut iltalehti.fi. 20.6.2019. Viitattu 21.6.2019.
  64. Timo Haapala: Antti Rinne palaa eduskuntaan 1. maaliskuuta Ilta-Sanomat. 23.2.2019. Viitattu 23.2.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa